IdaLydia

Millä noita pompomeja ynnä muita kevyitä koristeita saa kiinnitettyä kattoon? Meidän häätilan katossa on toisella puolella jotain järkyttäviä putkia, joiden yli voi varmaan jotenkin heittää jonkun narun, mutta toisella puolella ei muistaakseni ole tuollaisia, mikä neuvoksi? Kehitin juuri itselleni pakkomielteen noista pompomeista.

Pidän kihlan sormessa, ei minullakaan ole muu käynyt mielessäkään. Vaikka kihlasormusta hankittaessa ei ollut tarkkaa tietoa minkälaisen vihkisormuksen ostan, on niiden minun tapauksessani tarkoitus sopia yhteen niin ulkonäöllisesti kuin symbolisestikin, molemmilla on suuri merkitys.

En kai mitenkään erityisesti muuta itseäni häitä varten. Menen kampaajalle ja meikattavaksi, joten toivoisin toki saavani kestävämmän ja juhlavamman lookin kuin mitä arkisin käytän tai mitä itse juhlaan osaisin tehdä, mutta silti jollain lailla minun normaalia tyyliäni mukailevan. Tykkään arkenakin meikata, välillä suhteellisen näyttävästikin, joten siinä ei varmaan ole radikaalia eroa muuten kuin kestävyyden osalta. Kiharoita en useinkaan jaksa/osaa tehdä itselleni normaalielämässä, vaikka niistä tykkään, joten haluaisin kiharaisen hääkampauksen. Hiukset värjään samalla värillä kuin muutenkin värjäisin. Mitään rusketusta, hampaiden valkaisua tai kynsijuttuja ei minulle tule, kynnet saatan lakata, mikä on harvinaista. No olishan se hupaisaa jos yhtäkkiä vetäisin jossain suihkurusketuksessa itseni ruskettuneen näköiseksi, kun muuten olen lähinnä kalmankalpea kesälläkin.

Minä olen myös pohtinut millä tavalla kiittäisin kaasoa. Joku tuollainen ravintolailta viineineen tms. kuulostaa kyllä ihan hyvältä idealta koska siinä korostuisi myös se yhdessä oleminen, me kun emme nykyään näe kovin usein kaasoni kanssa. Itse sain kaasona ollessani pienen kaulakorun kiitokseksi, se oli todella kaunis ja minun tyyliseni ja olen oikeasti käyttänyt paljon sitä, joten sikäli meni nappiin, mutta itsestäni on aika vaikea ostaa toiselle koruja vaikka hyvin tunnenkin kaasoni. Mitään kaaso-kaiverruksella varustettua korua tai esinettä en itse kyllä haluaisi saada enkä antaa.

Meillä ei ole vielä mitään tietoa siitä milloin lähdetään häämatkalle, eli ei lähdetä heti häiden jälkeen, vaikka ensin mietittiin sitäkin vaihtoehtoa kun sulhasella olisi sopivasti kesälomaa siinä. Tuntuu nyt vaan siltä, että ei jaksa suunnitella ja järjestellä yhtään sitä matkaa kun hääjärjestelyt vievät kaiken energian, mieluummin sitten kaikessa rauhassa häiden jälkeen paneudutaan siihen matka-asiaan. En ole osannut ajatella silleen että se reissu ei tuntuisi häämatkalta pidemmänkin ajan jälkeen. Me emme sulhasen kanssa ole muutenkaan ikinä olleet missään kunnon ulkomaanmatkalla yhdessä, joten siksikin se on erityistä ja luksusta. Pääasia että päästään yhdessä jonnekin kivaan paikkaan ja tämä häähössötys ( ja häälahjarahat) nyt on hyvä tekosyy matkustamiselle.

Meillä meni kahdelle täysi-ikäiselle sulhasen serkulle kutsu vanhempiensa mukana kun edes anoppi ei tuntunut tietävän varmasti ovatko jo muuttaneet omilleen vai ei. Eikä viitsitty alkaa kyselemään ja setvimään, vaikka periaate olikin että pyritään lähettämään omat kutsut kaikille aikuisille. No, ovat koko porukka tulossa häihin joten perille kuitenkin kutsu meni. Ja minut on itsenikin kyllä kutsuttu erään sukulaisen häihin vanhempien kutsun yhteydessä vaikka taatusti tuo sukulainen tiesi että asun omassa osoitteessani, koska oli käynytkin mun luona. Olihan se vähän outoa, mutta sinänsä ihan sama, pääasia että se tieto jotenkin kulkee.

