Myrtti

Voihan siihen juhlaohjesääntöön laittaa vaan, että EI LAPSIA. Mitäs sitä kiertelemään. Tai kuvallinen juttu voisi olla vielä selkeämpi, esim. sen lapsista varoittavan liikennemerkin ipanat, ja niihin punainen rasti päälle.

Sitten vaan odottelemaan vuoden-parin päästä ilmestyvää ketjua, jossa 260507 valittaa, miten hänen ystävänsä vain hössäävät häistä, eivätkä huomioi hänen raskauttaan riittävästi.

Omanapaihminen on omanapaihminen. Ei sille kai sitten mitään mahda. Turha yrittää vedota ystävyyden kaksipuolisuuteen, empatiaan tms.

Minusta vähän mautonta. Olen ällötellyt myös sanomalehdissä näkyneitä naimisiinmenoilmoituksia, joissa lapsi kertoo isin ja äidin menneen naimisiin.

[obligaatti loivennus] Mutta kukin tietysti tavallaan. [/obligaatti loivennus]

niin kyllä todellakin ottaisin toisen kaason joka hääpäivänä voi kulkea kannoillani ja on paikalla koko ajan tarvittaessa.

Eli kaaso nimen omaan vielä otetaan tehtäviinsä?  

Kyllä minä koen tuon jo avoimestikin tunnustamasi omanapaisuuden melko kammottavana ilmiönä. Ja huonona käytöksenä ystävää kohtaan (jos kaasot siis kaikesta huolimatta ovat ystäviäsi).

Mutta kukin tyylillään. Jokohan pian alkaisi olla kysyntää palkattaville ammattikaasoille?

Ottaisitko kaasoksi sellaisen henkilön joka on töissä hääpäivänäsi ja tulee paikalle "kunhan ehtii" ?

Entä sellaisen, joka ilmoittaisi, ettei hänen Jani-Petteri-poikaystävänsä uskalla olla häissä yksin, joten hänen täytyy keskittyä myös Jani-Petterin hoivaamiseen häissänne Sinun lisäksesi?

Mulle kelpaisivat molemmat, jos olisivat kivoja ihmisiä ja rakkaita ystäviä.

Ja mitä itse asiaan tulee, ymmärrän kaikkien niiden turhautuneisuuden, joiden oma kaaso on raskaana. Kyllähän hääpäivä on itselle se tärkein päivä siihen mennessä elämässä, ja jos omia lapsia morsiamella ei vielä ole, tuskin osaa arvottaa asiaa niin, että "raskaana oleminen on tärkeämpi asia kuin häät", kuten joku typerästi tässä keskustelussa tokaisi.

No, kyllä normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen osaa iloita myös sellaisista ystävänsä elämänkäänteistä, joita ei ole itse vielä kohdallaan kokenut.

Tässä on vielä sekin, että miten rupsahtaneelta kaaso mahtaakaan näyttää hääkuvissa  :-[

Alttarikuvat saattavat mennä ihan pilalle harmaan ja imetyksen vuoksi harvahapsisen kaason vuoksi. Hormonifinnejäkin hänellä saattaa olla, ja turvotusta. Kannattaa yrittää hienovaraisesti vihjaista kaasolle etukäteen, että pysyttelee sivummalla. Ettei sitten harmita myöhemmin kuvia katsellessa.

Yhdessä mietitään se, mitä mietitään. Uskon, että sulhanen olisi helpohkoa lietsoa melko pahanlaatuiseenkin häähuumaan, mutta en pidä moista tärkeänä. Askartelupaskarteluhäät eivät ole mun juttuni. Onneksi työt pitävät sulhon niin kiireisenä, ettei hänkään ehdi kaivata minulta minkäänlaista rusetointia tai tyllipylpertämistä.

Minusta tilinumeron tai yleensäkin rahalahjatoiveen kirjoittaminen itse kutsuun on tökeröä. Paljon parempi paikka on kutsun mukana lähetävä ohjelappunen, jossa on esim. ajo-ohjeet ja muuta vastaavaa tietoa. Näin ei heti kutsua lukiessa kuulosta siltä, että tulkaapa juhliimme ja tuokaa rahaa.

Täysin samaa mieltä.

Ihan sama, onko runo, essee tai vaikka novelli, törppöä eniveis.

Tietää, kirjoittelee itse nimimerkillä Abrus.

