Happily ever after

Ystäväni häissä ilmoitettiin jo häävalssin alkaessa, että tämän tänssin jälkeen lattia on vapaa kaikille. En sitten ollenkaan kiinnittänyt huomiota kuka ketäkin tanssitti toisessa tanssissa. Ainakin morsiemmen isovanhemmat toisiaan. Sulhanen taisi livahtaa tanssilattialta ja palasi vasta kun valssit oli tanssittu ja bändi alkoi soittaa rokkia.. Eli tuskin nykyään tuo etiketin noudattaminen niin tärkeää on, jos tihku itsestäsi tuntuu siltä ette sitä halua tehdä. Meilläkin varmaankin tanssimaan saa häävalssin jälkeen kuka vain. Todennäköisesti isäni tahtoo kuitenkin minut siinä tanssittaa, samoin ukkini. Sulhasen puolen suvusta en sitten tiedä kuinka innokkaita tanssijoita ovat. Pitänee tiedustella...

Käsittääkseni maistraattivihkiminen on myös ilmainen. Jos vihkijän haluaa juhlapaikalle, se maksaa 200 € + kilometrikorvaukset.

Olisiko kenelläkään kokemusta avioliittosopimuksen allekirjoittamisesta osana vihkikaavaa? Onko mahdollista ja kuinka se käytännössä menisi? Olen aina ajatellut, että haluaisin sen tehdä nimenomaan siinä, eikä häipyä jonnekin piiloon allekirjoittamaan. Joissain kuninkaallisissa häissäkin näin maailmalla näin toimittavan.

Meillä oli alusta asti selvää, että kun mennään kihloinin, niin aletaan heti järjestää häitä. Näin ollen kysyin sulholta kosinnan jälkeen (minä sain häneltä kihlasormuksen) että haluaako hän yhden vai kaksi sormusta. Vastaus oil, että yhden. Sitten kysyin että haluaako kihla- vai vihkisormuksen. Tähän vastasi, että ehdottomasti vihkisormuksen, kun se on se tärkeämpi sormus. Joten sulho on vielä tämän vuoden ilman sormusta ja rengastan sen sitten vasta hääpäivänä.

Ensimmäinen ostos oli hääalbumi lähes heti kosinnan jälkeen... Oltiin lomamatkalla kun mies kosi ja olin juuri pari tuntia aiemmin sanonut kaupassa, että ostaisin tuon, jos oltaisiin menossa naimisiin. Mentiin sitten kosinnan jälkeen sinne takaisin. Kaksi päivää myöhemmin samalla matkalla ostin hääpukuni. Täydellinen kun löytyi, niin minkäs sille voi. Nyt odottelen sitä tulevaksi.

Meillä on menty sillä periaatteella, että häihin ei tule perinteitä perinteiden vuoksi, vaan siksi että niistä pidämme. Karsittu on siis ne perinteet, jotka ei ole meidän juttu. Näin ollen kirkkovihkimistä, ryöstöjä tai polkemista ei tule. Toisaalta haluamme kuitenkin ihan "oikeat" häät. Perinteistä tulee se häiden tuntu, joten niitäkin melko paljon löytyy: - valkoinen puku ja huntu - häämarssi ja käytävä, jota pitkin astella vihittäväksi (vihkijä hääpaikalla ei siis maistraatissa) - kerroskakku - häävalssi - kimpun ja sukkanauhanheitto - leikkejä myös, tosin ei sellaisia yllämainittuja nolausleikkejä

Onko kenelläkään kokemuksia maton käyttämisestä vihkipaikalla? Meillä vihkiminen tulossa juhlapaikan pihalle venelaiturille (kivetty pohja, ei siis nurmi), jota olisi kiva kaunistaa valkoisella (tai punaisella) matolla. Samoin matto juhlistaisi kivasti suunnitelmaa B sateen varalle, jos joudutaan siirtymään sisätiloihin. Löysin muutamia ihan häitä varten tehtyjä mattoja, mutta ovat melkoisen tyyriitä (hääbudjetti paukkuu, jos tällaisia aikoo hankkia) esim. http://www.styledesign.fi/product/61/uutuus-haamatot. Ihaniahan nuo ovat. mutta olisiko jollakulla edullisempia vaihtoehtoja kokeiltuna? Punaista mattoa löytynee jostakin vuokrattunakin, mutta valkoinen toisi sitä häätunnelmaa kivasti. Tai mitä luulette, saakohan tuota mattoa käytön jälkeen oikeasti millään puuhtaaksi ja myyntikuntoon? Olisikohan kysyntää jos yrittäisi myydä eteenpäin häiden jälkeen? Entä onko teillä kokemusta itsetehdyistä tuolihupuista? Joku tuolla aiemmin mainitsi aikovansa käyttää tähän lakanoita? Jenkkityylinen vihkiminen ulkona olisi itselle se ihana juttu, joten valkoiset tuolit (varsinkin jos matto sitten kuitenkin on punainen) olisi kiva saada ja huputtamalla se olisi varmaankin helpompaa. Vai vuokraako joku yritys valkoisia puutarhatuoleja (n. 100 kpl)? Pulmia, pulmia. Onneksi on melkein vuosi aikaa näitä ratkoa.