Mä taas jotenkin ajttelen että se RSVP ja yhteystiedot kuuluvat yhteen, että loogisempaa laittaa yhteystiedot RSVP:n alle, koska nimenomaan siihen vastaamiseenhan niitä yhteystietoja yleensä tarvitaan. Mutta enpä tuota kyllä kutsua tehdessäni kovin syvällisesti miettinyt, meillä ei kutsussa muutenkaan ollut paljon tekstiä niin en pelännyt sen mitenkään hukkuvan muun tekstin joukkoon. Varmasti tämä riippuu ihan kutsun ilmeestä, tuskinpa siihen sääntöä on.

Me kävimme viime viikolla juhlapaikalla ja pääsimme kunnolla mittailemaan tiloja ja pöytiä ynnä muuta. Vähän nyt edelleen jännittää se tilan koko, hieman ahdasta saattaa tulla vaikka sulhanen kovasti minua yrittääkin rauhoitella. Positiivista oli se, että ulkona oli penkkejä ja pöytiä enemmän kuin muistin, eli sinne niitä ei välttämättä tarvitsekaan kauheasti hommata (meillä siis on tarkoituksena oleskella mahdollisimman paljon ulkona mikäli sää vain sallii.) Tämän viikon loppuun mennessähän meillä pitäisi olla suunnilleen selvillä se lopullinen vierasmäärä ja viime viikon aikana olikin melkoinen ryntäys ilmoittautumisissa, ja suurin osa on nyt kutsuun vastannut. Bändin kanssa on vielä muutama asia sopimatta ja viinat on hakematta, ne ehkä tällä hetkellä ovat isoimmat stressin aiheet. Mutta tapasimme kaason pitkästä aikaa ja ehdittiin kunnolla jutella ja suunnitella, mikä myös rauhoitti mieltä. Minä sain kuin ihmeen kaupalla halvat ja sopivan kokoiset hääkengät, mikä ei ollut mikään itsestään selvyys kun kengännnumeroni on 35. Sulhasenkin vaatetus alkaa olla kasassa ja saimme minulle vihkisormuksen. Että kyllähän nämä asiat etenevätkin. Pelottavan vähän vain on enää aikaa h-hetkeen! Se esteiden tutkinta pitäisi muun muassa muistaa hoitaa...

Mun vihkisormus ostettiin pari kuukautta ennen häitä.

Sovittiin että kaasoni pitää juhlan alussa pienen maljapuheen ja kohottaa sitten tervetuliaismaljan.

Meille on tullut tällä viikolla tosi paljon niitä ilmoittautumisia, näyttäisi vähän siltä että ihmiset aktivoituvat loppua kohden, vaikka vielähän tässä on aikaakin reilu viikko.

Meillä on myös viimeinen ilmoittautumispäivä 14.6. ja vasta noin kolmasosa kutsutuista on ilmoittanut itsestään, saa nähdä tuleeko loppuryntäys vai saako kysellä perään! Muakin kyllä vähän ottaa päähän ryhtyä kyselemään ihmisiltä kun kuitenkin selkeästi kutsussa ja hääinfossa mainittiin vastauspyynnöstä. Kaikkea muutakin säätämistä tässä kyllä on, ihan kauhea häästressi ollut viime päivinä... Mulla on polttarit vasta kaksi viikkoa ennen häitä, ajankohta ei siis ole mikään yllätys, kaikki muu kylläkin, odotan kyllä kovasti mitä tuleman pitää! Hyvän listan sait Susku90. Säilykekaprikset

