IdaLydia

Vaniella, tällainen ei ainakaan Tampereella vaikuttanut olevan mahdollista, kun asiaa taannoin selvittelin. Eikä sitten alettu mitenkään vänkäämään asiasta. Virastot tietty pääasiassa ovat auki vain virka-aikana.

Me loppujen lopuksi päädyimme siihen, että meidät vihittiin  hääjuhlaa edeltävänä perjantaina. Hyvin meni niinkin ja ihan tarpeeksi oli jännitystä ja sykähdyttäviä hetkiä sitten seuraavan päivän juhlissakin.  Meillä ei toki ollut mitään merkitystä sillä itse päivämäärällä, joten sikäli eri asia.

^ Kannattaa varmaan olla yhteydessä sen oppilaitoksen opintotoimistoon tai aktuaarinkansliaan tai vastaavaan ja ilmoittaa nimenmuutoksesta.  Siihen kyllä yleensä tarvitaan uudella nimellä oleva henkilöllisyystodistus. 

Ja tuohon kuinka nopeasti näkyy poliisin tiedoissa niin itse olin tasan viikko vihkimispäivän jälkeen uusimassa noita papereita ja silloin ainakin näkyivät siellä, luulisin että jo aiemmin, kun maistraattivihkimisen yhteydessähän ne uudet tiedot menevät saman tien väestörekisteriin eikä niitä tarvitse erikseen viedä sinne.

Minä pelkäsin vähän etukäteen että poden nimenvaihtumisesta identiteetikriisiä, kun varsinkin vähän ennen naimisiinmenoa koin jotenkin vahvasti sen yhteyden omaan sukuuni. Vaikka hölmöähän se olisi ajatella että olisin erinimisenä jotenkin vähemmän sukua omiin sukulaisiini. Nyt kun kohta puoli vuotta olen elänyt uuden nimen kanssa niin eipä siinä paljoa kriisejä tullut, yllättävän hyvin olen kyllä tottunut.

En kyllä vieläkään osaa mitenkään luontevasti kirjoittaa uutta nimmaria, siinä kohtaa meinaa helposti tulla se vanha allekirjoitus selkärangasta. Mulle kävi samalla tavalla kuin DaughterOfTheMoonille, että olin siellä poliisilaitoksella ihan hukassa kun piti pistää nimi alle enkä ollut missään asiallisessa yhteydessä vielä harjoitellut. Se täti vähän siinä naureskelikin että no tuliko sopivan näköinen kun vaikutin kai ihan hermostuneelta. Kerran olen muistaakseni johonkin lomakkeeseen ensin kirjoittanut vanhan sukunimeni, mutta muuten olen ihan sinut uuden nimeni kanssa. 

Heippa!

 

Lueskelin koko ketjun läpi ja aika hyviä ehdotuksia jo löytyi, mutta ei kuitenkaan ihan täydellistä. Olisiko jollain tiedossa Tampereen seudulta paikkaa, johon sopii seuraavat ehdot:

 

- yhteen tilaan mahtuu 30-50 henkilöä

- mahtuu järjestämään ohjelmaa ja hiukan tanssimaan varsinkin jos on huono sää (bändin ei tarvitse mahtua)

- saa tuoda pitopalvelun

- saa tuoda omat juomat

- luonnonläheinen paikka plussaa

- pihamaalla tilaa

- sauna ja uimaranta

- paikassa saa olla koko illan ja noin 30 ihmistä voi jäädä yöksi

 

Meillä olisi siis haaveissa pienehköt, "sauna-/mökki-ilta" tyyppiset hääjuhlat, joissa ruuan, kahvin ja perinteisemmän hääohjelman lisäksi lämmitettäisiin sauna ja vietettäisiin koko ilta rennosti yhdessä. Toivoisimme että vierat jäisivät yöksi ja sunnuntaina sitten voitaisiin vielä nauttia aamupalat ennen kotiinlähtöä. Paikka voisi siis hyvin olla jokin leiri-/kurssikeskus (kunhan saa tuoda alkoholijuomia), maatila tai mökkihomma, josta vain löytyy yksi vähän suurempi iso tila yhteiselle ruokailulla ja ohjelmalle. Ulkoiset seikat toissijaisia tässä vaiheessa.

