katatiita

Kihlat vaihdettiin ihan virallisesti ja lopullisesti 14.02.2014. Minun ideahan tuo päivä oli, koska se kuullostaa ja näyttää niin hyvältä ja on vielä ystävänpäivä <3

Meillä tulee todennäköisesti vain minulle kihla ja miehelle sitten vasta vihki. Näin sen takia, koska ollaan opiskelijoita ja haluan kuitenkin kihlasormuksen nopeasti. Miehenkin mielestä on järkevää hankkia hänelle se unelmien sormus (leveä kultasormus) sitten kun siihen on varaa, eikä mitään halpaa väliaikasormusta.

Kihlaus merkitsee ehdottomasti minulle lupausta avioliitosta ja meillä häät tulee olemaan kahden ja puolen vuoden kuluttua kihlauksesta. En kuitenkaan ajattele, että kihlaukselle olisi mitään ehdottomasti oikeaa tai väärää kestoa. Pareilla on erilaisia tilanteita ja tiedän pareja, jotka eivät ole heti kihlauduttuaan sopineet hääpäivää - tai edes vuotta. Eikä sekään minusta väärin ole, kunhan tiedetään mitä se kihlaus oikeasti tarkoittaa

Yhdessä sovittiin. Olimme jo jonkin aikaa jutelleet asiasta ennakkoon ja mies tavallaan oli jo kosinutkin (sillä periaatteella että mennäänkö naimisiin joskus). Minä sitten toivoin, että voitaisiinko ihan virallesti kihlautua ystävänpäivänä vuonna 2014, ja näin me sitten teimme

Olen aiemminkin tähän vastannut ja vastaan nyt uudelleen. Välillä siis on käynyt mielessä kirkkoon liittyminen häiden ajaksi kirkollisen vihkimisen juhlallisuuden ajaksi. Aloin kuitenkin miettiä, että kastaisinko lapseni kasteen juhlallisuuden vuoksi, ja vastaus on selkeä ei. En todellakaan haluaisi rukouksia lapselleni luettavan, kun en usko sellaisiin itse. Minkä takia siis menisin naimisiin sellaisissa puitteissa? Olen varma että saan sen hienon vihkimisen juhlapaikallakin

Naimisiin mennään kesällä 2016. Morsian on silloin täyttänyt 24 vuotta ja sulhanen täyttää syksyllä 29 vuotta

Me oltiin puhuttu asiasta jo pitkään. Tavallaan mies jo ennestään onkin kosinut, mutta emme ole "julkistaneet" kihlausta. Opiskelijoita kun olemme, niin ei ole ihan nopeasti varaa hienoihin häihin. Minä kun pidän rimmaavista päivämääristä, niin toivoin, että voisimme julkistaa kihlauksen ystävänpäivänä, 14.2.2014. Niin siinä sitten kävi, että kihlauduttiin ihan virallisestikkin tuona päivänä

Meidän vanhemmat saivat tietää kihlautumisestamme facebookin kautta. Sulhasen äiti soitti samantien ja kyseli miksei hänelle ole kerrottu etukäteen, ihan innoissaan tietysti. Kyllähän sieltä suunnalta jo oli vihjauksiakin tullut, kun joulukorttiin molemmille oltiin laitettu sulhasen sukunimi Sulhasen isä taas oli muutenkin tulossa kylään ja toi oikein kukkasia lahjaksi. Minun äiti taas laittoi sulholle tekstiviestin: "Onnea kihlaparille t. Anoppi." Isäni ei ole kihlautumisestamme kuullut vielä, koska emme ole tänäpäivänä ihan kauheasti tekemisissä. Uskon kuitenkin, että hän vasta innostuukin. Olen oikeasti positiivisesti yllättynyt vanhempien reaktioista!

Kerroin, että en halua miehen ostavan minulle sormusta etukäteen, vaan että kukkapuska riittää. Haluan että mennään yhdessä katsomaan sormuksia

Olen samaa mieltä kanssasi! Tuntusi tyhmältä, että isäni saattaisi minut "alttarille" (siviilivihkiminen meillekkin tulee). Olen kuitenkin itse valinnut mieheni, enkä todellakaan kaipaa sitä, että joku luovuttaa minut. Lisäksi isälläni on vähän alkoholiongelmaa, joten en voisi tietää missä kunnossa hän minut pystyisi saattamaan.

Pakko myöntää, että olen itse miettinyt tätä. Häihin nyt on vielä aikaa, mutta tämä on yksi oleellisimmista asioista naimisiin mennessä. Haluaisin kyllä kirkkohäät, koska ne olisivat niin hienot. Toisaalta taas en halua kuulla häissäni yhtään Raamatun pätkää koska en usko siihen. Tällä hetkellä ajattelen, etten halua liittyä kirkkohäiden takia kirkkoon. Jos edes hitusen uskoisin kirkon sanomaan, olisi asia ihan eri. Mielipide saattaa toki vielä muuttua, mutta uskon vahvasti saavani todella hienot häät ilman kirkollista vihkimistä

Itsellä häät eivät ole vielä aikoihin ajankohtaiset, ollaan sovittu ne viiden vuoden päähän, eikä vielä pariin kolmeen vuoteen haluta julkistaa kihlausta. Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, joten siviilivihkiminen meille tulee. Kirkkohäät ilman jeesusjuttuja olisivat toki kivat, mutta se nyt ei ole mahdollista. Haluan kyllä hienot ja näyttävät häät juhlapaikalla, tosin en halua paikalle kuin perheemme, läheisimmät sukulaiset ja joitain ystäviä. Valmiiksi jo vähän jännittää, että miten siviilivihkimiseemme suhtaudutaan. Perheillemme asia luultavimmin on ihan ok, ainakin minun puolelta. Ehkä pelkään sitä, että muut väheksyvät häitämme. Toisaalta uskon, että lähivuosina ihmisten mielet avautuu siivilivihkimistä kohtaan. Ministeri Räsänen on aiheuttanut sellaista häslinkiä ja kirkosta eroamista lausunnoillaan taas viimeaikoina, että uskon vahvasti asenteiden muuttuvan siviilivihkimistä kohtaan lähitulevaisudessa. Toki mielipiteeni voi muuttua vielä ihan kaikessa, häihin kun on vielä aikaa se 5 vuotta.