bridezilla2013

Ajattelin kättelyiden jälkeen ja ennen onnittelumaljoja, pitää pienen puheen, jossa kiitän hääjärjestelyihin osallistujia ja vieraita paikalle saapumisesta, kerron käytännön ohjeita, ja lopuksi kiitän sulhastani ja ehkä juuri joku runo, mikäli pystyn siihen

EI:

- rahan/ elämänohjeiden tms. kerjuuta tai mitään julkista nöyryyttämistä (pukeutuminen yms. hauskanpito ok, mutta joku raja pitää olla )

- ei mitään liian extremeä (benjihyppykin menis vielä, kun ei olis eka kerta, mutta laskuvarjohyppyä tms. ei missään nimessä)

- ei baaria, siellä ehditään käymään muutenkin, ja haluan oikeesti viettää aikaa ja jutella kaikkien polttareihin osallistuvien kanssa, baarissa se menee helposti siihen, että tanssitaan ydinporukalla

- ei eroottista hierontaa tms., mitä laskisin pettämiseksi

KYLLÄ:

- stripparit ja muut pikkutuhmat jutut jeejee!

- aktiviteettiä ja jotain itsensä ylittämistä, ehkä uuden urheilumuodon tms. kokeilua

- mökki olis jees!

- perskännit kiitos!

Meillä pyydetään rahaa häämatkaa varten, ja kutsussa luki jotenkin, että "lahjoja tärkeämpää on osallistumisenne hääjuhlaan, mutta yksi tapa mahdollisten lahjojen antamiseen on häämatkatilimme FIxx xxxx xxxx xxxx xx kartuttaminen"

Käsittääkseni vain toinen puolisoista voi ottaa yhdistelmäsukunimen. Ja se "henk.koht." ts. vanha sukunimi tulee aina ennen sitä perheen yhteistä sukunimeä

Joo, noitakin vaihtoehtoja ollaan mietitty, mutta jotenkaan sekään ei tunnu helpolta vaihtoehdolta, en haluaisi olla aina selittelemässä kaikille, että miten tähän ratkaisuun ollaan päädytty Ja tiedän, että nämä välit eivät tule tästä lämpenemään... Inhottava tilanne, toisaalta haluaisin vaihtaa tylsän sukunimeni kauniimpaan, mutta toisaalta taas olen aina pitänyt kiinni viimiseen asti periaatteistani, olivatpa ne kuinka tyhmiä vain

Toivomme pelkkää rahaa, ja tarkoitus olisi käyttää ne häämatkaan. Vanhempieni häälahja (joka varmasti on isoin lahja, mitä tulemme saamaan) on vain velan, jonka he lainasivat koiramme hoitoa varten, kuittaaminen. En yhtään osaa arvioida kuinka paljon sitä lahjarahaa tulee (ja mikäli budjetti ylittyy, joudummeko käyttämään niitä myös osin hääpäivän laskujen maksamiseen), mutta joka tapauksessa unelmien häämatka olisi mielessä, joten jossei häälahjarahat siihen riitä, niin säästämme varmaan vielä lisää, jotta pääsemme kunnon häämatkalle. Meille tulee paljon kaverivieraita, joten en heiltä edes odota isoja häälahjoja, joten saas nähdä

Meillä pähkäillään tämän nimiasian kanssa... Joka tapauksessa yhteinen otetaan, mutta mikä, niin se on vielä päättämättä. Oma sukunimeni on tyyliä "Virtanen" ja mieheni sukunimi taas on kaunis ja harvinainen, joten sen puolesta haluaisin mieheni sukunimen, MUTTA me olemme olleet viime kesästä asti ilmiriidoissa mieheni isän ja hänen uuden vaimonsa kanssa, enkä haluaisi tulla pienellä kotipaikkakunnallamme heihin yhdistytetyksi, ja lisäksi rakas appiukkoni myöskin sanoi miehelleni, etten saa ottaa heidän sukunimeään Lähinnä naurettavaa, eihän hänellä ole siihen asiaan mitään sanavaltaa, mutta itsellenikin tuli sellainen olo, etten periaatteestakaan ota heidän sukunimeään vaan mieheni ottaa minun sukunimen. Tai sitten otan sen ihan vaan kostoksi ;D Olemme mieheni kanssa keskustelleet tästä nimiasiasta jo useita kertoja, ja hänelle on ilmeisesti aivan sama, joten minä saan päättää tämän asian. Mutta olen huono päättämään tätä asiaa, pelkään että teen ikään kuin väärän päätöksen