Kiitokset ideoistanne jo etukäteen!

Antaverkkaa voisin suositella minäkin noilla spekseillä. Meidän häät olivat siis siellä ja voin kyllä antaa lisätietoja jos kiinnostaa. Meillähän oli siis vieraita noin 80 ja se tilahan on periaatteessa yhtenäistä tilaa, mutta jaettu oviaukolla kahdeksi huoneeksi. Sinne yhteen puolikkaaseen mahtuu kyllä hyvin 50 ihmistä ja sitten toisella puolella voi vaikka tanssia tai järkätä jotain muuta, tuon kokoisella porukalla mahtuu tosi väljästi. Siellä on tosi iso piha ja paljon tilaa sekä rannassa että sen rakennuksen ympärillä. 

Saunan kanssa oli vaan se, että se saunomisajankohta piti etukäteen ilmoittaa paikan vahtimestarille, joka sitten tuli värkkäämään sitä saunaa. Alunperin me siis luulimme, että sillä saunasta maksetulla könttäsummalla saa lämmittää sen saunan silloin kuin lystää, mutta tosiaan se käytäntö oli vähän erilainen ja loppujen lopuksi me emme sitä saunaa sitten lämmittäneetkään.

Puku olisi voinut olla aavistuksen verran istuvampi, mutta oma moka kun en ollut tarkkana. Muuten olin kyllä siihen niin tyytyväinen kuin nyt tällainen tuuliviiri voi olla, kun en meinannut alkuunkaan osata päättää minkälaisen puvun haluan. Kampaukseen olin ihan sataprosenttisen tyytyväinen enkä olisi vaihtanut siinä mitään, meikin suhteen olisin jälkikäteen voinut tehdä jotain hienosäätöä, lähinnä kulmakarvojen suhteen, mutta eipä siinä paljon muutettavaa olisi ollut. Sama ihminen siis teki meikin ja kampauksen ja kokonaisuutena olin todella tyytyväinen hänen ammattitaitoonsa.

Olen tyytyväinen, mutta nyt toisaalta saattaisin haluta vielä vähän näyttävämmän sormuksen tai isomman timantin kun kerran olen tottunut käyttämään sormusta ylipäänsä, mitä en aikaisemmin ollut. Mutta joo, voihan sitä joskus hankkia ihan muuten vaan jonkun merkkipäiväsormuksen ja sillä lisää blingblingiä sormeen.

No siis jos saan kutsun joidenkin ihmisten häihin niin tottakai ajattelen, että he ovat kihloissa, ihan ilman mitään erityistä ilmoitusta Facebookissa tai millään muullakaan tavalla, enkä kyllä ajattelisi että siitä kihlauksesta pitäisi kenenkään olla erityisesti tietoinen. Mä nyt olen muutenkin sitä koulukuntaa että se sopimus naimisiinmenosta on se kihlaus, eikä esim. sormus. Että sikäli en oikein tajua tuota konseptia "mennään suoraan naimisiin", suoraan mistä? Onhan siinä väkisinkin vähintään esteidentutkintaan tarvittava aika oltu kihloissa. 

^ Ei ole ihan tuoreita kokemuksia Haulitehtaasta, mutta ei siitä junaradasta oman kokemukseni mukaan ole mitään erityistä meluhaittaa. Muuten Haulitehdas on ihan viihtyisä ja sijainniltaan hyvä paikka ainakin vieraan näkökulmasta.

Meidän häissämme kuvasi Tuomas Lindroos. Hän siis otti meistä potretit hääpaikalla ja kuvasi juhlissa noin klo 15-21. Olimme tyytyväisiä kokonaisuuteen. Tuomas on rento ja mukava tyyppi, vastasi todella nopeasti ja ammattimaisesti viesteihin heti alusta alkaen, mitä ei voinut kaikista niistä valokuvaajista sanoa, joille lähettelin tarjouspyyntöjä. Meillä oli suunnittelupalaveri noin kuukautta ennen häitä, jolloin vedettiin vähän linjoja kuvauksen suhteen. Kaikki meni hääpäivänä sovitusti ja mielestäni aika kilpailukykyisellä hinnalla. Eli voin kyllä ihan lämpimästi suositella.

