Jonsci

Minut ryöstettiin kahden vangiksi pukeutuneen miehen toimesta. Sillä aikaa kun minua ajelutettiin, miehen piti keksiä jokaisesta nimeni (sekä etunimen että sukunimen) alkukirjaimesta minua kuvaava adjektiivi. Kun minut sitten tuotiin takaisin, piti miehen kertoa nämä adjektiivit ja myös perustella ne. Yleisö sai sitten päättää olivatko sanat tarpeeksi kuvaavia..Olin muun muassa outo ja hemaiseva  ;D

Mekään emme pyytäneet lahjaksi rahaa, mutta saimme sitä kuitenkin sen verran, että pääsemme kuukauden päästä  häämatkalle  

Minusta tuli lauantaina rouva Vuori  

Ehdottomasti miehen sukunimi  

Meillä jokaiseen pöytään jaettiin erivärisiä papereita, joissa oli seuraavat kohdat:

1. Nimeni:

2. Tunnen morsiamen/sulhasen:

3. Paras/hauskin muistoni morsiamesta/sulhasesta:

4. Paras adjektiivi kuvaamaan morsianta:

5. Paras adjektiivi kuvaamaan sulhasta:

6. Terveiseni tuoreelle avioparille:

Täyttämisen jälkeen jokainen sai sitten käydä liimaamassa oman lappunsa Koiramäen vieraskirjaan. Vieraat olivat kyllä antaneet parhaansa täyttäessään lappuja, sillä kirjasta tuli kerrassaan hulppea  ;D

Mitä te muuten sanotte uteliaille sukulaisille, jotka utelevat isän poissaoloa? Ihan mielenkiinnosta kysyn vaan, tiedäppä vaikka itsekin tarvitsen vielä hyviä selityksiä.... :-[

Meillä ei kummejani lukuunottamatta kukaan udellut isäni perään (ja hekin kysyivät asiasta äidiltäni). Tietysti sulhasen puolen sukulaiset saattoivat asiasta jotain supista, mutta eipä kukaan mielestäni kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota.

Minun isäni ei ole tulossa häihin. Hänen ensimmäinen reaktio oli, että "onneksi häihin on vielä vuosi aikaa, niin kerkeätte vielä erota"..No, tämän jälkeen olemme riidelleet erinäisistä syistä niin paljon, että välimme ovat (hänen tahdostaan) kokonaan poikki.

Mulla ei sulhasen kanssa mitään ongelmia, mutta niitä luovat sukulaiset ja etenkin eronneet vanhempani, jotka omalta osaltaan sotkevat keittoa. Se saa välillä miettimään, että onko häiden järjestäminen sen arvoista että mulla on pahamieli aina välillä jonkun kommenteista tai teoista?? Ehkä olis vaan pitänyt mennä maistraatissa naimisiin kaikessa hiljaisuudessa...

Ihan kun mun suusta nuo sanat. Välillä tuntuu, etten todella jaksa enempää. Myös minun vanhempani ovat eronneet, ja isän kanssa meni lopullisesti välit poikki häiden takia. Myös äitini kanssa otan yhteen lähes päivittäin. En vaan voi käsittää, miksi se oma ainut oikea mielipide on aina ilmaistava, vaikka tietäisi jo etukäteen sen loukkaavan. Oon tähän mennessä itkenyt häidemme takia enemmän surusta kuin ilosta, enkä todella haluaisi asian olevan niin.

Häihimme tulee muutama sellainen avec, joita emme ole kumpikaan koskaan tavanneet. Kuitenkin meille oli alusta asti selvää, että heidätkin kutsutaan. Lisäksi en ole koskaan tavannut miehen yhtä enoa, mutta hänenkin kutsuminen oli itsestäänselvyys.

Pohdittiin pitkään, miten teemme lahjalistan kanssa. Lopulta päädyimme siihen, että osalle vieraista (suurin osa ystäviä) lähti linkki nettilahjalistaamme. Itse ainakin olen vieraana sitä mieltä, että lahjalista on ihanan vaivaton tapa keksiä toisille  jotain.

Lahjalistamme koostuu kaikista kodin hyödyllisistä ja suht edullisista tavaroista. Ainoastaan astioista mainitsimme tarkkaan, mitä haluaisimme. Muuten lahjalistaltamme koostuu pyyhkeistä, lakanoista jne. Emme siis mitenkään eritelleet, että haluamme sitä ja sitä pyyhettä ja sen ja sen värisenä.

Nyt ei tämän vainoharhasen tartte enää jännittää! Polttarit olivat viikonloppuna ja oikein mukavat polttarit olivatkin

Voi apua. Ei vieläkään polttareita  ;D Nyt rupeaa jo todella vaivaamaan, kun periaatteessa häitä ennen on enää kaksi vapaata viikonloppua!

Mikä vika sunnuntaissa on?

