Jump to content
Naimisiin.info

Rueve

Aktiivijäsen
 Profiilisivu  Tarkastele käyttäjän sisältöä

  • Viestit

    15

  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

 Sisällön tyyppi 

Blogimerkinnät posted by Rueve

  1. Rueve

    260 päivää

    By Rueve,

    Kun on ollut jo yli vuoden kihloissa, sitä jo tottuu siihen arkeen, eikä häitä ole tullut mietittyä kuin ohimennen silloin tällöin. Kun mies sitten täräyttää, että mites jos mentäs ensi juhannuksena naimisiin, on olo melkoisen pöllämystynyt. Tokihan minä suostuin ja olo oli kevyt ja hattarainen ja aivan kuin rakkauteni miestäni kohtaan olisi kasvanut kaksinkertaiseksi. 
    Todellisuus iski seuraavana päivänä. Että tässähän tulee vielä hitonmoinen kiire. Häihin on vain 260 päivää. Mies julkisti aikomuksemme luomalla facebookkiin yksityisen tapahtuman, jonne jo kutsuttiin kaikki kaverivieraat ja ne perheenjäsenet jotka facebookissa profiiliaan pitävät. Totesin että antaa mennä näin, onpahan sitten tuo "save the date"-puoli hoidettu suurimmalle osalle vieraita. Tarkka vieraslista pitää vielä hioa, mutta olemme mieheni kanssa olleet sitä mieltä että eniten halutaan juhlia kavereitten kanssa ja suvusta kutsutaan vaan ne lähimmät eli perhe ja kummit.   
    Kirkosta ei onneksi tarvitse huolehtia, kun kumpikaan ei kuuluta mihinkään uskontoryhmään. Juhlapaikkakin kidnapattiin, eli viettäisimme häät niissä mökkimaisemissa, missä yleensäkin vietämme juhannuksen kaveriporukkamme kanssa. Samainen kaveriporukka on myös kutsulistalla, joten se ei heitä haitannut. Mieheni ja minä olemme olleet vetovastuussa juhannus-kokoontumisien järjestämisessä, joten meidän oli helppo vaan sanoa, että ensi vuonna juhlitaankin näin.
     
    Enää 254 päivää häihin.
     
  2. Rueve

    Sukunimi

    By Rueve,

    Siinäpä aihe, joka on askarruttanut kihlautumisesta lähtien, ellei jopa hieman aiemminkin. Pidänkö omani vai otanko miehen nimen? Oma sukunimeni kuuluu suomen yleisimmät sukunimet top vitoseen, joten mitään erityistä "arvoa" sillä ei ole, muuta kuin siis se että se on isäni sukunimi. Foorumeilla on hienoja syitä niin pitämisen kuin vaihtamisenkin puolesta aiheeseen varatuissa ketjuissa ja niitä lukiessani omatkin ajatukseni selkiytyivät varsin yllättävällä tavalla.
    Olin nimittäin pitkään sitä mieltä että minä pidän omani. Onhan se käytännöllistäkin, kun ei tarvitse lähteä siihen kortin uusimisrumbaan. Yksi painavimmista syistä pitämisen puolesta oli kuitenkin se, että isäni kuoli kun olin pieni. Minulla on muutama muisto hänestä, pari valokuvaa ja nimi. Hyvin vähän siis, mistä hänet muistan. 
    Tosiasia kuitenkin on, ettei minulla ole isäni sukuun minkäänlaisia kytköksiä. En ole tavannut heistä ketään yli kymmeneen vuoteen. Ainoat isäni suvun jäsenet joita näen ovat sisarukseni. Minä en edes tiedä kuinka monta setää tai serkkua minulla on. Eikä se minua juuri kiinnostakaan. Minulla ei siis ole minkäänlaisia tuntemuksia sukunimeäni kohtaan. Se vain on. 
    Minulla kuitenkin on paljon tuntemuksia mieheni sukua kohtaan. Vietänhän heidän kanssaan huomattavasti enemmän aikaa kuin oman perheeni kanssa. Ajatellessani omaa nimeäni jos etunimeni perässä olisi mieheni sukunimi sai aikaan lämpöä ja iloa. Jopa ylpeyttä. 
    Minä siis vaihdan sukunimeni, kun menemme naimisiin ja se tuo myös tähän hääjuhlaan sopivan ripauksen perinnettä. Ehkäpä saamme anteeksi sen ettemme mene naimisiin kirkossa, tai ettei meitä edes siunata. Puhumattakaan siitä, että emme kutsu kaikkia serkun kummin kaimasta lähtien häihimme, vaan mukana menossa ovat vain lähiperhe ja kaverit.
×
×
  • Create New...