Me laitettiin kutsun yhteyteen infokirje, jossa mainittiin pääpiirteittäin näin: tärkeintä meille on, että saavutte juhlaamme, mutta halutessanne voitte kartuttaa häämatkakassaamme (xxxxxxxxxx). Tämä toimi mielestämme hyvin. Saimme myös muutamia tavaralahjoja sekä lahjakortteja mikä oli ihan ok.

Suunnilleen tällä tavalla meilläkin asia ilmaistiin erillisessä infolapussa. Itse tykkään selkeydestä enkä halunnut esittää asioita missään runomuodossa tai monimutkaisesti. Mielestäni se on helpotus vieraillekin ettei tarvitse miettiä päätänsä puhki lahjojen takia, vaikka kuitenkin suurin osa haluaa oikeasti antaa jotain. Ja lisäksi me emme koskaan olleet käyneet missään pitemmällä reissulla yhdessä miehen kanssa, joten häämatka oli todella kiva kokemus ja häälahjarahat olivat suuri kontribuutio tuon reissun toteutumiseen.

Kyllä mä itse asiassa häiden jälkeen olen keksinyt vaikka kuinka paljon tavaraa jota olisi voinut toivoa häälahjaksi, mutta silloin ennen häitä oli kyllä niin paljon kaikkea muutakin mietittävää ja stressattavaa, että olisi ollut vaan ylimääräistä vaivannäköä alkaa pähkäämään vielä jotain lahjalistaa. 

Me otimme miehen kanssa vastaan ilmoittautumiset. Kutsussa oli molempien puhelinnumerot ja minun sähköpostiosoitteeni, koska olen aktiivisempi lukemaan sähköpostia ja muutenkin vastasin enemmän tuon tyyppisistä järjestelyistä. Siinäkin oli ihan tarpeeksi haastetta että sain kahden ihmisen vastaanottamat ilmoittautumiset koordinoitua, saati jos olisi ollut jotain anoppeja vielä mukana.

Ajokortti tosiaan kelpaa henkilöllisyyden todistamiseen. Varmistin asian Tampereen maistraatista, koska passini oli vihkimisen aikaan vanhentunut ja henkilökorttia minulla ei ole. Mutta joo, naimisiin pääsin.

Meille sanottiin Tampereen maistaatista, että ei onnistu nuo lisäykset peruskaavaan, kun kyseltiin puhelimitse asiasta viime keväänä. Siis sellainen kyllä käy että joku mukana oleva todistaja/sukulainen lausuu vaikka runon tms., mutta että vihkijä ei osallistu mihinkään ylimääräiseen. En tiedä olisiko tilanne sitten muuttunut jos olisimme vängänneet enemmän, mutta meille tällä asialla ei loppujen lopuksi niin suurta merkitystä ollut, ja mentiinkin sitten ihan lyhyellä kaavalla.

Sinänsä kyllä hieman yllätyin, kun olin saanut sen käsityksen että nuo pienet lisäykset ovat nykyään aika yleisiä siviilivihkimisissä.

Tampereen maistraattiin ei ainakaan voinut varata aikaa aikaisemmin kuin puoli vuotta ennen haluttua ajankohtaa. Eli varmaan on sitten vähän maistraattikohtaista kuinka aikaisin onnistuu. 

Ostin meikkaaja-kampaajalta saman huulipunan, jota hän käytti häämeikissäni. Minulla olisi ollut valmiiksi omanakin suunnilleen saman sävyinen huulipuna, mutta koemeikissä ihastuin niin paljon tuohon nimenomaiseen huulipunaan ja sävyyn ja koostumukseen, että halusin sen ihan muutenkin itselleni, en vain häitä varten. Laitoin kyllä lisää huulipunaa päivän mittaan, vaikka illemmalla se taisi unohtua. Minulla nyt muutenkin lähtee huulipuna tosi helposti omille teilleen, ja tulihan siinä syötyä ja juotua ja pussailtuakin. Ja puuteriakin lisäsin jonkun kerran päivän aikana.

