tiria

Me ajateltiin pitää kaason ja bestmanin kanssa ensi viikolla eka palaveri, jolloin häihin on n. 9 kk aikaa. Ei vielä hajuakaan mitä me tehdään mutta jotain luultavasti suunnitellaan Näitä palavereja tulee useampi ja sitten käydään myös kaikki neljä juhlapaikalla.

Lähetin tänään tuohon meidän kaupunkimme kouluun uudestaan sähköpostia, että järjestyisikö sieltä videokuvausta ja valokuvausta, kun sieltä ei kuukauteen ole tullut vastausta. Nyt sieltä oli tullut vastaus, että heidän media-assistenttinsa eivät ole kesäisin käytettävissä. Tuli heti sellainen mielikuva, että nämä heidän media-assistenttinsa eivät tee kesäisin töitä. Kieltäytyvätkö he myös työelämässä kesäisin töistä.. Kummallista minun mielestäni.

Minä en mieluusti katsele itseäni videolta (sulhoani voin kyllä katsella ). Muistan, miten eräs tuttuni kerran häiden jälkeen sanoi, että kannattaa videokuvata edes se vihkiminen. Tämä kyseinen morsian oli nimittäin jännittänyt vihkimistä niin paljon, ettei edes muistanut siitä mitään sen jälkeen. Itsekin jännitän, ja hääpäivänä se jännitys varmaan on ihan huipussaan, joten vihkiminen menee ihan "ohi". Sen takia haluan vihkimisen videolle. Emme tosin aio sulhon kanssa hankkia mitään ammattilaista, vaan yksi kaveri, jolla sattuu olemaan laitteisto ja softat, saa tulla kuvaamaan.

Minulla myös on pieni (iso) pelko tuohon pukujen sovittamiseen, kun ei yhtään tiedä miten siellä hääpukuliikkeessä pitää toimia, miten ne puvut puetaan päälle, saako siellä ottaa kuvia ja loppujen lopuksi sopiiko minulle mikään puku. Minulla on aina ollut hyvin selkeä visio siitä minkälaisen puvun haluan, mutta tämä visio vaihtuu joskus tunninkin välein. Kai sinne liikkeeseen voi ottaa kuvan haluamastaan puvusta ja näyttää sitten että kuuluuko tällainen yksilö heidän valikoimaansa...? Pelkään myös sitä että mikään haluamani puku ei sovi minulle koska olen niin lyhyt. Kiva jos kaikissa puvuissa helma vain laahaa lattiaa.. Toisaalta tykkään kaiken mallisista puvuista ja olisi kiva päästä kokeilemaan erilaisia pukuja (varmaan ainut kerta kun pääsen pukeutumaan ykkösiin!!), mutta kynnys on niin suuri edes astua liikkeeseen. Jos ei varaa aikaa vaan menee ensin niin sanotusti katselemaan pukuja (ei sovita), niin esitteleekö myyjät niitä pukuja vai saako niitä itse hiplailla?

Otin itseäni niskasta kiinni ja kerroin tänään äidilleni ensi kesän häistämme. Täytyy sanoa, että odotin hieman innostuneempaa ja iloisempaa reaktiota. Äiti oli enemmänkin hämmentynyt ja yllättynyt Lopulta hän kysyi kuinka suuret häät meillä tulee olemaan ja missä me niitä juhlimme. Tulin tässä miettineeksi niitä reaktioita mitä olemme saaneet kun olemme hääuutisen ilmoittaneet ja valitettavasti kukaan ei ole ollut heti iloinen... En tiedä missä vika, vai olinko itse niin pilvilinnossani ajatellut että kaikki hyppivät ilosta. Nyt on sitten kaikille niille kerrottu, keille tarvitsee ennen kutsun lähettämistä. Meillä on lauantaina kavereiden kanssa bileilta, eli houkutus kertoa häistä tulee olemaan suuri. Tosin jos näitä jo tulleita reaktioita miettii, niin parempi olla kertomatta ettei taas pety.

