ihaapa

Tänä syksynä naimisiin. Minä 22 ja mies 28.

Sain eilen viestin että sormus on valmiina liikkeessä. En päässyt eilen hakemaan töiden takia, joten hain sormuksen tänään. Näin viime yönä unta, että sormus oli aivan erilainen mitä piti, maksoin sormuksen ennen kuin näin sen, enkä saanut rahojani takaisin. Liike oli ilmeisesti mennyt konkkaan ja tavaraa purettiin näytiltä.   Tänään hakemani vihki oli kuitenkin juuri sellainen mitä pitikin. 

Miekin sain viestin vihkijältä.. Sanoi että ole yhteydessä kesällä.. Tampereella tämäkin.

Hyvä kompromissi. 

Tuon takia olen miettinytkin että tohdinko vielä sanoa mitään.. Raukka odottaa muuten niin intona ja häihin aikaa 8 kk..

Neiti Hattara, täytyykö miehen nimi ottaa jos se on sinusta epäkäytännöllinen? 

Sukunimen valinnan voi ajatella myös brändäyksen kannalta. Voi olla että henkilö tullaan muistamaan paremmin jos (suku)nimi on vähän erikoisempi tai ei niin yleinen. Toki myös toisin päin. Jos on jo uraa tehnyt vanhalla nimellä ja haluaa tulla sillä tunnetuksi jatkossa, niin kannattaako vaihtaa. 

Mulla on sama homma popojen kanssa.. Hankalan kokonen ja mallinen jalka. Täytyis sovittaa, mutta kenkäkaupoissa ei oikeen oo ollu mieleisiä. Juuri muuten mietittiin miehen kanssa pitäisikö mennä tanssikurssille tai muutoin opetella hyvä "swing" häihin.. Ei mitään perus valsseja.

Mie tilasin tänään mekon.. Sormet ja varpaat ristiin että tulee kelpo! 

Miekin tarttisin kengät.. En vaan tiedä mistä saisin mukavat ja sopivan kokoset. 

En ollut edes ajatellut koko asiaa. Vielä hetki sitten arvoimme haluammeko vihkimisen tapahtuvan maistraatissa arkena vai hääjuhlan yhteydessä. Päädyimme jälkimmäiseen, mutta en ollut ajatellut että isä voisi luovuttaa minut. Toisaalta vanhempani menivät salaa naimisiin, mutta toisaalta olen neljän lapsen sisarussarjasta ainoa tyttö, kuopus sekä viimeinen naimaton.. Voi olla että vollottaisin koko ajan tunteellisuuttani. 

Toisaalta pikkuinen feministi minussa sanoo, ettei morsianta pidä luovuttaa mieheltä miehelle. Ikään kuin olisin jotain materiaa..

Haha! Meilläkin vanhemmat tietää, mutta pitävät suunsa supussa. Saa nähdä jahka isovanhemmat saa esitietoja. Ei oo kauaa "salaista"..   Mietittiin myös, että miten miehen kanssa kestetään syksyyn asti kun mieskin (insinööri) tekee kovaa vauhtia hääexeleitä..

Tottahan toki!  Eikä tunnu millään tapaa häiritsevän.  

Mie askartelin tänään Save the Date -kortit.   

Meillä harkinnassa Save the Date -korttien lähettäminen. Lähetetään varmaankin 6-7 kk etukäteen. Varsinaiset kutsut 2-3 kk ennen häitä sitten.

(Ja tuohon STD-lyhenteeseen myös minun on todella vaikea suhtautua tässä yhteydessä..  )

Toisessa ketjussa jo siitä mainitsinkin, mutta sukunimeni (tyttönimi) on varsin pitkä. Etunimi+tyttönimi combo on pitkä ja raskas kirjoittaa (vali vali   ). Kuten toisessa threadissa mainitsinkin, mieheni sukunimi on puolta lyhyempi mitä tyttönimeni on. Toisaalta täytyy opetella kirjoittamaan se uusi sukunimi. 

Olen viimeaikoina miettinyt kovasti sukunimen merkitystä minulle. Etenkin kotipaikkakunnallani minut tunnistettiin ja tunnistetaan yhä X ja Y tyttärenä ja L, E ja O sisarena, mikä tuntuu minusta kivalta. Toisaalta nuoruudessa se välillä oli ärsyttävääkin kun joka paikassa tiedettiin kenen tyttöjä sitä ollaan.. 