Tipzilla, lapselle ei voi Suomen nimilain mukaan edes antaa yhdistelmäsukunimeä, vaan silloin lapsi saa sen perheen "yhteisen" sukunimen, eli jos miehesi olisi vaikka Korhonen ja sinä Virtanen-Korhonen, niin lapsesta tulisi Korhonen.

Mä oon ajatellut tehdä juuri päinvastoin, eli otan pidennykset ennen häämatkaa! Mulla kun on ollut tapana pitää puolet vuodesta pidennyksiä, mutta nyt mulla ei oo ollut varmaan vuoteen(?), koska oon nimenomaan kasvattanut omaa tukkaa häitä varten, kun pidennyksistä on vaikeempi tehdä kampausta, ja haluaisin pitkän ja paksun ja luonnollisen tukan häihin Ja jos laittaa pidennykset, niin omat hiukset kärsii, joten... En tiedä ehkä pidennysten jälkeen, kokeilen pitkästä aikaa jotain räväkkää lyhyttä ja tummaa

Edit. Ja lisään vielä, jos joku ihmettelee, että miksi laittaa pidennykset häämatkalle, jos olet juuri kasvattanut omia hiuksia No siis, ensinnäkin ajattelin laittaa oikein pitkät pidennykset (50-60 cm), joten ei nämä mun omat niille ihan pärjää. Ja toiseksi, pidennykset on näyttävämmät, kun niistä tulee tosi paksut jne.

Meillä ainakin suurin osa vieraista on tietoisia häiden ajankohdasta. Toki tieto siitä on saatu jo vuosi sitten, joten joltain on voinut päästä unohtumaan tarkka päivä Ja me ollaan myöskin opiskelijapariskunta, jolla rahatilanne aivan järkyttävän huono tällä hetkellä juuri tulevien häiden takia, ja koska miehelläni piti olla varma ja hyväpalkkainen kesätyö, mutta jonne hän ei nyt ilmeisesti pääsekkään Mutta kyllä mulle ainakin itse riittää, jos tiedän tulevat menot, n. 3-4 kk ennen Riippuu tietysti niin paljon siitä, että oletko vuorotöissä vai päivätöissä ja kuinka helppoa on saada töistä vapaata tai vaihtaa vuoroja. Mutta nimenomaan kesällä meillä aina rahatilanne helpottaa, kun on kesätyöt, vaikka muutenkin osa-aikaisesti työskennellään

Ah, ei millään jaksa kahlata koko ketjua läpi, mutta tuota vähän pelkäsinkin! Olinkin lukenut nimilaista, että "uutta sukunimeä ei saa yhdistelemällä tehdä, ellei ole erityisiä syitä" tms, ja ilmeisesti ne erityiset syyt on juuri, ettei sukunimeä ole kellään muulla. Noooh... saas nyt nähdä mitä tehdään tän asian kanssa. Periaatteesta haluaisin pitää omani, muttamutta... No onneksi tätä on vielä aikaa miettiä En kuitenkaan haluaisi keksiä mitään uutta nimeä millään muullakaan periaatteella kuin yhdistämällä omat sukunimemme. Ettei olisi liian kaukaa haettua?