Tähän mennessä minulla on ollut sellainen pelko, että tuleeko häistä tunnelmallisesti hauskat ja viihtyisät. Viime yönä näin ensimmäisen hääpainajaiseni. Meillä oli vihkiminen kirkossa klo 14.30, mutta olimme erehdyksessä kutsuneet vieraat vasta 15.00 kirkkoon. En tiennyt mikä pappi meille tulee ja lisäksi olin unohtanut varata videokuvaajan ja kaiken huipuksi en ollut varma olinko kertonut häistämme äidilleni. Nyt minua siis pelottaa että unohdan jonkin todella oleellisen asian, kuten varata papin tai vastaavaa... Onneksi tässäkin foorumissa on noita muistilistoja, niin en kai minäkään voi kovin pahasti tässä epäonnistua.

Mekin taidetaan päätyä ihan vain kahvitukseen. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että tästä maailmankaikkeudesta ei löydy ilmaista ja hyvää pitopalvelua meidän pienen budjetin häihimme. Yritin innoissani vertailla halvinta pitopalvelua, mutta eipä meillä ole siihenkään varaa (ja minun hääpuvustanihan ei tingitä ). Lisäksi sulho ilmoitti tänään, että hänen äitinsä ja siskonsa voivat tehdä kahvitarjottavat. Minua kuitenkin arveluttaa se, että muutamat sukulaiset voivat tulla pitkänkin matkan päästä häihimme, joten sinänsä olisi kiva tarjota vähän edes jotain ruokaa. Keksin sitten jos tarjoaisimme edes perunaa (vanhempieni pelloilta ) kastikkeineen ja jotain yksinkertaista salaattia päälle, ettei heidän tarvitsisi nälissään olla. Katsotaan mitä keksitään, mutta pitopalvelua emme ainakaan käytä.

Siskoni toimii kaasonani, joten kyse on siskoni miehen vanhemmista En koe heitä niiiiiin läheisiksi, että kutsuisin oikein hääjuhlaan. Joten, jos me vieraslistaa karsimme, niin melko todennäköistä on ettei siskoni miehen vanhemmat kuulu listalle...

Minullakin tuntuu olevan vähän yli-innokas kaaso.. Eilen näytin hänelle kuvia varaamastamme juhlapaikasta. Ensimmäinen asia, mitä hän kommentoi, oli että juhlapaikka on pieni. Kerroin hänelle että jouduimme hitusen karsimaan vieraslistaa (mm. hänen appivanhempansa jäävät kutsutta, sillä en ole läheinen heidän kanssaan) että kaikki mahtuvat, koska emme tarvitse muutenkaan isoja häitä. Nyt kaasoni sitten oli etsinyt minulle muutamia juhlapaikkoja, jonne mahtuu enemmän vieraita. Tietysti ihan kiva ajatus, että hän näkee vaivaa. Nämä juhlapaikat kuitenkin sijaitsivat eri paikkakunnalla kuin jo varaamamme juhlapaikka ja olivat liian kalliita meille. Kysyin häneltä, että miksi hän etsii paikkoja kun meillä jo on yksi paikka varattu. Kaasoni vastasi, että näihin isompiin juhlapaikkoihin mahtuisi myös ne hänen appivanhempansa. Tässä kohtaa rupesin näkemään vähän punaista.

Jospa minäkin kannan korteni kekoon ja ilmoitan että häähermoiluni löytyy täältä http://rumpalinmorsian.blogspot.fi/ Siellä ei ole vielä mitään paljoakaan, mutta onhan häihinkin vielä vajaa vuosi aikaa Saa vapaasti kommentoida ym.!

Pyysin kaasoa 10 kuukautta ja 10 päivää ennen häitä. Juhliin on aikaa vajaa vuosi, mutta en silti pyytänyt liian aikaisin.. Ainakin ehtii suunnitella!

Minä pyysin siskoani kaasokseni juuri pari tuntia sitten Jostain syystä hieman jännitti pyytää.. Hän oli ollut juuri viikonloppuna jonkun kaverinsa häissä ja pyysin taktisesti häntä näyttäämään kyseisiä hääkuvia. Siitä kehitin aasinsillan omiin häihini ja pyysin häntä kaasoksi. Ja kyllä sisko suostui Hän ensin luuli, että häät ovat vain vitsi, kun olen niin hyvä heittämään läppää, mutta olin kyllä niin hermostunut että hänen olisi pitänyt tajuta etten todellakaan vitsaile..