Minun ja mieheni perheissä pariskunnan yhteinen sukunimi on ollut "juttu". Ehkä olen kasvanutkin siihen ajatukseen, että nainen ottaa miehen sukunimen. En toisaalta pidä sitä pahana. Kuten joku muu mainitsikin, on kiva että "perheyksiköllä" on yhteinen sukunimi. Haluan myös lasteni kantavan yhteistä sukunimeämme, eikä vain toisen vanhemman. Jotenkin myös koen yhteisen sukunimen osoittavan että olemme pari, vaikka olemmehan me pari ilman yhteistä sukunimeäkin.. Tärkeintä on kuitenkin, että kukin pari saa päättää oman mieltymyksensä mukaan sukunimiasioistaan.

Muoks. Piti vielä mainita että kaikki kolme vanhempaa veljeäni ovat jo menneet naimisiin. Heistä kaksi jatkoi sukunimemme kantamista ja yksi heistä kehitti vaimonsa kanssa uuden sukunimen yhdistellen piirteitä meidän sukunimestämme ja vaimon tyttönimestä.

Minustakin on kiva että juttua riittää tässä ketjussa! Itse kävin tänään tilaamassa sormuksen ja ostamassa asusteita (hiuskoru, korvikset, kaulakorut,..). Tuntuu ettei muu pyöri päässä kuin häät, vaikka niihin on reilu 8 kk aikaa.. 

Tänään maksoimme myös juhlatilan varausmaksun ja otin yhteyttä vihkijään. Jääköhän sitä mitään järjesteltävää enää kesälle ja syksylle..

Nanshe juu! Pinterestissä tulee pörrättyä, pullollaan ideoita! Ajattelin josko täällä olisi morsioita joilla olisi ollut 20's häät. Harkinnassa on josko päiväkirjan pistäis pystyyn.

Muoks. kirjoitusvirhe

Suunnitelmissamme on pyytää häiden aikaan 5½-vuotiasta kummi-/veljentyttöäni morsiusneidoksi.  

Vuoden kihloissa olon jälkeen aloitettiin suunnittelu todenteolla. Varsinainen suunnittelu on aloitettu ~9 kk ennen häitä.

Kiitos maakaliina vinkistä! Täytyypä tonkia lehti käsiini!

Minulle on ollut lapsesta asti selvää, että otan miehen nimen. Paitsi jos se on jotain ylitsepääsemättömän hirveää Niin ei onneksi ole. Asiasta ei sinänsä ole edes keskusteltu, sulhanen on kauan ennen kihlautumista tiennyt kantani nimiasiaan. 

Sama juttu! Lapsesta asti olen ajatellut ottavani puolison sukunimen naimisiin mennessä. Meillä myös kauan ennen kihlautumista oli selvää, että naimisiin mentäessä ottaisin puolisoni sukunimen. Mies kysyikin minulta miksi haluan hänen sukunimensä (ihan asiallinen nimi siis ) perustelin valintaani mm. sillä, että tyttönimeni on kovin pitkä. Mieheni sukunimi on puolet lyhyempi ja hieman harvinaisempi. Etunimi+sukunimi-kaimoja ei ole kummankaan sukunimen kanssa. Koen myös olevani siinä määrin konservatiivinen, että haluaisin miehen sukunimen. 

Meillä on varattu yläkerrasta vihreä kabinetti. Koristella saa kuulemma vapaasti, vaikkakaan tila ei mielestäni paljoa koristeluja tarvitse. Pöydille jotain koristusta.

Meillä menee myös aikalailla tasan. Molemmilla useampia sisaruksia ja heillä perhettä. Valtaosa vieraista koostuu sukulaisista ja n. kolmasosa ystäviä.

Minulla ideat tyyliin lähtevät sormuksesta, mekosta, omista toiveistamme ja tilasta jossa juhlat pidämme. Sormus on romanttinen filigraani, mekko pitsinen 20-luvun henkinen, juhlatila kaunis, historiallinen, ehkä hieman "glam".

Myö ollaan ratkastu asia niin, että alotetaan (siviili)vihkimisellä juhlapaikalla, jossa on maljat, ruuat, kahvit, puheet,.. ja siitä siirrytään pienemmällä porukalla illaksi "jatkoille". Eli käytännössä lapset, kummit, mummit ja vanhemmat jäävät jatkoilta pois. Jatkamme juhlimista kavereiden, sisarusten sekä heidän puolisoidensa kanssa.