En nyt keksi, mitä salassapidettävää voisin meidän häitämme koskien kyhätä. Jos nyt häitä edes juhlitaan. Ihan sama, tärkeintä on päästä naimisiin oikean miehen kanssa.

Vähän menee liiallisuuksiin, jos ei edes rakennusten ulkonäöstä saa keskustella kriittisesti. Eri asia sitten, jos joku menisi varta vasten sanomaan toiselle, että kuule, toi teidän vihkikirkko sitten on vähän helevetin ruma. Yleisenä keskustelunaiheena minusta ihan paikallaan tämä. En minä ainakaan kirkkoani toisten mielipiteen perusteella valitsisi tai hylkäisi, jos kirkossa naimisiin menisin.

Järvenpään kirkko on kieltämättä sisältä rauhallisella tavalla kaunis. Keravan kirkko taas ei ole edes sisäisesti kaunis  

Itse aiheeseen sanoisin, että aikuisten ihmisten on turha yrittää rakentaa keskinäistä moraalikoodiaan kieltämiselle ja määräilylle. Sellainen toiminta ei mielestäni kuulu tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Sitä paitsi kieltäjä joutuu kuitenkin vanhaan kunnon mustasukkaisuusahdinkoon: Jos kumppani jättääkin menemättä tilaisuuteen, jää kieltäjä vihaiseksi siitä, että toinen olisi kuitenkin ehkä halunnut mennä. Tässä lähestytäänkin sitten jo hauskasti ajatuspoliisi-ideaa. Toisaalta sitten näkisin, että myös mustasukkaisella on oikeus kertoa tunteistaan, mutta hänen ei välttämättä kannata edellyttää toisen hyppivän niiden mukaan.

Sitten OT-osastoon: Melko stereotyyppistä mieskuvaa on näköjään taas tarjolla.

Itse en mustasukkaistu esim. nettipornosta, mutta en silti usko, että sulhaseni nauttisi "unelmanaisen arkkityypin" strippaamisesta. Luultavimmin tuntisi kiusaantuneisuutta. Itsekään en koe seksuaalisuuttani vajaaksi tai vialliseksi, vaikka Hunksit lähinnä yököttävät ja nolostuttavat. Kaikenlainen poseeraaminen ja keekoilu on minusta epäkiihottavaa, ja näin olen ymmärtänyt myös rakastettuni asian näkevän. Muuten sitten esim. tekstipornon suhteen maku saattaa olla paikoin hyvinkin törkeä  

Täältä ääni Keravan kirkolle. Kauhea piruntorjuntabunkkeri.

Kaikki ratkaisut, pohdinnat ja työt tehdään yhdessä.

Koska mies on kuvataiteellisesti mahdottoman lahjakas, hän mm. on suunnitellut hääkutsut siten, että jokaiseen niistä tulee hänen tekemänsä uniikki piirros. Sen sijaan täyspäistä, aikuista ihmistä en ikimaailmassa painostaisi esim. väkertämään hääkarkkeja, ellei hän itse sattuisi haluamaan. Ei onneksi halua, kuten en minäkään.

^En minä itse toisaalta myöskään suostuisi elättämään rennosti ottavaa miestä omasta selkänahastani revityllä rahalla. Eri asia tietenkin sitten, jos itse vaatisin jäämään häntä kotiin. Tällöin luonnollisesti minun pitäisi huomioida hänen ansion- ja tulevaisuudenturvansa menetys, mikäli hän vaatimukseeni suostuisi.

Mutta esim. kouluikäisten, terveiden lasten "kotiäitiä", joka omasta halustaan on yhä kotona, ei mielestäni miehellä ole mitään velvollisuutta elättää. Ei eron jälkeenkään. Eikä mielestäni myöskään töistä kieltäytyvää tai opintojaan iloisesti venyttävää kumppania, oli sitten mies tai nainen. Jos haluaa, niin mikäs siinä, mutta mikään itsestäänselvä velvollisuus se ei mielestäni ole.

Itse kysymykseen, pidän avioehtoa itsestäänselvyytenä. Merkitseväksi asiaksi avioehto suhteessa muuttuu vasta, jos ero sattuu tulemaan. Näin ollen se ei ehjälle ja pysyvälle avioliitolle ole mikään uhka.

^No, en mä nyt tiedä. Jos lääkärimieheni raataa niska limassa kuuden päivän päivystysputkia, ja minä opiskelen tässä vähän vasemmalla kädellä ja pienillä tuloilla, niin en koe mitenkään itsestäänselvästi itseäni oikeutetuksi hänen tuloihinsa. En myöskään mahdollisen avioeron sattuessa.