Minun mielestäni se, että häät ovat "meidän näköiset" ja vieraiden miellyttäminen eivät ole välttämättä mitenkään ristiriidassa keskenään. Itse ainakin ajattelen, että toki vieraat otetaan mahdollisimman pitkälle huomioon, koska lähtökohtaisesti halusimme juhlat pitää sukulaisille ja ystäville naimisiinmenomme kunniaksi. Jos pointti olisi tehdä kaikki vain tasan minun ja sulhasen mielen ja kiinnostuksen mukaan niin varmaan sitten olisi ollut luontevinta jättää isot juhlat pitämättä ja juhlia ihan keskenään. Tässä joitakin juttuja miten meillä vieraat huomioidaan: - Juhlapaikka valittiin tarkoituksella sitä silmällä pitäen että siellä on yöpymismahdollisuus, koska sulhasen sukulaisista monet tulevat kaukaa. Pyydän kaasoa opastamaan yöpyjiä, jotta saavat viedä tavaransa ja asettautua paikalle. - Ruokaan ja juomaan panostetaan: juomaa on riittävästi ja monipuolisesti, alkoholi ei pääse loppumaan kesken kaiken, mutta alkoholitontakin juomaa on tarjolla. Ruokalistan kanssa pähkäilin todella kauan kun tuntui että haluan "jokaiselle jotakin", mutta loppujen lopuksi pakko on myöntää, että tuskinpa ihan kaikkia lähes sataa vierasta on mahdollista miellyttää, eli varmasti aina löytyy ihminen joka ei tykkää kalasta/lihasta/suklaasta/jostakin. Mutta toiveet pyritään huomioimaan, allergiat ja esim. raskaana olevien ruokavaliot toki otetaan huomioon. Minulle oli tärkeää saada myös joku todella hyvä ja loppuun asti mietitty kasvisvaihtoehto pääruokiin. Ruoka on tiettävästi laadukasta ja meillä on myös tarjoilijat kaatamassa viiniä vaikka noutopöydässä ruuat ovatkin, mikä tuo mielestäni enemmän "juhlan tuntua". Tarjoamme myös iltapalan ja aamulla brunssin yöpyjille. - Olemme hääjuhlan alkaessa itse juhlapaikalla valmiina kun vihkiminen on edellisenä päivänä. Aiomme sitten vieraiden saavuttua "ilmestyä" piharakennuksesta tai jostakin, jotta vieraat saavat luontevan tilaisuuden onnitella, samalla alkupuhe, jossa varmaankin kiitämme vieraita ja kerromme vähän päivän aikataulusta. - Musiikissa on eri ikäisille tanssittavaa/kuunneltavaa. Koska sulhasen suvussa on innokkaita karaokelaulajia, sulhanen mukaan lukien, on loppuillasta myös karaokea. (tiedän, että tämä on se joka todennäköisimmin ei kaikkia miellytä, mutta tässä kohtaa ehkä mennään sillä "meidän näköisellä" linjalla.) - Emme edellytä vierailta mitään osallistumista ohjelmaan leikkien tai esittelyjen muodossa, jos joku haluaa puhua tai esiintyä vaikkapa laulamalla tai soittamalla, niin tämä meille sopii paremmin kuin hyvin. - Juhlassa on aikaa seurustelulle ja juttelulle eikä toimintaa ole aikataulutettu kovin tarkasti. - Ihmiset pyritään plaseeraamaan tuttaviensa viereen jotta kaikilla olisi joku tuttu juttukaveri. - Paikalle varataan lapsille jotain värityskirjoja tms. (vaikka henkilökohtaisesti uskon että lapsilla on kyllä tekemistä ja leikkimistä keskenään ilman virikkeitäkin, kun on iso piha ja samanikäistä seuraa.) Varmaan myöhemmin tulee lisääkin mieleen asioita. Riippuuhan se miellyttäminenkin aina vieraistakin. Esim. raivoraittiita varmaan ei miellyttäisi sinänsä alkoholin määrä, mutta meidän vieraista suurimmalle osalle alkoholi maistuu, joten näillä mennään.