Tänään sitten kerrottiin sulhon vanhemmille asiasta. Voin kertoa, että kyllä minua jännitti, mutta niin jännitti myös vähän sulhoanikin. Hänen vanhempansa olivat selkeästi vähän yllättyneitä (jos ollaan oltu kihloissa yli puoli vuotta niin miksi hääuutiset yllättää??) mutta ei mennyt kuin minuutti kun sulhon isä rupesi laskemaan asiasta leikkiä, siis positiivisesti. Sulhon äiti oli enemmän hämmentynyt, mutta kyllä hänkin kyseli juhlapaikastamme ja rupesi muistelemaan omia häitään. Olisihan tuo huonomminkin voinut mennä Sitten seuraavaksi pitäisi kertoa minun vanhemmille... Iik

Minä haluaisin kutsuun jonkun meriaiheisen runon, mutten löytänyt kaikkitietävästä netistä oikein mitään (!!) tai sitten en vain osannut etsiä. Runo ei saa olla liian pitkäkään. Tällaisen runon sitten kehittelin äsken itse (muuttunee vielä moneen otteeseen... ) Lasketaan ankkuri hetkeksi veteen, rantautuaksemme merenrantakaupunkiin, todistamaan kun X ja Y seilaavat alttarin eteen ja kihlat vaihdetaan vihkisormuksiin. Käännetään ruoria Z:lle, hääparin tarinan alkulähteille, ja juhlitaan tätä hetkeä onnessa, kun he ovat avioliiton satamassa. Tähän nyt sitten pitäisi vielä keksiä joku järkevä kutsuteksti..

*

Minua suorastaan jännittää kertoa läheisille ihmisille hääaikeista! Olen halunnut siskoani pyytää kaasoksi jo aikoja sitten (että saisin makutuomarin hääpukujen sovitukseen), mutta en vain saa sanoja suustani Kiva nähdä sitten hääpäivänä, en varmaan pysty sanomaan edes "tahdon"... Olen muutenkin sellainen ihminen, että en kerro asioitani edes perheelleni. Taisin seurustella nykyisen mieheni kanssa kolme kuukautta, ennen kuin kerroin äidille, että seurustelen. Kihloistakin vanhemmat saivat lukea vasta lehdestä Vähäsen pelottaa miten vanhemmat ja sisko reagoivat uutiseen. Isä nyt ei varmaan hirveästi tuuleta (ei ole sen luonteinen), mutta toivoisin että äiti ja sisko olisivat järjestelyissä jotenkin mukana tai että olisivat edes iloisia.

Näin ulkopuolisen silmin se ei haittaa Tosin olen huomannut itsestäni että kyselen jatkuvasti isosiskoltani onko hän suunnitellut häitä ensi kesälle (puolileikilläni, ettei meille tule esim. samaa hääpäivää). Minulla kun on häät sitten ensi vuoden heinäkuussa.

Me ajateltiin kutsua sulhon kanssa häihin yksi pomo ja pari-kolme työkaveria puolisoineen. Tämä siitä syystä, että mekin sulhon kanssa tavattiin tällä työpaikalla joten minusta on ihan luonnollista että hekin kutsun saavat. Itse en ole enää töissä kyseisessä paikassa, mutta sulho on ja hänen kauttaan kuulen entisien työkaveiden kuulumisia jatkuvasti.

Olen tässä nyt muutaman kuukauden suunnitellut häitäni, eikä vielä kertaakaan mieleeni ole tullut meikkaaminen Olen meikannut joskus yläasteella viimeksi, siitäkin on varmaan 10 vuotta. Töissä en käytä meikkiä (olen niin sanotusti ulkotöissä, siellä ei meikkiä tarvita ja niissä hommissa olen myös sulhoni tavannut, "rähjäisenä" ja meikittömänä hän minuun ihastui), enkä arjessa enkä muutenkaan juhlissa. Jos menen baariin, saatan laittaa ripsaria ja jotakin rajausta silmiin. That's it. Luulen siis etten häihinkään meikkaa. Jos meikkaan, laitan vain ripsaria, muuta en edes osaa. Ammattilaiselle en mene, sillä kyseessä on pienen budjetin häät. Jos esim. joku kaverini haluaa minua meikata luonnolliseksi, niin siitä vaan, mutta meikittömyys ei todellakaan ole minulle mikään ongelma. Sulhokaan ei meikistä tykkää. Lisäksi siskoni oli tässä taannoin ammattimeikkaajalla ja hän pyysi siellä nimenomaan luonnollista meikkiä. Lopputulos oli meidän kummankin mielestä epäonnistunut, sillä siskoni näytti hyvin luonnottomalta (luonnollisuutta ei missään, liikaa pastellisävyjä, liikaa ylipäätään meikkiä) ja molemmat totesimme että olisi kannattanut olla menemättä meikkaajalle