^Ja minä kun luulin, että ryhdyit tähän naimisiinmenotouhuun askarteluhimoissasi.

Aika hurjalta kuulostaa, etteivät juhlapaikkojen omistajat osaa ajatella, millaista vaivaa > oransseista muovituoleista voi morsiamille tulla.

Ensinnäkin se vaiva on morsiamen asenteessa ja päässä, eikä näinollen kuulu juhlapaikan haltijan vastuualueeseen.

Toisekseen tuolit ovat juhlapaikalle iso menoerä. Jos kyseessä on esim. nuorisotalo tms, on minusta tuoleista tosissaan voliseminen tästäkin syystä jotekin vähän... noh, mänttiä. Korjaus- ja verhoiluehdotukset ovatkin sitten ihan eri asia - hyvällä mielikuvituksella varustettu morsian saattaa jopa nauttia tällaisen ongelman ratkaisemisesta. Hinnaltaan edullisessa juhlapaikassa (joita muovituolipaikat tapaavat olla) on tyydyttävä usein esteettisesti vähän toisenlaisiin ratkaisuihin, kuin esim. kartanoissa tai linnoissa. Juhlapaikan tuolitkin voi lisäksi tarkastaa etukäteen, jos tämä asia todella on jollekin kynnyskysymys.

Tekisi mieli taas muistuttaa, että häät eivät ole näytelmä, eikä hääpaikka näyttämö. Kyse on kahden ihmisen sitoutumisesta toisiinsa. Siinä kamalat tuolit ovat aika mitätön tekijä. Niistä saattaa huumorintajuisemmalle parille tulla jopa yhteisen jälkihihittelyn aihe. Lunkisti ottaminen ja tämän suuruisille "vaikeuksille" nauraminen ennustaa varmaan avioliitollekin hyvää.

Sitä paitsi oranssit muovituolit ovat retroa parhaimmillaan ;D

Tällä hetkellä sulhanen väittää tulevansa alasti, mutta ajattelin silti pukea hänet jonkinlaiseen pompöösiin herra-asuun, ehkä Bonjour-pukuun. Uskon, että koreilunhaluinen ja turhamainen sulhaseni tulee ihastumaan ikihyviksi myös kirjailtuun liiviin ja plastroniin, huikentelevaa väriä saisi olla molemmissa.

Meillä on vielä sen verran aikaa häihin, ettei suunnitelmissa olla säästetty mistään. Päin vastoin, koko ajan vaan menee kalliimpaan suuntaan. Nyt ei olla köyhiä ja kipeitä, mutta eiköhän nuo realiteetit iske otsaan ennenpitkää.

^No voi herranjestas, ei tässä nyt oikeasti ole kysymys siitä, etteikö morsian erottuisi. Jokainen normaalilla näöllä varustettu ihminen yleensä erottaa ihmiset toisistaan, vaikka sitten kaikki jätesäkkeihin puettuna olisivat. Ja yleensä myös häihin mentäessä tiedetään jo etukäteen, kuka on morsian.

Pointti on siinä, että perinteen mukaan valkoinen on morsiamen väri, ja kokovalkoiseen pukeutumista pidetään tästä syystä muilta huonona käytöksenä. Eivät kaikki perinteet ole selitettävissä järkisyillä, silti niitä monet elämässään noudattavat - traditiostahan oikeastaan itse naimisiinmenossakin on kysymys. Tällainen varsin yleisesti tunnettu ja edelleen käytössä oleva perinne morsiamen etuoikeudesta kokovalkoiseen on mielestäni edelleen syytä ottaa huomioon, tai ainakin asian sopivuutta hääparilta tiedustella. Sama juttu mielestäni kokomustan kanssa.

Hauskaa, siinä kamalaa anoppia käsittelevässä vastikään DVD:lle tulleessa elokuvassa häijy anopitar tuli häihin kokovalkoisessa. Ihan tuli tämä keskustelu ohjelmaa katsoessa mieleen.

Joo, Espoossa juuri suntio kiroili näitä, kun joku valopääpariskunta oli keksinyt hyvän idean, ja tekoruusunlehtiä oli sitten nakeltu hääparin päälle pihamaalla.

Nehän EIVÄT maadu. Eli jos niitä heitellään ulkona, on syytä varata aikaa myös niiden poislakaisemiseen. Pöytäkoristeina tms. ovat toki tosi ihania.