Sennay

Häät elokuussa ja täytän samassa kuussa 24. Mies saman ikäinen..

Meille ei tule mm.:

- istumajärjestystä. En jaksa ressata moisella. Aikuiset ihmiset osaavat etsiä itselleen ja lapsilleen paikan istua. Yksi pitkä pöytä on varattu lähisuvuille.

- jotain uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua.. Ei..

- perinteisiä marsseja kirkossa

- nykyajalle tyypillisiä photobooth- ja karkkibuffet-juttuja

- pitopalvelua

- saippuakuplia tai riisin tms. sellaisen heittämistä..

Kukin juhlii omalla tavallaan ja me juhlimme näin.

Täällä kuvaus suoritetaan ruokailun aikaan. Näin vieraat eivät joudu odottelemaan meitä.

Täällä myös se linja, että lahjat avataan vasta jälkikäteen. Mehän tiedämme, mitä ne ovat, koska meillä on lahjalista ja ne lahjat, jotka tulevat listan ulkopuolelta (niitäkin vain aina on), ovat yllätys.

Pitäisikö sun Sennay ensin itsellesi selvittää mitä kaasoilta odotat?Riittääkö henkinen tuki hääpäivänä vai haluatko että osallistuvat valmisteluihin ja ovat muutenkin aktiivisesti mukana?Sitten kun se on itselle selvillä niin juttele kaasojen kanssa mikä heidän näkemyksensä on,voihan heidän tämänhetkinen passiivisuus johtua ihan siitäkin että eivät oikein tiedä mitä sinä heiltä odotat.Apua valmisteluihin voit kysyä muiltakin läheisiltä jos kaasot eivät ole innokkaita.Itselleni on ehdottomasti tärkeintä että nämä kaksi tärkeää ihmistä ovat jakamassa hääpäivän kanssani,tietenkin toivoin mielessäni että yhdessä sitten puuhataan ja järjestellään,ja ihanan aktiivisia kaasoni ovat olleetkin kaikessa mitä tähän asti ollaan tehty

Mietin tässä tätä sinun sanomaasi ja tajusin, että toivoisin kaasojeni olevan enemmän kiinnostunut hääjärjestelyistämme, mutta voiko heiltä edes odottaa sitä, jos en kerta ole itsekään varma, mitä heiltä haluan. Olen sanonut heille selkeästi, että haluan heidän järjestävän minun polttarini, mutta nyt kuulin eräältä, että kaasojani ei tunnu kiinnostavan pätkääkään polttareideni järjestäminen ja tieto on todella luotettavasta lähteestä. Olen myöskin jossain vaiheessa katunut kaasovalintojani, mutta en voi enää tässä vaiheessa alkaa vaihtamaan kaasoja ja muutenkin seuraukset olisivat enemmän pahat kuin hyvät.

En haluaisi vaikuttaa miltään Bridezillalta, mutta jos ei kerta tahdo ottaa vastaan vastuuta (esim. ohjelman juonto häissä, ei-ujoja kaasoja kumpikin), niin miksi alunperin suostui kaasoksi? Minusta se on perinteisesti kaason/bestmanin tehtäviin kuuluvaa hommaa. Ja kun asiasta ihan alunperin kysyin, mainitsin jo silloin, että ohjelman juontoa ja polttarit ovat ne asiat, joihin haluaisin kaasojeni vaikuttavan ja silloin asia oli ok.

Vai onko vika minussa? Olenko minä tosiaan se Bridezilla? Sanokaa te muut. Vaadinko liikaa kaasoiltani? Pitäisikö kaasojen olla kiinnostuneita hääjärjestelyjen kulusta ja sujumisesta? Itse olen ollut kaasona ja minulle se oli suuri kunnia-asia ja osoitin kyllä ihan oikeasti mielenkiintoa ystäväni hääjärjestelyjä kohtaan ja tarjosin apuani. Toki meitä on moneen junaan ja osa jää asemallekin, mutta niin.. :/

Äänestys näköjään jo päättynyt, mutta itse maksamme mahdollisimman paljon, eikä mielellään kysellä muilta apuja. Saa sillon ite päättääkin kaikesta, kun on itse maksanutkin. Toki, jos joku tahtoo meitä rahallisesti avustaa, niin emme vastusta.

