Amidala

Hiukan päälle kolmekymppisiä ollaan silloin molemmat

Neljät perinteiset kirkkohäät + juhlat, yksi siviilivihkiminen + juhlat yhdistelmä ja kahdet maistraattivihkimisien jälkeiset kahvitukset.

Siskoni piti miehensä kanssa oman näköisensä häät. Vihkiminen tapahtui juhlapaikalla ja hääpari oli ottamassa vieraita vastaan sitä mukaa kun heitä sinne saapui. Juhlat aloitettiin ruokailulla, vasta sen jälkeen oli vihkiminen ja vihkimisen jälkeen kakkukahvit. Juhlien alussa morsiamella oli hillitympi mekko ja ruokailun jälkeen hänelle puettiin varsinainen morsiuspuku. Vihkimisen jälkeen morsiuspari laskeutui lavalta vieraiden onniteltavaksi. Onnitteluiden jälkeen kilisteltiin kuohuvilla ja sitten nautittiin kakkukahvit. Hyvin meni, vaikka perinteistä poikettiinkin huomattavasti. Alussa oleva ruokailu rentoutti tunnelmaa kummasti Vieraat viihtyivät ja positiivista palautetta tuli paljon.

Olin vuosi sitten kaasona häissä, jossa vieraat toivoivat illalla, että hääpari avaisi lahjat jo juhlissa. Kerroin hääparille vieraitten toivomuksen ja morsiamen kommentti oli, että voivat avata, mikäli minä juonnan sen jotenkin. Käytännössä tämä ylimääräinen ohjelmanumero meni sitten niin, että hääpari otti pöydältä paketin kerrallaan, lukivat kortin, avasivat lahjan ja kiittivät siitä. Minä sitten siinä välissä höpöttelin omiani ja "haastattelin" hääparia. Lahjakortteja lukuunottamatta lahjat jätettiin esille ja vieraat saivat käydä katselemassa niitä. Minä keräsin ne sitten jossain vaiheessa pois kuljetusta varten. .

Itselläni on harkinnassa Unity sand seremony. Se on rituaali, jossa molemmat kaatavat eri väristä hiekkaa kauniiseen lasiastiaan, joka lopuksi sinetöidään. Symbolisesti astiassa yhdistyy kaksi oman identiteettinsä säilyttävää persoonaa, jotka yhdessä muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Läheltä katsottuna on mahdotonta huomata, mihin toinen loppuu ja mistä toinen alkaa - he ovat yhtä. En ole vielä tarkemmin tutkinut seremonia taustoja, mutta ajatuksena tuo on minusta todella kaunis.

Mieleeni tuli, että ns. puutarhaharso saattaisi ajaa saman asian. Se on valkoista, kevyttä ja ennenkaikkea edullista. Pienellä googlailulla selvisi, että virallinen nimi taitaa olla peiteharso. Sitä löytyy varmaan kaikista puutarhatarvikkeita myyvistä liikkeistä.

Sukunimen palauttaminen isälle ja kiittäminen lainasta on todella kaunis ajatus samoin se, että sen antaisi veljelle eteenpäin vietäväksi. Noissa on sellaista tiettyä herkkyyttä. Valitettavasti nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole mahdollisia omalla kohdallani. Ehkäpä minäkin laitan oman nimeni tuulen matkaan.

Huh huh! Olen kova askartelemaan, mutta eipä käynyt mielessäkään, että tekisin kaikille erilaiset kutsukortit. Joulukorttien askartelun suhteen minulla on jokin fiskaatio, että kaikkien tulee olla erilaisia. Monena vuonna olen sen urakan jälkeen päättänyt, että seuraavana vuonna teen ne sarjatyönä. Aina kuitenkin käy niin, että aika kultaa muistot ja niinpä sitä sitten taas väkerrellään viikkotolkulla vaikka minkämoisia kortteja...

Olemme sopineet, että mies yllättää minut Itse en sinänsä kaipaa suuria kikkailuita ja yltiöromanttisia eleitä, mutta avokki on antanut ymmärtää, että haluaa panostaa hetkeen. Saattaa tosin olla, että käytännön syistä päädytään siihen, että käymme yhdessä ostamassa sormukset ja that's it.

Emme ole puhuneet asiasta. Annan avokilleni vapaat kädet. Eräs päivä hän tuumasi, että meidän täytyy joku päivä käydä katsomassa niitä sormuksia yhdessä, jotta osaa ostaa mieleisen. Meinasinpa siihen sitten todeta, että toivottavasti tuo ei ollut se kosinta Jotain hällä lienee mielessä, sillä sanoi haluavansa valmistautua asiaan ja tuskinpa tarkoitti henkistä valmistautumista Ehkä kuitenkin toivon, että avokki kosii ilman sormusta ja sitten kävisimme siellä sormuskaupoilla. Tuntuu jotenkin hassulle, että käytäis yhdessä ostamassa sormukset ja sitten jäisin odottamaan sitä "yllätystä". Suuria en odottele, sillä romantiikka ja rakkautta löytyy arjestakin yllinkyllin

Me olemme sopineet, että avokki maksaa