Minulle tärkeintä sormuksissa on se että ne miellyttävät silmää ja että tuntuu luontevalta pitää niitä käytännössä koko ajan sormessa. Eli tästä syystä en halua mitään isoja tai ulkonevia timantteja sormuksiin, vaikka ne saattaisivat ollakin kauniita. Pelkään että ne sitten jäisivät kiinni jatkuvasti johonkin tms. epäkäytännöllistä. On laadullakin sikäli merkitystä, että sormuksen täytyisi kestää käytössä parhaimmillaan vuosikymmeniä. Kihlasormukseni on hyvin yksinkertainen kultainen sormus, eikä ollut mikään kovin arvokas. Siihen sopii kuitenkin melkein mikä vaan pariksi, joten vihkisormuksen kanssa on ollut valinnanvaraa. Koska tykkään blinblingistä haluan timantteja ehdottomasti vihkisormukseen. Muuten kriteerinä on se, että sormukset sopivat hyvin toisiinsa ja sormeen, mielestäni on kauheaa jos niiden väliin jää joku rako tai näyttää siltä, että ne eivät muuten vaan sovi yhteen tyylillisesti tai istu hyvin paikalleen ja toistensa viereen.

Minun pukuni kanssa sopivat ihan normaalit olkaimettomat rintaliivit, eli ne eivät vilku selkäpuoleltakaan. Olen kokeillut myös unique bra -läpysköiden kanssa, enkä ole vielä ihan varma kummat loppujen lopuksi laitan, molemmat otan varulta mukaan. Mulla ne unique brat näyttää hääpuvun kanssa ihan hyviltä, vaikka useimpien muiden vaatteiden kanssa rinnat kyllä näyttävät vähän omituisilta niissä. Ja näin sopivasti juuri viime yönä painajaista, missä pukuni nyöritys ei onnistunut millään hääpäivänä enkä saanut sitä pysymään päälläni!

Meillä on nyt ilmoittautunut peräti 30 henkilöä, ja lähes sata kutsuttiin. Aikaa on siis jäljellä vielä kolmisen viikkoa. Ei mullakaan ole kauhean monet läheiset ystäväni ilmoittautuneet, mutta en ole ihan kauheasti siitä stressannut, koska uskon/tiedän että suurin osa näistä on kuitenkin tulossa ja ovat tienneet häistämme jo kauan ennen kutsujen lähettämistäkin. Minulla on sellainen tunne että ne parhaat ystävät yleensä ajattelevat olevansa niin itsestään selvästi tulossa häihin, etteivät tule ajatelleeksi sitä ilmoitautumista ennen kuin viime hetkellä. Myönnän, että itsekin olen syyllistynyt tällaiseen ajatteluun hyvien kavereiden häiden suhteen ja ilmoittautunut tyyliin polttareissa. Että ei siinä välttämättä ole kysymys kiinnostuksen puutteesta tai muusta piittaamattomuudesta. Enemmän mä stressaan joidenkin vanhempien sukulaisten mahdollisia ilmoittamatta jättämisiä, kavereille on kuitenkin niin paljon helpompaa laittaa viestiä vaikka Facebookissa ja kysäistä. Mutta katsellaan nyt vielä ja stressataan sitten kun tuo vastausaika on umpeutumassa.

No minun hyvä ystäväni juuri eilispäivänä pähkäili että minkälaisen mekon hommaa ensi kesän häihin, joihin hänet on kutsuttu (hänellä on siis meidän häiden lisäksi tiedossa eräät toiset häät, joissa on hänen tietääkseen ehkä astetta "virallisempi" ja etikettitietoisempi meininki kuin mitä meillä tulee olemaan. Hän oli siinä itsekin sitä mieltä, että ei voi mustaan pukeutua, vaikka se olisi ehkä hänelle luontevin vaihtoehto. Sanoin, että minun puolestani meidän häihin saa kyllä tulla mustassa mekossa enkä tosiaan loukkaannu. Mutta tietysti ehkä parempi vetää varman päälle niiden toisten häiden suhteen, kun ei ole varma mitä siellä ajatellaan ja samat vaatteet on sitten tarkoitus olla molemmissa häissä. Olen kyllä varsinkin talvihäissä nähnyt vieraita, joilla on musta mekko ja värilliset asusteet, toki kesähäissä saattaa helpommin tulla turhan synkkä yleisvaikutelma. Mutta itse en siis kyllä siitäkään morsiamena osaisi vetää herneitä nenään. Olen kommentoinut joskus sitä toistakin ketjua enkä silloinkaan oikein osannut asennoitua sellaiseen tilanteeseen, että voisin pahoittaa mieleni jonkun vieraan pukeutumisesta, siis juuri vaikka näistä väriasioista.