Mitä lähemmäs hääpäivä tulee, sitä enemmän mies osallistuu. Päivä on kuitenkin meidän, ei pelkästään minun, joten odotankin miehen osallistuvan enemmän.

Meille tulee perinteinen kermakakku, koristelusta ei sitten olekaan mitään selvyyttä. Sen tiedän, että sulhon isä tekee kakut, koska hän on The Kakkumestari.

Täällä tilanne se, että kun häihin oli alle puoli vuotta, alkoi miestä selvästikkin kiinnostaa enemmän järjestelyt. Sitä ennen hän aina sanoi, että senkus hössötät, mutta et hänelle kiitos. Nyt tilanne on se, että mitä lähemmäs häät tulevat, sitä enemmän miestä kiinnostaa järjestelyihin osallistuminen. Mitään hän ei kumminkaan oma-aloitteisesti kysy, mutta miettii kumminkin omassa päässään esim. asuvalintojaan.

Täällä myös podetaan reilua vauvakuumetta, mutta häät ensin. Mukavampi juhlia, kun ei ole mitään mahdollisia alkuraskauden oireita. Kyllähän tuo kolme kuukautta menee vaikka päällään seisten. Olenhan jo yli vuoden odottanut häitäkin.   

Tapasimme joskus, minun ollessa tuolloin kihloissa vielä toisen kanssa. Vuosia kului, kihlaukseni purkautui ja tapasimme sattumalta uudelleen. Taas aikaa kului ja lopulta aloimme helmikuussa 2010 seurustella. Muutimme yhteen saman vuoden heinäkuussa ja joulukuussa menimme kihloihin, 10kk seurustelun jälkeen. Häitä juhlimme tämän vuoden elokuussa. Nopeasti siis kihloihin ja hetken tuumailun jälkeen naimisiin.

Muutama on kysynyt, että "Miten näin äkkiä menette naimisiin?" mutta meistä tämä tuntuu hyvältä ja siltä oikealta ajalta. Sitä paitsi, hitaasti menemme naimisiin, jos vertaa kihlautumistamme.

Täällä ovat tulilinjalla omat vanhempani, anoppi, tuleva mieheni, yksi työkaverini sekä molemmat kaasoni. Olen koittanut vähän jakaa, ettei tulisi yhdellä kuppi täyteen ja silti tuntuu, että olisi parempi kun vain omassa päässäni miettisin näitä asioita. Huonon itsetunnon omaavana tulee aina toisinaan sellaisia ajatuksia, etten muusta puhukaan kuin häistä em. mainituille ihmisille, vaikka tiedän, etten edes puhu häistä paljon. 

On aika surullista lukea, että niin monen isä tai joku aivan lähisuvusta on alkoholisti ja ei sen vuoksi ole välttämättä soveliasta kutsua häntä/heitä häihin. Ymmärrän toki täysin, jos joku ei häihinsä alkoholistia halua. Asia on varmasti monella tapaa vaikea, varsinkin jos kutsumatta jättämisellä on isommatkin seuraukset. Omassa suvussani ei (tietääkseni) ole ketään alkoholistia, mutta monesti olen stressannut, että entäs jos joku on häissämme niin humalassa, että pilaa kokonaan meidän muiden päivän... Toivottavasti meidän kenenkään suurta päivää ei pilaa millään tapaa alkoholi tai sen puuttuminen.

Kannattaa lukea noita hääpukeutumiseen liittyviä ketjuja. Niistä löytyy paljon vinkkejä pukeutumisasioista.

Meille oli alusta asti selvää, että maksamme häämme itse. Nyt sitten valmistelujen lomassa tuleva anoppi on mm. kustantanut joitain koristeita ja luultavasti isäni kustantaa alkoholin häihin. Emme siis odota heidän kustantavan mitään, mutta toki jos he haluavat auttaa rahallisesti, on apu tervetullutta.