Heips, meilläkin on kauheeta vääntöä tän sukunimen kanssa! Siis yhteinen sukunimi tulee joka tapauksessa, ja alunperin olin ajatellut, että otan mieheni nimen, koska se on harvinaisempi ja kauniimpi, omani on tyyliä "Virtanen". Noh, viime kesänä päädyimme ilmiriitoihin mieheni isän ja hänen uuden vaimonsa kanssa, jonka seurauksena rakas appiukkoni sanoi, että minähän en saa ottaa heidän sukunimeään... Joo, tiedän, hän ei todellakaan siitä päätä, mutta itselleni tuli sellainen olo, että en edes halua heidän sukunimeään ottaa, enkä muutenkaan haluaisi tulevaisuudessa, kun muutamme takaisin pienelle kotipaikkakunnallemme tulla heihin siellä yhdistetyksi. Mieheni olisi kyllä valmis ottamaan minunkin sukunimen, mut pah... se on niin tylsä! Sitten mietittiin, että vaihdettaisiin äitini isoisän vanhaan sukunimeen, joka on aika erikoinen ja harvinainen, ei kylläkään kovin kaunis.Tai että, yhdistettäisiin meidän molempien sukunimistä uusi sukunimi "Tuomikangas". Se olisi mielestäni ihan kaunis, mutta tällainen sukunimi on jo olemassa, joten mahtaakohan olla kauhean vaikeeta vaihtaa? Ja lisäksi mietin, että kuinka paljon tälläinen herättää kysymyksiä ja ihmetystä tutuissa ja tuntemattomissa Toisaalta, en aina haluaisi olla selittelemässä, kuinka emme ole väleissä mieheni isän perheen kanssa yms. Argh, siis eihän tämä sukunimi-asia ole edes niin suuri juttu, mutta miksi se tuntuu niin vaikeelta?! Ikään kuin pelkään, että teemme asian suhteen "väärän" päätöksen...

Ajattelin, että skumppapullo avattaisiin siinä laittautuessa kaasojen ja äidin kanssa Itselläni niin hyvä viinapää, että tiedän, etten tule vielä lasillisesta tai kahdesta yhtään humalaan, kunhan en nyt kahta pulloa viiniä aamusti tuhoa Mutta muuten olen kyllä ajatellut, että en joisi itseäni hääpäivänä kovin humalaan, sillä haluan nauttia hääpäivästä täysillä ja muistaa kaiken, ja varsinkin siitä hääyöstä!

Meillä maksetaan molempien mekot ja äitini maksaa kaasojen kampauspuolen. Meikkejä yms. hoitoja en maksa. Lisäksi kaasot olivat yhden viikonlopun kanssani askartelemassa kutsuja, jolloin maksoin myös ravintolassa heidän ruokansa ja tarjosin illalla juomaa ja naposteltavaa. Toinen kaasoni tulee vielä uudestaan avuksi, jolloin toimimme varmaan samalla periaatteella. Jos vielä lähempänä häitä kaasojeni tarvitsee matkustaa avuksi tms., niin sama juttu edelleen. Hääpäivän aattona varmaan myöskin mennään syömään ja jotain naposteltavaa hääpaikalle koristelun ajaksi. Ja hääpäiväksi olen ajatellut heille ostaa ihan omat juomat heidän makunsa mukaan Lisäksi kiitos-lahjat kummallekin. Kiitos-lahjat ovat vielä vähän auki, ehkä kalevala-korut Ja ajattelin, että - riippuen syksyn rahatilanteesta -  olisi superkiva vielä syksyllä viedä heidät kylpylään vkonlopuksi hemmotteluun tyttöporukalla, ja samalla sulho ja bestmanit voisivat pitää vaikka mahd. ylijääneiden hääjuomien tuhoamisbileet ;D

Ajattelin laittaa kutsut postiin toukokuun aikana. Kutsut on jo valmiina. Vastauspäiväksi laitettiin heinäkuun ensimmäinen, vaikkakin häät vasta 17.08, mutta kun arvaan jo etukäteen, että kaikki eivät ilmoita tulostaan, joten sitten saat soitella vieraslistaa läpi ja varmistella vieraiden tulemista. Lisäksi istumajärjestyksen tekeminen vie varmaankin aikaa, ja hyvä ilmoittaa pitopalveluun ja kondiittorille ajoissa vieraiden määrä Toki aina voi tulla sairaustapauksia yms. mutta meidän pitopalvelu lupasi, että tälläiset voidaan vielä viime hetkellä kyllä ottaa huomioon