Sulhaseni ei kuulu kirkkoon, joten meille ei näin ollen tule kirkkohäitä. Vaikka minä kirkkoon kuulunkin, en ole mitenkään uskonnollinen eikä sillä siunaamisella ole minulle mitään hengellistä tai muutakaan merkitystä, ja koska se olisi siviilivihkimisen jälkeen vain nimellinen seremonia ja tuntuisi päälleliimatulta, kun kerran menimme jo oikeasti naimisiin. Ainoa syy miksi olisin kirkossa halunnut mennä naimisiin (siis toisissa olosuhteissa) oli se että ne uruilla soitetut häämarssit nostavat tunteet ihanasti pintaan ja olisin halunnut isäni saattamana kävellä alttarille. Mutta nämäkään asiat eivät vaikuta niin paljon, että ryhtyisin näkemään vaivaa jonkun meille sinänsä merkityksettömän seremonian takia.

Minä sain juuri idean, että haluankin oranssit hääkengät! Alunperin mulla piti olla mustat kengät (jotka minulla olisi ollut valmiina), mutta sitten muuttui vähän suunnitelmat puvun suhteen, joten ajattelin että pakko se on hommata valkoiset tai vaaleat kengät, vaikka tiedän, ettei mulla tule olemaan niille mitään käyttöä häiden jälkeen. Oranssi väri näkyy meidän koristeissa ym. ja sulhasen rusetti ja minun kukkakimppuni tulevat olemaan oransseja, niin ajattelin että se olisi kiva yksityiskohta ja väriläiskä. Ja niitä käyttäisin kyllä muutenkin, oranssi on yksi lempiväreistäni. Tilannetta toki mutkistaa se että jalkani on kokoa 35 (tai joissain malleissa jopa 34 voi olla sopivampi) joten se juhlakenkien hankkiminen on haastavaa ja vaikeaa joka tapauksessa. Mistä siis voisi kuvitella löytävänsä oranssit kengät noin pienessä koossa? Mielellään joku sellainen vähän 50-luvun tyylinen umpikärkinen malli missä on remmi siinä päällä. Toki saattaa hyvällä säkällä tuollaisessa remmiversiossa se 36 myös pysyä jalassa.

^ Onnea tuoreelle rouvalle! Meillä ei ole viime aikoina kauheasti hääjärjestelyt edenneet, pelottaa että joittenkin juttujen kanssa tulee vielä kiire. Pitäisi päästä katsoman juhlapaikkaa että saisi päätettyä sen miten pöydät järjestetään ynnä muuta, mutta tuntuu että senkin järjestäminen on haasteellista kun asutaan toisella paikkakunnalla ja aina tulee jotain esteitä ja häikkää. Sitten kuitenkin se koko tila onkin paljon pienempi ja omituisempi kuin mitä muistan ja iskee stressi siitä! Myös kaason kanssa palaveeraaminen on siirtynyt ja siirtynyt, ja vaikka ei nyt mitään elämää suurempaa pohdittavaa olekaan niin olisi kiva jutella naamatusten näitä hääjuttuja. Nyt saatiin miehelle lopulta puku ostettua, mutta paidan ja liivin väri ja muut yksityiskohdat on vielä ihan auki. Mullakin oli aikaisemmin joku selkeämpi visio miehen vaatetuksesta, mutta nyt taas tuntuu ettei oikein kumpikaan olla varmoja mikä olisi paras vaihtoehto. Mutta pääasia että puku saatiin, kun sulhanen on ollut niin nihkeä lähtemään vaateostoksille. Ja olihan se komea uudessa puvussaan.

^ Joo, siis on meillekin tulossa ainakin joku visailu. Ja puheita, bändi, tanssia, todennäköisesti karaokea. Että ohjelmaahan sekin on. Mä kyllä aion istuttaa sukulaiset ja tuttavat samoihin pöytiin keskenään, en osaa ainakaan kuvitella että siellä tulisi kenellekään kauhean tylsää, siis juuri sen takia että on sitä juttuseuraa. Siis lähinnä siihen viittasin, kun kirjoitin olevani samaa mieltä kanssasi, että se pöytäseurueen koostumus todellakin vaikuttaa siihen viihtyvyyteen, olipa sitten ohjelmaa paljon tai vähän.