Täällä stressiä tuottaa menu. Olen saanut suunniteltua sen ja anoppikin sitä jo vilkaisi. Nyt sitten pitäisi päättää, mitä otetaan pitopalvelusta ja mitä valmistetaan itse ja kuka valmistaa mitäkin. Lisäksi pientä stressiä tuottaa kutsujen viimeistely. En tahtoisi jättää asiaa viime tippaan, mutta flunssa tahtoo viedä kaiken tarmon. Valssiakin pitäisi harjoitella, mutta mies ei ole yhtään innostunut.

Olen nyt toista kertaa kihloissa ja ensimmäisen kerran kun menin kihloihin, vain miehen perhe onnitteli meitä. Omat vanhempani eivät onnitelleet ollenkaan, olivat enemmänkin öh.. vihaisia tai jotain.. Syytä ja selvää reaktiota en tiedä vielä tänä päivänäkään.

Kun nyt myöhemmin kihlauduimme tulevan aviomieheni kanssa, oli reaktio aivan erilainen. Molempien vanhemmat onnittelivat kovasti ja äitini ja isäni auttoivat kihlajaisten järjestämisessä. Molemmat reaktiot ovat olleet minulle täysin odottamattomia. Ensimmäisestä luulin, että vanhempani olisivat onnellisia ja toisesta luulin heidän reagoivan samoin kuin ensimmäisestä.

Meillä kutsut lähtee vapun jälkeen, koska moni vieraistamme on hoito-alalla ja siellä vapaiden järjestäminen ei monesti onnistu kovin lyhyellä varoitusajalla.

Minua pelottaa, etteivät vieraat viihdy juhlissamme tai että he eivät pidä ruuasta, koska se ei ole perinteistä karjalanpaistia ja pottuja-ruokaa.

Olisihan se ehkä hieman hassua ja ehkä noloakin, että vain toinen on hankkinut huomenlahja.    Argh! Mitä minä keksin..  Auttakaa kanssa-siskot! 

 

En tiedä, onko tämä varsinaisesti avuksi, mutta muistutanpa kuitenkin, että perinteen mukaan vain sulhasen kuuluu antaa huomenlahja morsiamelle. Se, että morsiamet antavat huomenlahjoja miehilleen, on vain tämän perinteen tasa-arvoista aikaa (mielestäni vähän turhaankin) henkivä sovellus, koska nykyään naiset eivät voi jättää tekemättä mitään, mitä miehetkin tekevät    Miksei morsiankin voi huomenlahjan hankkia, en tarkoita sitä. Hassua ja noloa (miehelle) on minusta kuitenkin vain se, jos tuore vaimo lahjoo miestään saamatta itse mitään.

Kiitos kun muistutit tästä vanhasta perinteestä. Toki kannatan tasa-arvoisuutta, tässäkin asiassa, mutta jos en keksi sulholleni mitään lahjaa, voin aina turvautua tähän perinteisempään vaihtoehtoon.

Itseni lisäksi 6-7 henkeä olisi toiveissani.

Minusta morsian päättää, kenet haluaa polttareihinsa. Näin minä ainakin aion tehdä ja olenkin jo kaasoilleni kertonut, kenet ehdottomasti haluan paikalle ja ketä en.

Minä en tiettävästi koskaan haaveillut häistä pienenä. Isompanakaan en koskaan niistä haaveillut, ennen kuin tapasin tulevan mieheni ja hän muutti ajatukseni naimisiinmenosta aivan päin vastaiseksi.

^ Olet luultavasti oikeassa. Isäni ei juurikaan piittaa juhlista muutenkaan, mutta on kyllä tietoinen, miten kauan menee juhlien järjestämisessä. Kyllä hän nyt häiden tultua lähemmäs on jo alkanut osallistua mukaan suunnitteluun ja kyseleekin jonkin verran suunnitelmista.

Alustavasti ollaan suunnitelu, että vain hääpari olisi kättelemässä. Toinen vaihtoehto onkin sitten hääpari+hääparin vanhemmat.