Me lähdimme loppujen lopuksi häämatkalle aika lailla tasan kaksi kuukautta häiden jälkeen. Ihan sopiva aika meille, ehti hyvin "toipua" häistä ja suunnitella rauhassa matkaa, mutta olimme kuitenkin tuore aviopari matkalle lähdettäessä.

Ihanaa tulevaa hääpäivää Natte-15!

Minä kyllä olin vähän hiprakassa, mutta enemmän humalluin oikeastaan vasta yöllä viimeisten parin tunnin aikana mitä olin hereillä. Join kyllä paljon vähemmän kuin mitä olisin vaikka jonkun kaverin häissä juonut, koska halusin olla skarppina enkä mielelläni juo paljoa vanhempieni seurassa. Meillä siis oli ihan runsaasti alkoholia tarjolla ja osa porukasta kyllä joikin ihan reippaasti. Toisaalta tissuttelin koko päivän niin tasaiseen tahtiin, että ei se alkoholi noussut päähän mitenkään humahtamalla. Sulhanen oli minua enemmän humalassa, joskaan ei missään kaatokännissä, ja meni nukkumaankin ennen minua, että ei mitään perinteisiä hääyövirityksiä ollut aikomuskaan toteuttaa. Me olimme alun alkaenkin sitä mieltä, että haluamme tosiaankin juoda ja juhlia sen kerran kun kaikki kaverit ja sukulaiset ovat saman katon alla bilettämässä.

Maistraatissa ennen vihkimistä ja vihkimisen aikana en kyllä ollut rentoa nähnytkään. Olin ihan jännittynyt ja kävin ylikierroksilla. Sitten seuraavana päivänä hääjuhlassa pystyin kyllä rentoutumaan. Vähän toki jännitti ja hermostutti ennen juhlan alkua, varsinkin kun aikataulu oli loppujen lopuksi niin tiukkka ettei paljoa ehditty suunnitelman mukaisesti rauhoittumaan ja istumaan keskenämme miehen kanssa kuoharilasit kädessä, mutta enpä sitten enää myöhemmin stressannut oikeastaan mistään.

Kutsuimme muistaakseni 94 ihmistä, joista 75 oli paikalla. Osa näistä pois jääneistä sukulaisista  oli sellaisia joita ei oikeastaan odotettukaan pitkän välimatkan ja korkean iän takia, ja yksi sukulaiseni ehti valitettavasti menehtyä ennen häitämme. Sitten oli pari kaveriperhettä, jotka eivät aiemmin varatun matkan vuoksi päässeet paikalle, mikä toki harmitti hieman molemminpuolisesti.

Emme kumpikaan antaneet huomenlahjoja, se tuntui vähän turhalta rahanmenolta. 

Meillä grillattiin makkaraa iltapalaksi, hyvin tekivät kauppansa. Juhlapaikalla oli siis grillikota ja miehen veli toimi grillimestarina. Kasvissyöjiä ei ollut siinä vaiheessa enää paikalla, joten ei ollut erityistä tarvetta kehitää mitään kasvisvaihtoehtoa makkaralle. Myös pitopalvelulta jääneitä ruokia (lähinnä salaattia, savulohitäytteisiä tuulihattuja ja ruisnappeja savuporomoussella) syötiin myöhemmin loppuillan rääppiäisissä. 

Meillä oli ruokailu noin 16.00 ja makkaran grillaaminen ehkä kymmenen ja yhdentoista välillä illalla. Muut syömingit sitten pikkutunneilla. 

Lasku hääkampauksesta ja -meikistä tuli häiden jälkeisellä viikolla uudella nimellä.

Häämatkaa varten pyysimme rahaa lahjaksi, ja tulevaan matkaan nuo lahjarahat sitten aika pitkälti kuluvatkin.

Rakkoja ei tullut mutta muuten jalat olivat kyllä loppuillasta ja seuraavana päivänä aika kipeät tanssimisesta. Vaihdoin kyllä matalammat kengät loppuillasta jalkaan, vaikka eivät ne varsinaiset hääkenkänikään edes olleet mitkään superkorkeakorkoiset.