Kävin myös Stockalla... täysin turha reissu, vaikka olikin laaja valikoima, niin se oli todella huono ainakin näin morsiammen näkökulmasta. Ja lisäksi palvelu oli surkeaa, ts. palvelua ei sieltä saanut. Ostin sitten Changesta alusvaatteet, ja olen todella tyytyväinen ja Changen palvelu on vaan niiiiiin superhyvää! Lisäksi sain vielä toisen, lähes samanhintaisen, setin kaupan päälle!

Hmmm... kun rupeaa miettimään, niin näitä asioita on aika paljon

Pelkään, että mieheni äiti ja hänen miehensä sekä muutama muu mieheni sukulainen, jotka ovat pahoja alkkiksia, ovat koko päivän kauheessa kännissä, eivätkä ymmärrä käyttäytyä. Lisäksi pelkään, että unohdan jotain oleellista hääpäivänä tai joku tärkeä asia hajoaa.

Pelkään, että mulla alkaa menkat hääpäivänä tai että mun naama kukkii ihan järkyttävästi (oon juuri vaihtanut migreenin vuoksi e-pillerit kierukkaan, ja sen seurauksena naamani on räjähtänyt ja vaikka menkat ovatkin niukat, niin inhottaa kun ei koskaan voi tietää, koska ne alkavat). Pelkään, että pukuni ei näytäkkään hyvältä (olen laihtunut, ja pukuani joudutaan pienentämään), tai että en ole tyytyväinen kampaukseen tai meikkiin.

Pelkään, että ruoka on pahaa tai vieraat eivät viihdy. Pelkään, että paikalle eksyy kuokkavieraita, jotka aiheuttavat ongelmia (esim. ystävättäreni mies ei ole kutsuttu, koska hän on hieman väkivaltainen ja päihdeongelmainen, enkä tule toimeen hänen kanssaa eikä kukaan muukaan... ystäväni vielä olettaa, että kutsun hänet, enkä tiedä miten kertoisin asian).

Ja kaikista suurin pelkoni on, että en pysty lopettamaan itkuani hääpäivänäni, vaan liikutun kaikesta liikaa, ja lopulta näytän ihan hirveältä kun vain itken ja itken Kuulostaa hullulta, mutta olen kovin herkkä, itken ääneen katsoessani Greyn anatomiaa tai kuunnellessani kaunista kappaletta :'D Ja nyt jo kun ajattelen hääpäivääni, esim. kirkossa esitettäviä kappaleita tai isäni puhetta, niin silmäni kostuvat Tarvin varmaankin jotain rauhottavia hääpäiväksi

Ja myöskin pelkään, että päivä, jota on paljon odotettu ja johon on pistetty rahaa, ei täytäkkään odotuksia tai epäonnistuu tai menee vaan liian äkkiä...

Mä olen kanssa noita Boudoir-kuvia miettinyt, ja jos nyt varais Turusta yhdestä paikasta kuvaukset muutaman päivän sisällä, niin sais aika tuntuvan alennuksenkin kuvauksista! Toisaalta vähän jänskättäisi, kun en kanssa mikään huippumalli oo

 

 

>Edit. Huomasin vaan, että Turun seudulla ainakin näitä kuvauksia tekee nimenomaan mieskuvaajat :S Tulis mulle ainakin aika likainen olo keikistellä puolialasti/alasti vieraan miehen edessä, vaikka kuinka ammattilainen oliskin

 

Mut eihän sulla sitten oo vieraiden miestenkään edessä mitään hätää jos ei kerran oo ihan huippumallin kroppa No EI! Anna anteeksi epävitsikkyyteni.