Minäkin sain itseni jo kertaalleen suostumaan siihen, että kuvat otetaan ennen vihkimistä. (Sulholle ihan sama). Sulho kun on nähnyt puvunkin kertaalleen (tosin vannotin ettei tule näkemään sitä ennen hääpäivää uudelleen). Kävimme sitten ystävien häissä, jotka näkivät toisensa hääpäivänä vasta kirkossa ja liikutuin kovasti siitä kuinka sulhanen kyynelsilmin tuli morsiantaan vastaan. Joten oman hääpäivän aikataulu meni saman tien uusiksi... Eli kuvaus vasta vihkimisen jälkeen meillä. Ei taikauskon vaan tuon tunnelman vuoksi. Apujoukot saavat viihdyttää vieraita sen aikaa. Photobooth meille ainakin on tulossa. Jotain muutakin pitää keksiä, sillä vaikka kuvaajalta menisikin kaikkien kuvaamiseen tuo odotteluaika, yksittäisiltä vierailta siihen ei montaa minuuttia mene. Joten juotavaa ainakin tulee olla, ehkä joku esittely/tutustumisjuttu myös. Näitä pitää pohtia.

Minulla on kokemusta sekä hyvästä, että huonosta ammattilaisesta. Minut siis on meikattu ammattilaisten toimesta sekä vanhojen tansseihin että ylioppilaskuviin. Vanhojenpäivän meikkiä varten tehtiin koemeikki. Siinä vaiheessa meikkaaja kysyi millainen puku minulla on ja koska puku oli sininen, päätyi sinisen sävyisiin meikkeihin. Meikki oli ihan ok, muttei mikään ihmeellinen. Ei todellakaan ammattilaisen tekemän näköinen. Samalla tehtiin päätös, että käytetään omaa huulipunaa, jotta voin sitä päivän aikana lisäillä. Menimme sokokselle huulipunan ostoon ja siellä ihana meikkiasiantuntija kertoi, että minun iholleni ei todellakaan kannata laittaa sinisen sävyisiä meikkejä. Hänen opastuksellaan ostimmekin uudet omat meikit (hänen neuvonsa oli laittaa iholleni maanläheisiä värejä, jotka kuitenkin taittavat siniseen eli sopivat pukuun myös). Meikkaaja meikkasikin minut näillä omilla meikeilläni vanhojenpäiväksi ja lopputulos oli paljon parempi. Tosin ripsiväriä jouduin lisäämään itse. Ylioppilaskuvia suunnitellessa valokuvaajani suositteli kuvaukseen ammattilaisen tekemää meikkiä. (Liittyi jotenkin siihen, että ammattilainen osaa tehdä koviin kuvausvaloihin sopivan meikin, joten valoja ei tarvitse meikin takia pehmentää ja näin saadaan paremmat kuvat.) Pyysin sitten häntä suosittelemaan ammattimeikkaajaa ja pääsin näin todellisen ammattilaisen käsiin. Meikki oli todella hyvä ja samalla sain häneltä hyviä neuvoja ja ohjeita, joita olen itse meikatessani käyttänyt siitä lähtien. Esim. luomiväriä en ennen sitä osannut itse käyttää ollenkaan. Häihin olen vähän kahden vaiheilla ammattimeikkaajan ja itse (tai no kaason) tehdyn meikin suhteen. Budjetti tykkäisi enemmän itse tehdystä... mutta ammattilainen kyllä houkuttelee myös.

Meillä ainakin kävi miehen ystävän häihin mennessä, että ihan kokonaan unohtui tuo päivä mihin mennessä piti ilmoittaa että tullaanko. Kutsu tuli n. 4 kk ennen häitä, joten minusta tämä on ihan ymmärrettävää. Meillä oli koko ajan tarkoitus häihin mennä, mutta yrittäjänä jouduin asiaa vähän järjestelemään, joten heti kutsun tultua tätä ei voitu tehdä. Pari päivää myöhässä hoksasin, että ilmoittautuminen piti tehdä jo... Mies sitten sanoi että sulhanen oli soittanut ja tarkistanut jo.