Täällähän on hyviä ideoita! Meillekään ei luultavasti tule perinteistä vieraskirjaa. Minä ajattelin että meillä otettaisiin kaikista häävieraista nopea kuva juhlapaikalla onnittelujen jälkeen (ei jokaisesta yksitellen, vaan tyyliin kolmihenkisestä perheestä yksi kuva, aviopareista yksi kuva, kaveriporukasta yksi kuva jne.) ihan siis lähinnä muistoksi meille. Siinä samalla tallentuisi vieraiden hienot puvut ja saisimme kaikista jonkinlaisen muiston jos siinä jännityksen lomassa ei edes tajua että se ja se vieraskin oli juhlissa Vieraskirjan ajattelin toteuttaa siten, että vieraat kirjoittaisivat elämänohjeita, tervehdyksiä tai piirtäisivät jotain paperille ja laittaisivat tämän paperin jokaisessa pöydässä olevaan pulloon, ikään kuin pullopostina. Mietin vain sitä että jos vieraita tulee 80, niin olisiko järkevää laittaa yksi pullo per pöytä, vai jokaiselle vieraalle oma pullo. Tämä taas edellyttää mietintää pullojen suhteen, niiden pitäisi olla värittömiä, pitkäkaulaisia ja sellaisia että pullon suu ei ole liian ahdas. Ja tietysti mistä saan sellaiset 80 pulloa, kun ei tuo Alkokaan ole ylin ystäväni

Minäkin olen pohtinut sitä että jos äiti saattaisi minut alttarille (ollaan äidin kanssa läheisempiä kuin isän kanssa), tai edes puoleen väliin kirkon käytävää. Yksin en rupea kävelemään, se on ihan varma, en jännitykseltäni varmaan edes osaisi laittaa jalkaa toisen eteen. Voitaisiin tietysti sulhon kanssa kävellä yhdessä, mutta toisaalta olisi kiva jos hän näkisi minut vasta alttarilla.

Itse en ole oikein ikinä tajunnut koko hääkarkki-ideaa, saati sitä että hääparin pitäisi vieraille antaa lahjaksi jotain. Hääpariahan juhlassa pitäisi muistaa Onko tämä "lahjan antaminen" vieraille hyvinkin yleistä häissä? Siskoni on ollut aika monissa häissä vieraana eikä hän ole ikinä puhunut mistään hääparin antamasta lahjasta. Mutta jos tämä tapa nyt kuitenkin on yleistä, niin sopisiko jos vieraat saisivat omakseen paikkakorttinsa pöydästä? Meidän häissä paikkakortteina ovat pienet puiset, ohuet purjelaivat. Ajattelimme kirjoittaa niihin kunkin häävieraan nimen. Se sopisi häiden meriteemaan hyvin. Lisäksi isäni on puuseppä, joten purjelaivoista ei tarvitsisi pulittaa senttiäkään.

Minäkin otin sitten yhteyttä yhteen kaupunkimme kouluun (jossa tosin media-assistentit opiskelevat valokuvausta) ja sieltä tuli joltain lehtorilta vastaus että hän ottaa selville jos hääkuvaus olisi mahdollista... Sikäli en kyllä ymmärrä miksei olisi mahdollista laittaa opiskelija valokuvaamaan häitä. Kokemustahan siitä saisi.

Minä ostin simpukkakoristeita juhlapaikalle. Hieman ennen sitä varattiin juhlapaikka, muttei maksettu sitä vielä

Itse löysin eilen sattumalta Halpa-Hallista pienen korin joka on täynnä simpukoita. Maksoi vajaa 4 euroa.