(Itse en lähelläkään ko. vartalotyyppiä ole, ei siis huolta! Mutta jokseenkin omaan kyllä ihan kohtuullisen hyvän itsetunnon vaikka kiloja oli rapeet 20 liikaa vielä vuosi sitten ja nytkin ehkä 5-10, kroppa ei kuitenkaan ole luonnollisestikaan imenyt kaikkea nahkaa sisäänsä vaikka paino putosikin..)

 

Mutta siis.. Niin. Mä mielummin taas haluaisin jokseenkin enemmän mieskuvaajan näkemyksen, koska haluan niistä sopivan roisejakin ja se nyt vaan menee niin että miehet ja naiset näkee kuvissa eri painopisteet Toki naisetkin osaa ottaa roiseja jos niin haluaa, mutta jotenkin ehkä kaipaan sitä miesnäkökulmaa asioihin Mutta en tietenkään voi antaa miehen ottaa niitä kuvia, koska ensinnäkään sillon minä en olisi tyytyväinen kuviin (mies ei todellakaan osaa kuvata) ja toisekseen koska senhän pitäisi saada ne kuvat yllätyksenä.

 

 

En vaan vieläkään tiedä mitä oikeasti haluaisin antaa. Nuo kuvat olisi kiva, ne voisi vaikka uusia aina välillä, jotta mies saisi eläkepäivillä ihailla oikein varsinaista kokoelmaa.. Mutta jotenkin tämä ei ole se sellainen lahja joka riittäisi ainakaan yksistään.

 

Juu ei hätää, mä en oo kovin herkkänahkainen ;D Mutta totta tuo miesnäkökulmakin, mutta silti, oon jotenkin parisuhteessa tullut sellaiseksi, että en voi edes mieshierojalla käydä :D Mikä sinänsä ihan typerää, kun on kuitenkin ammattilaisista kyse! Ehkä asiaan vaikuttaa jotenkin sekin, että mun mies on vähän, no ei voi sanoa, että mustasukkainen, mutta ehkä herkkä ja ylisuojelevainen olisi oikea sana, ja voisi ehkä loukkaantua, jos olisin ollut mieskuvaajalla ottamassa pornahtavia kuvia

maxie80, jospas jotkut teidän vieraistanne voisi tehdä ruuat/leivonnaiset/meikin/kampaukset yms. itse ikään kuin häälahjana? Neljänkymmenelle hengelle itse tekeminen ei ole niin iso homma Ja tosiaan monesta voi säästää, vuokraa sulhon ja bestmanien puvut, kaasoille vaan omat mekot, mitkä heiltä jo löytyisi, itselle ehkä jo käytetty tms? Pyytää kaverin valokuvaamaan? Tiedän kyllä, että häistä säästäminen ei ole helppoa, varsinkin kun itse haluaisi päivänsä olevan täydellinen.

^ Haha! :D Joo, pahasti näyttää kanssa siltä, että vietetään häämatkaa Ruotsin risteilyllä ;D

^ Sama juttu, mä en mielelläni keikistelis hepeneissä vieraan MIEHEN edessä, mutta jos mein hääkuvaaja, joka on siis nainen, suostuu näihin kuvauksiin (on tällä hetkellä vauvalomalla), niin sitten taidan toteuttaa tän idean Tai vaihtoehtoisesti jos löydän Turun seudulta hyvän naiskuvaajan, joka tekee tällaisia kuvauksia Haluan kuitenkin antaa miehelleni huomenlahjaksi jotain tosi spesiaalia, mitä hän ei osaisin odottaa ja mistä hänelle jää muisto. Ja tällainen kuvaus olis nyt hyvä toteuttaa, kun olis vielä suht nuori ja kaunis

Edit. Huomasin vaan, että Turun seudulla ainakin näitä kuvauksia tekee nimenomaan mieskuvaajat :S Tulis mulle ainakin aika likainen olo keikistellä puolialasti/alasti vieraan miehen edessä, vaikka kuinka ammattilainen oliskin