Musta vaan tuntuu, että sunnutaina järkätyt polttarit on sellaset "jämäpolttarit". Että kun kukaan ei ole halunnut uhrata perjantaitaan/lauantaitaan niin sitten sunnuntaina voisi olla aikaa  :-/ Lisäksi maanantai-aamuna on kuitenkin herättävä aikaisin ja mentävä töihin, niin polttarit eivät voi kovin myöhään edes kestää (koska mitä luultavimmin polttarit järkätään tampereella ja itse asun jyväskylässä, niin kotiinkin täytyy päästä jotenkin). En mä tiedä miksi ajattelen näin, musta ei vaan tunnu kivalta ajatus sunnuntaipolttareista  :'(

Mua pidetään edelleen vainoharhasena   :-[ Meillä vaan olikin töissä viime viikonloppuna enemmän porukkaa..Nyt mua puolestaan ahdistaa se, ettei vapaita lauantaita enää ole ennen hääpäivää, kun oon aina töissä. En halua mitään sunnuntaipolttareita  :'(

Mies tuli tänään juuri juomien hakureissulta Tallinnasta. Kaikki meni hyvin, vaikka haluamamme kuohari oli maksanut Viinarannassa euron enemmän pullolta kuin Livikossa, ja Livikosta taas oli kyseinen juoma loppu.

Mies kehui kovasti sekä Viinarannan että Livikon palvelua, olivat myyjät kasanneet kaikki valmiiksi. Ostokset tulivatkin ihan edulliseksi verrattuna Suomen hintoihin, kunhan vähän jaksoi itse vertailla. Yllättäen kaikki sataman lähellä sijaitsevat putiikit olivat olleen kalliimpia kuin kauempana olevat  ;D

Toinen kaasoistani on minun kanssa samana vuonna syntynyt (-85) ja toinen on vuotta nuorempi.

Mun äiti haluaisi ehdottomasti, että häissämme veisattaisiin se yksi "pakollinen" virsi..Me puolestaan sulhon kanssa ei haluttais virttä tai mitään muutakaan musiikkia. Täytyy nyt vielä neuvotella asiasta papin kanssa lähempänä häitä..

Minä myös!  ;D Vaikka häihin on vielä aikaa, pitäisi polttareideni olla huhtikuussa tai toukokuussa, koska kesällä olen liian kiinni töissäni. Kaiken tämän aloitti se, että pomoni pyysi mua yhtenä lauantaina töihin toukokuun alussa, mutta ennen pyyntöään oli jo merkannut mut töihin. Entä jos mulle ei olis sopinutkaan   Nyt siis pähkäilen, josko polttarini olisivat kyseisenä päivänä..

Tämä on oikeasti aika vaikea kysymys  ;D Ehkä mun perusteena sitten oli, että kyseiset henkilöt tuntuivat itsestäänselvyyksiltä mun kaasoiksi. Toisen olen tuntenut lapsesta saakka, toisen olen tuntenut hieman yli vuoden. Kummatkin ovat sellaisia, joille puran iloni ja suruni ja jotka haluan olevan paikalla mun tähän mennessä tärkeimpänä päivänä.

edit: Aluksi tosin ajattelin, että en halua/tarvitse kaasoja, mutta olen ainakin vielä onnellinen että vaihdoin mielipiteeni  

Mekin istutaan kahdestaan omassa pöydässä. En ole edes ennen tämän ketjun lukemista osannut ajatella, että asian voisi myös järjestää toisin  :

Meillä myös näin. En osannut päättää vain yhtä kaasoa  :

Mä saan jo nyt harmaita hiuksia yhdestä tutusta, joka kuvittelee ehdottomasti olevansa kutsuttujen listalla. Kyse on henkilöstä, joka on aina ollut kaverin (kaasoni) kaveri, eli ei läheinen minulle. Olemme viimeisen parin vuoden aikana nähneet kaksi kertaa, emmekä edes pidä yhteyttä toisiimme. Kaasoni on vaan ollut hieman liian puhelias ja maininnut tälle kaverillensa meidän häistä..Nyt tämä henkilö sitten jo suunnittelee polttareita   Olen ihan varma, että hän saa jonkinlaisen kohtauksen, kun kutsua ei kuulukaan..

Tietää ja tietää nimimerkinkin. En kyllä usko että sitä sais tätä foorumia lukemaan  ;D

Päädyin nyt kuitenkin pyytämään kahta ystävääni kaasoiksi Huomasin, että tarvitsen henkilöitä, joiden kanssa häähömpöttää ja suunnitella..Jotenkin rupesi tuntumaan niin kolkolta, jos kaasoa ei olisikaan. Kaasoni vielä olivat innoissaan asiasta, joten olen sittenkin enemmän kuin tyytyväinen, että päädyin ottamaan kaasot. (Tosin häihinhän on vielä aikaa  ;D Luotan kuitenkin näihin kahteen valitsemaani henkilöön, joten tuskin tulee pettymyksiä heidän suhteen.)

Haluaisin kyllä kaason, mutta "sopivat" vaihtoehdot ovat aika vähissä. Vielä hetki sitten olin varma, että haluan erään hyvän ystäväni kaasoksi, mutta kun kuulin, että hän on juorunnut häistämme sellaiselle kaverilleni joka ei saa kutsua häihin, tulin toiseen tulokseen. En vain halua kaasoksi sellaista, joka ei osaa pitää suutansa kiinni.. Luultavasti minulle ei siis tule kaasoa ollenkaan, ja mitä luultavimmin ei myöskään miehelle bestmania.