Kävin Playa del Carmenissa viitisen vuotta sitten ja tykkäsin kyllä kovasti. Miehelle olen ilmoittanut että hänet pitää siellä joskus vielä käyttää. Helmi-maaliskuun vaihteessa oltiin ja suurin osa turisteista oli tosiaan jenkkejä. Tämä ei meitä kyllä ollenkaan haitanut. Mielummin lomakohteessa heitä kuin kasapäin suomalaisia! Rannat olivat maineensa veroisia. En ole vielä kauniimpiin törmännyt. Ruoka oli hyvää (mutta yllättävän vähän maustettua suomalaisen texmex ruokaan verrattuna) ja paljon erilaisia keittiöitä löytyy. Maaliskuussa aurinko paistaa sen verran korkealta että suomailainen palaa kyllä herkästi. Siihen kannattaa varautua. Kaupunki on hyvin kylämäinen (matalia rakennuksia), lähinnä rantaa kulkeva kävelykatu oli aina ihana. Kävimme muutamalla retkellä. Chichén Itza oli hieno, mutta itse tykkäsin enemmän Coban pyramidista. Koko Coban alue on keskellä paikallsista matalaa sademetsää, joten siellä oli sellainen löytöretkeilijätunnelma. Lähistöllä oli myös iso eläintarha josta pidin kovasti. Playa del Carmeniin matkustavien kannattaa varautua siihen, että varsinkin kentältä (Cancunista) hotellille mennessä näkee paljon myös hyvin köyhiä alueita. Kun kuvittelee menevänsä paratiisiin ja pitkän lentomatkan jälkeen väsyneenä näkee sellaisia, niin itselle ainakin tuli vähän säikähtänyt olo "Apua, Minne me oikein tultiin?" -tyyliin. Meillä oli hotelli vähän syrjemmällä (tosi kiva pieni hotelli) ja lähdettiin illalla siitä vielä kävelemään vahingossa ns. väärään suuntaan. Alueelta löytyi paikallista asutusta, supermarketteja ym. joten paraatiisiolo katosi aika totaalisesti. Seuraavana päivänä lähdettiin rantaa kohti ja muutamassa korttelissa olimmekin siellä paratiisissa. Eli ero oli aika jyrkkä, varsinkin melko tottumattomalle matkaajalle. Lennot menivät ihan yllättävän hyvin kun varauduin siihen, että se kestää ihan ikuisuuden. Menomatka oli päivälento, joten se oli paluuta rankempi. Takaisin tullessa nukuin suurimmaksi osaksi.

Ystävän häissä oli noita hääkauppa.fi:n saippuakuplia. En ole aiemmin ollut häissä, joissa kuplia puhallellaan, joten en tiedä koskeeko tämä vain näitä kyseisiä kuplia: Kuplat olivat todella pieniä (halkaisija n. puoli senttiä) eikä niitä juurikaan lennellyt hääparin päälle. Eivät lähteneet leijailemaan juurikaan edes myötätuuleen. Lapset onnistuivat juhlapaikalla leikkiessään puhalluksissa vähän paremmin, mutta selvästikin piti puhaltaa koko lapsen voimin... No eivät ainakaan tahranneet kun eivät sinne lennelleetkään. Noita "hopeahiutaleita" sitten ihmeteltiin koko juhlakansan voimin. Olivat sellaisia valkoisia palleroita purkin pohjalla, eivätkä kovin koristeellisia.

Meillä on ollut ajatuksena, että sulhanen ja bestman odottaisivat alttarilla ja morsiustytöt kävelisivät edellä ruusun terälehtiä heitellen. Tulisin itse (joko yksin tai isäni kanssa) viimeisenä ja sulhanen tulisi vastaan n. puoleen matkaan (eli molemmat kävelevät yhtäaikaa). Siitä sitten jatkaisimme yhdessä loppumatkan. Mutta mutta... Pari pulmaa. Ensinnäkin kaaso. Minulla on melko pitkä laahus, joten se pitää asetella ennen kävelemään lähtöä ja varmaan uudestaan alttarillakin. Siinä mielessä olisi hyvä, että kaaso olisi ainakin vähän ennen sisääntuloani vielä apuna. Alttarillahan se hoituu, tehtiin kummin päin vain. Toinen pulma koskee isääni. Jos kävelen hänen kanssaan vain osan matkaa, niin missä välissä hän jatkaa matkaansa omalle paikalleen eturiviin? Onneksi näitä on aikaa miettiä. Varsinkin kun yksi mahdollinen sulhaspoikakin olisi tiedossa... Hmm.

Tietääkö joku täällä millainen on siirrettävä studio? Selailin tätä viestiketjua ja tuolla useampi sivu sitten joku sellaisen mainitsi. Onko millainen? Onko kuvaajillä näitä yleisestikin? Tuleekohan hyviä kuvia? Meillä on pulma. Sulho haluaisi ehdottomasti studiokuvat ja minä ehdottomasti kuvauksen vasta vihkimisen jälkeen. Koska vihkiminen tapahtuu juhlapaikalla ei kuvausta voi luontevasti järjestää siirtymisen yhteyteen. Kuinkahan tämän sitten ratkaisisi? Studiokuvat vasta hääpäivän jälkeen? Oletteko muuten miettineet meikin tekoa kuvauksen kannalta? Ylioppilaskuvaan mennessäni kuvaaja suositteli, että ammattilainen meikkaa erityisesti kuvausta varten. Pohjameikki piti olla jotenkin erilainen, jotta voitiin käyttää kunnon valoja (studiokuva siis, miljöösähän luonnonvalo). Oletan että tämä tarkoittaisi jonkin laista meikkiä myös sulholle? Olisikohan viisainta kuvata eri päivänä...