Ja lisäisin vielä, että minusta Fiancéen myyjä yritti myydä minulle ihan vääränlaista pukua (tai siis mallia), joka ei pukenut minua yhtään! Ja yritin kyllä vähän korjata myyjän käsitystä minulle sopivasta mallista (olin siis jo nähnyt unelmapukuni Sydänkävyssä), mutta silti hän ei tarjonnut minulle sopivan mallista pukua... Ja sitten vielä pyysin sovittaa erilaista pukua, mutta sekään ei ollut hyvä, mutta hän ei sitten osannut ehdottaa mitään siltä väliltäkään. Mutta tosiaan, ehkä vika oli minussa ja siinä, että olin jo unelmapukuni tavannut, mutta Sydänkävyssä kuitenkin osattiin heti tarjota vartalonmallilleni sopivaa pukua, vaikka itselläni ei ollut edes käsitystä siitä, millaisen puvun haluaisin.

Siis ihmettelen kyllä Fiancéen hehkutusta täällä... Onhan palvelu todella ystävällistä ja tilat mukavia, mutta omasta mielestäni valikoima oli melko huono Puku on kuitenkin se tärkein asia Tai ehkä se vain johtui siitä, ettei liikkeessä ollut silloin minun tyylisiäni pukuja. Sydänkäpyä taas voin suositella ja ylistää mielin määrin!

Mä olen kanssa noita Boudoir-kuvia miettinyt, ja jos nyt varais Turusta yhdestä paikasta kuvaukset muutaman päivän sisällä, niin sais aika tuntuvan alennuksenkin kuvauksista! Toisaalta vähän jänskättäisi, kun en kanssa mikään huippumalli oo Ja sit ku oon niin huono valehtelee ja salailee asioita, ni pelkään et en pysty olee kertomatta miehelleni niistä kuvauksista, olis kuitenkin sen verran iso juttu Sit joku hyvä ja kallis viski on myös käynyt mielessä, mieheni kun rakastaa viskiä, ja aina täytyy jokaiselta reissulta yms. ostaa viskiä Myös rannekelloa mietein, ja jos sinne kaivertais jotain herkkää Äh, toisaalta noi kuvaukset houkuttais, mutta kuten joku muukin jo sanoi, niin olisko se enemmän lahja mulle ittelleni Mistä mies sitten oikeesti tykkäis??? No mä luulen, että mun mies tykkäis kyllä ihan mistä vaan näistä vaihtoehdoista.. Toisaalta viskiä ja kelloja ehdin ostamaan vuosipäivälahjoiksi monen montuista vuotta Ehkä ne ei oo niin spesiaaleja juttuja

Meillä oli alun perin laadittu budjetti kymppitonnin häille (120 henkeä kutsutaan)... Ja aluksi tosissani kirjasin ylös kaikki hankinnat... Mutta nyt en ole jaksanut edes kirjata kaikkea ylös ja budjetti tulee varmaankin olemaan lähempänä 12 tonnia. Ja tähän ei edes kuulu häämatka (rahoitetaan ainakin osittain lahjarahoilla) eikä mun hääpuku, jonka äitini osti mulle, koska sain laihdutettua 20 kiloa. Toki olisi ollut suotavaa, jos oltaisiin päästy halvemmalla ja sitä yritettiinkin, mutta ei häitten järkkäämisessä helposti kyllä halvalla pääse, vaikka ollaan monessa asiassa (ainakin yritetty) pihisteltykin. Ja huom. ollaan vielä opiskelijoita molemmat, molemmilla kyllä hyväpalkkaiset kesätyöt, ollaan nostettu tän vuoden opintolainat ja joudutaan nostamaan vielä ens vuonnakin ja molemmat ollaan vuoden alusta tehty osa-aikatöitä... Ja täytyy sanoa, et tiukilla eletään, mut kerranhan sitä elämässä vaan häät vietetään! Onneks tietää, että valmistuu alalle, jossa on varmasti töitä ja suht hyvällä palkalla, niin pystyy sitten opintolainoja maksamaan pois. Tässä vielä jotain suuntaa-antavia esimerkkejä mein realistisesta budjetista:

Ruuat n. 3500e

Sormukset 1500e

Juomat n. 1000e

Paikka 600e

DJ 390e

Sulhon pukeutuminen n. 700e

Morsiamen pukeutuminen (ei sisällä siis pukua) n. 300e

Koristelut ja kutsukortit n. 1500e

Et voi morjes vaan...

