Jonsci

Minut ryöstettiin kahden vangiksi pukeutuneen miehen toimesta. Sillä aikaa kun minua ajelutettiin, miehen piti keksiä jokaisesta nimeni (sekä etunimen että sukunimen) alkukirjaimesta minua kuvaava adjektiivi. Kun minut sitten tuotiin takaisin, piti miehen kertoa nämä adjektiivit ja myös perustella ne. Yleisö sai sitten päättää olivatko sanat tarpeeksi kuvaavia..Olin muun muassa outo ja hemaiseva ;D

Mekään emme pyytäneet lahjaksi rahaa, mutta saimme sitä kuitenkin sen verran, että pääsemme kuukauden päästä häämatkalle

Minusta tuli lauantaina rouva Vuori

Meillä jokaiseen pöytään jaettiin erivärisiä papereita, joissa oli seuraavat kohdat: 1. Nimeni: 2. Tunnen morsiamen/sulhasen: 3. Paras/hauskin muistoni morsiamesta/sulhasesta: 4. Paras adjektiivi kuvaamaan morsianta: 5. Paras adjektiivi kuvaamaan sulhasta: 6. Terveiseni tuoreelle avioparille: Täyttämisen jälkeen jokainen sai sitten käydä liimaamassa oman lappunsa Koiramäen vieraskirjaan. Vieraat olivat kyllä antaneet parhaansa täyttäessään lappuja, sillä kirjasta tuli kerrassaan hulppea ;D

Meillä ei kummejani lukuunottamatta kukaan udellut isäni perään (ja hekin kysyivät asiasta äidiltäni). Tietysti sulhasen puolen sukulaiset saattoivat asiasta jotain supista, mutta eipä kukaan mielestäni kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota.

Minun isäni ei ole tulossa häihin. Hänen ensimmäinen reaktio oli, että "onneksi häihin on vielä vuosi aikaa, niin kerkeätte vielä erota"..No, tämän jälkeen olemme riidelleet erinäisistä syistä niin paljon, että välimme ovat (hänen tahdostaan) kokonaan poikki.

Ihan kun mun suusta nuo sanat. Välillä tuntuu, etten todella jaksa enempää. Myös minun vanhempani ovat eronneet, ja isän kanssa meni lopullisesti välit poikki häiden takia. Myös äitini kanssa otan yhteen lähes päivittäin. En vaan voi käsittää, miksi se oma ainut oikea mielipide on aina ilmaistava, vaikka tietäisi jo etukäteen sen loukkaavan. Oon tähän mennessä itkenyt häidemme takia enemmän surusta kuin ilosta, enkä todella haluaisi asian olevan niin.

Häihimme tulee muutama sellainen avec, joita emme ole kumpikaan koskaan tavanneet. Kuitenkin meille oli alusta asti selvää, että heidätkin kutsutaan. Lisäksi en ole koskaan tavannut miehen yhtä enoa, mutta hänenkin kutsuminen oli itsestäänselvyys.

Pohdittiin pitkään, miten teemme lahjalistan kanssa. Lopulta päädyimme siihen, että osalle vieraista (suurin osa ystäviä) lähti linkki nettilahjalistaamme. Itse ainakin olen vieraana sitä mieltä, että lahjalista on ihanan vaivaton tapa keksiä toisille jotain. Lahjalistamme koostuu kaikista kodin hyödyllisistä ja suht edullisista tavaroista. Ainoastaan astioista mainitsimme tarkkaan, mitä haluaisimme. Muuten lahjalistaltamme koostuu pyyhkeistä, lakanoista jne. Emme siis mitenkään eritelleet, että haluamme sitä ja sitä pyyhettä ja sen ja sen värisenä.

Mies tuli tänään juuri juomien hakureissulta Tallinnasta. Kaikki meni hyvin, vaikka haluamamme kuohari oli maksanut Viinarannassa euron enemmän pullolta kuin Livikossa, ja Livikosta taas oli kyseinen juoma loppu. Mies kehui kovasti sekä Viinarannan että Livikon palvelua, olivat myyjät kasanneet kaikki valmiiksi. Ostokset tulivatkin ihan edulliseksi verrattuna Suomen hintoihin, kunhan vähän jaksoi itse vertailla. Yllättäen kaikki sataman lähellä sijaitsevat putiikit olivat olleen kalliimpia kuin kauempana olevat ;D

Toinen kaasoistani on minun kanssa samana vuonna syntynyt (-85) ja toinen on vuotta nuorempi.

Mun äiti haluaisi ehdottomasti, että häissämme veisattaisiin se yksi "pakollinen" virsi..Me puolestaan sulhon kanssa ei haluttais virttä tai mitään muutakaan musiikkia. Täytyy nyt vielä neuvotella asiasta papin kanssa lähempänä häitä..

Tämä on oikeasti aika vaikea kysymys ;D Ehkä mun perusteena sitten oli, että kyseiset henkilöt tuntuivat itsestäänselvyyksiltä mun kaasoiksi. Toisen olen tuntenut lapsesta saakka, toisen olen tuntenut hieman yli vuoden. Kummatkin ovat sellaisia, joille puran iloni ja suruni ja jotka haluan olevan paikalla mun tähän mennessä tärkeimpänä päivänä. edit: Aluksi tosin ajattelin, että en halua/tarvitse kaasoja, mutta olen ainakin vielä onnellinen että vaihdoin mielipiteeni

Mekin istutaan kahdestaan omassa pöydässä. En ole edes ennen tämän ketjun lukemista osannut ajatella, että asian voisi myös järjestää toisin :

Meillä myös näin. En osannut päättää vain yhtä kaasoa :