Nannuliini

Minulla on vähän kummallinen tilanne, sillä perheeni (tai äitini lähinnä) suhtautuu hyvin negatiivisesti nimenvaihtooni. Olen päättänyt jo alkaessani seurustelemaan mieheni kanssa, että haluan ottaa hänen sukunimensä aikanaan. Minua kuitenkin harmittaa äitini nuivat kommentit sukunimiasiaan liittyen. Vuonna 1988 kun vanhempani menivät naimisiin, isäni otti äitini sukunimen. Isäni sukunimi oli hyvin tavallinen, varmasti yleisyydessään top-10-listalla, -nen-loppuinen. Äitini nimeä kantaa Suomessa n. 30 henkilöä. Jo pienestä pitäen olen saanut kuulla kommentteja siitä, miten hieno ja harvinainen sukunimi minulla on, jota en saa koskaan vaihtaa pois. Äitini mielestä myös yhdistelmänimet ovat typeriä ja hankalia. Hänen mielestään on aivan turhaa mennä naimisiin, jos molemmat pitävät omat sukunimensä (eivät kuulemma osaa edes sitä asiaa yhdessä päättää). Mieheni on ruotsinkielinen (puhumme yhdessä ruotsia), hänen etunimensä ovat myös tosi ruotsalaisia, joten ne eivät sitten mitenkään sovi minun suomenkieliseen sukunimeeni. Oma etunimeni on yksi maailman yleisimpiä, ja se käy minkä tahansa sukunimen kanssa. Minusta mieheni sukunimi on kaunis, vaikka se onkin huomattavasti yleisempi kun omani. Harmittaa vaan, että naimisiin mentäessä en ehkä voi aidosti nauttia uudesta sukunimestäni, sillä tulen tuottamaan äidilleni pettymyksen.

Minulle on tulossa (tai sormus on jo täällä kotona, mutten sitä ole valmiina nähnyt kun mies ei ole vielä kosinut) platinakihlasormus. Toisena vaihtoehtona minulla oli 18K palladiumvalkokulta. Platinaan päädyin oikeastaan seuraavista syistä: 1) sitä ei tarvitse rodinoida valkokullan tavoin 2) se on varmasti hypoallerginen (minulla on vaikea atooppinen ihottuma käsissä/sormissa). Valkokultaan verrattuna sormukselleni (halo-sormus 2mm rungolla) tuli hintaeroa 300-400€ kotimaisella kultasepällä teettäessä.

Meitä kovasti viehättäisi ajatus kirkkohäistä ihan kahdestaan, tuntemattomien todistajien (kanttori ja valokuvaaja) kanssa. Eikä tyydytä mihinkään vähempään kuin Helsingin tuomiokirkkoon Emme ole kihlautuneet, joten häät tulisivat yllätyksenä lähipiirille. Katsotaan kuinka käy, muhkea ballgown-hääpuku on jo ostettu!

Häitä on alustavasti suunniteltu toukokuulle 2015, mies odottaa vielä oikeaa hetkeä kosia Itse olen niihin aikoihin 23-vuotias ja mies 26v. Seurustelua takana silloin 4v 8kk, joista yli 4v. asuttu yhdessä. Mies on silloin toivottavasti valmistunut diplomi-insinööriksi ja käy töissä. Itselläni yliopisto-opinnot pahasti kesken (suunnittelen tällä hetkellä tiedekunnan vaihtoa), teen osa-aikatyötä opintojen oheella. Lapsia ei ole eikä tulekaan ennen valmistumistani. Yhdessä asutaan opiskelija-asunnossa ja säästetään kovaa vauhtia omistusasunnon lainan käsirahaan.

Olo on kyllä hieman kahjo.. Odotan parhaillaan sähköpostia unelmahääpukuni myyjältä.. Ainiin, en ole vielä edes kihloissa! Lieventävänä asianhaarana tosin hääpäivää on mietitty keväälle 2015 ja sulhanen ilmeisesti säästää kovaa vauhtia unelmieni kihlasorukseen.