^ Mulle kävi ihan samoin oman pukuni kanssa.

Ostettaessa todellakin nafti, mutta sitten stressi näemmä pudotti painoa sen verran, että lopulta piti ottaa saumoista sisään. Mielestäni puvun malli ei siinä mitenkään kärsinyt ja olo hääpäivänä oli kuin kuninkaallisella puvussa.

Eli jos vain siellä Sydänkävyssä puvun kavennat, luulen ettei ongelmia pitäisi tulla, sillä tuntevat puvun materiaalin jne. eli osaavat varmasti oikein sitä pienentää. (omani muutokset tehtiin siis Leimulinessa)

Eli elä hättäile. Se on varmasti upea puku sitten hääpäivänä!

Ah, ihana kuulla! Helpottaa oloa huomattavasti

Onko muille tullut epävarmuus puvun suhteen vaikka sillon saikin Wow fiiliksen?? Mulla on semmonen jännitys vatsanpohjalla että onko se kuitenkaan sitten niin täydellinen... katson harvasenpäivä kuvia minusta puku päällä, ja koitan psyykata itseäni siitä että pakko sen on olla hyvä kun ilme oli niin tyytyväinen se päällä  ...pitänee mennä uudelleen sovittamaan että pääsen tästä epävarmuudesta eroon. Ei siis todellakaan kannata katsoa mitään kuvia muista puvuista ja ohjelmia kuten "hulluna häämekkoihin"..

(Ehkä mun ongelma on se että en yleensä osaa tehdä päätöksiä varsinkaan nopeita.. ja puvun kanssa päätös tehtiin heti.. että epäilen itseäni siitä osasinko varmasti päättää oikein kun en pidempään ajatellut)

Mullakin kävi näin, mun lopulta ostamani puku oli ensimmäinen, jota sovitin (sovitin kyllä muitakin), ja olin heti täysin rakastunut ja mikään muu puku ei enää näyttänyt miltään. Kaikki muutkin seurueesta olivat täysin samaa mieltä. Mutta pari asiaa, minkä takia jälkikäteen on tullut hieman epävarma olo: 1. ostin puvun todella ajoissa (loka-marraskuussa) ja häät ovat vasta elokuussa, ja jälkeenpäin olen miettinyt, että olisiko pitänyt odottaa uuden kauden pukuja... Ja messuilla ja hääohjelmissa olen nähnyt niin upeita pukuja, mutta olen vain yrittänyt olla kauheasti vilkuilematta niitä ja miettinyt vaan sitä, että vaikka ne olisivat upean näköisiä jonkun muun päällä, niin ne eivät välttämättä lainkaan sopisi mulle, olinhan alunperinkin ajatellut toisen tyylistä pukua itselleni, mutta sen tyyliset eivät sitten sopineetkaan mulle ja 2. olen laihtunut viisi kiloa ensimmäisestä sovituksesta ja vaikka myyjät ovat vakuuttaneet, että pienennys onnistuu, niin silti hieman pelottaa, ettei puku enää näytäkään niin hyvältä kuin silloin ensimmäisessä sovituksessa (kävin vähä aika sitten sovittamassa uudestaan, ja se ei kyllä näyttänyt enää niin hyvältä, mutta toivon, että pienentämällä saataisiin siitä yhtä upea kuin aluksi). Mut kai tää on vähän sama kuin se naimisiinmeno: sit kun on yhteen pukuun/mieheen sitouduttu, niin ei sitä sitten enää vaihdeta