Olen kyllä Tipzilan kanssa samaa mieltä. Tämähän on varmaan persoonakohtaista, mutta itselleni tylsimmät häät joissa olen ikinä ollut olivat juuri sellaiset juhlat, jotka oli buukattu aivan täyteen ohjelmanumeroita, puheita, leikkejä ja seremoniamestrin höpötystä. Siis aivan minuutilleen aikataulutettu koko päivä, ei jäänyt yhtään aikaa sille vapaalle kiertämiselle ja jutustelulle, hyvä että ihmiset ehtivät vessassa tai tupakalla käydä kun oltiin jo hätyyttämässä takaisin seuraamaan seuraavaa ohjelmanumeroa. Vaikutti varmaan sekin että en tuntenut montaa ihmistä kyseisistä häistä, mutta eipä paljon annettu mahdollisuuksia tutustuakaan muihin kuin ihan siinä vieressä istuviin ihmisiin. Toisaalta jos sielä olisi ollut vaikka hyviä ystäviäni niin tuo tiukka ohjelma olisi harmittanut siksi ettei ehdi jutella ja liikkua mihinkään siitä pöydästä. Siitä lähtien tuollainen tyyli on ollut aivan painajainen omia häitä ajatellessa. Eihän nyt missään muissakaan juhlissa ole yleensä mitään leikkejä, että ihmiset viihtyisivät, siis vaikka jossain 50-vuotissyntymäpäivillä tai tupareissa. Silti siellä ihmisillä on hauskaa. En käsitä miksi juuri häissä ihmiset taantuisivat jotenkin sille tasolle että täytyy olla ohjattua puuhastelua.

Minä en halunnut mitään yllätyspolttareita, eikä kyllä varmaan kaasollakaan edes käynyt mikään tuollainen mielessä. Ilmoitin vaan mitkä ajankohdat eivät minulle käy ja sen pohjalta sitten polttareiden ajankohta. Minulla nyt ei sinänsä ole mitään lapsia tai epäsäännöllisiä työvuoroja tai muuta estettä, mutta asun eri paikkakunnalla kuin missä polttarini järjestetään niin ihan käytännön syistä hyvä tietää milloin kannattaa olla paikalla. Ja muutenkaan en ole kauhean ex tempore -henkinen ihminen. Yhtään mitään muuta en siis kyllä tiedä polttareiden sisällöstä enkä halua tietääkään ennen h-hetkeä.

Minä sain joku aika sitten kuulla, että polttarini ovat tasan kaksi viikkoa ennen häitä. Minulla oli siis vain yksi viikonloppu koko kesän osalta joka ei olisi mulle sopinut, joten saivat sitten kaaso ja muut koordinoida keskenään, ja tämä kyseinen viikonloppu oli sopinut koko polttariporukalle.

Meidän kutsu on lyhyt ja ytimekäs, vierastamme kaikkia runoiluja ja koukeroita, erityisesti kutsutekstissä. Kutsun yhteydessä on sitten erillinen infolappunen, jossa selostetaan paikan sijainti, majoittumiset, lahjat ynnä muut käytännön asiat, mutta nekin siis ihan suorasanaisesti ilman mitään runoja tai muuta erikoisempaa. Totesin tuota infoläpyskää laatiessani, että siitä tuli varmaan jonkun mielestä liiankin virkamiesmäisen asiallinen, mutta parempi kyllä sekin kuin liika hempeily! Kutsussa lukee siis näin: Lämpimästi tervetuloa hääjuhlaamme päivämääränä xx kello xx alkaen paikkaan xx paikkakunnalle x IdaLydia & Mies Pyydämme vastausta xxx mennessä yhteystiedot Lisäksi printtasimme maistraattiin kutsuttaville perheenjäsenille kutsun oheen lapun, jossa luki (muistaakseni) näin: "Olette lämpimästi tervetulleita myös todistamaan vihkimistämme päivämääränä xx kello xx Tampereen maistraattiin osoitteeseen xx."