norriska123

Mulle ei ihan nämä save the datet nappaa. Ymmärtäisin ne täysin, jos häät järjestettäisiin ulkomailla tai muusta syystä häihin pääseminen vaatisi erityistoimia tai varautumista, mutta muuten vähän turhaa. Ikään kuin juuri minun hääni olisivat jollekin serkulle niin suuri asia, että niitä täytyy hypettää kuukausikaupalla etukäteen. Minun puoleni suvusta asuu kaukana, joten uskon ilmoittavani hääpäivän heti sen varmistuttua, jotta lomat ja majoitukset saadaan sumplittua ajoissa. Whatsapp-viestit riittävät siihen.

Vaikka palstoilla vielä yleisesti kritisoidaankin "rahan kerjäämistä", alkaa se aika hyvin upota häävieraisiin - myös niihin vanhempiin. Esimerkiksi kavereiden viime kesän häissä lahjapöydällä oli tosiaan vain kirjekuoria, pari oli siis kutsussa toivonut mahdolliset lahjat rahana. Tämä on jo sukupolvikysymys, tavaraa on maailmassa ja kodeissa jo ihan tarpeeksi, nykyään karsitaan omaisuudesta ja panostetaan elämyksiin ja kokemuksiin. En pistä ollenkaan pahakseni rahalahjatoivetta: viimeksi laitoin 50 euroa, kerran köyhänä opiskelijana laitoin 10 euroa, ei siinä sen kummempaa. Itse olen sitä mieltä, että lahjatoivetta ei annettaisi ollenkaan, eli siis emme toivoisi lahjoja lainkaan. Tämä saattaisi kuitenkin johtaa siihen, että vieraat ostaisivat lahjan oman mielensä mukaan, ja sitten paketeista paljastuisi jotain vohvelirautoja tai sisustusesineitä, joille ei ole käyttöä. Ehdotin miehelleni, että lahjaksi voisimme toivoa lahjoitusta meidän nimissämme johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen, erityisesti eläinsuojelu on lähellä sydäntäni. Mies on kuitenkin hyvin epäuskoinen hyväntekeväisyysjärjestöjen suhteen, ja hänestä olisi muutenkin parempi idea "pyytää" lahjat häämatkarahastoon. Nyt alkaa selvästi olla nousussa se, että vieraat saavat nimetä häämatkalle "sponsoroimansa" kohteen (esimerkiksi shampanjaa lentokentällä), ja hääpari sitten kuvaa tämän hetken ja laittaa vaikkapa kiitoskortin yhteyteen sen. Ihan hauska idea, miehen mielestä tyhmä Mutta nämäpä ovat vielä hyvin kaukaisia aatoksia, kun ei ole vielä edes sormusta sormessa...

Tämä onkin hankala homma. Minä erosin kirkosta heti kun pystyin, eli kymmenisen vuotta sitten, enkä usko kristinuskon jumalaan. Mies kuuluu kirkkoon, mutta ei myöskään ole uskovainen. Silti haluaisi kovasti, että häät olisivat kirkossa, koska se on perinteiden mukaista. Ei hänen mukaansa tuntuisi oikealta, jos se tapahtuisi jossain muualla. Olen miettinyt, että olisi todellista "jumalanpilkkaa" minulta astella alttarille ja vannoa jumalan nimeen rakastavani miestäni ja olevani hänelle uskollinen aina... koska yhtä hyvin voisin vannoa sitä yksisarvisen tai Pikachun nimeen. Same difference. En voi sietää häissä sitä monotonista, katkonaista jaarittelua jumalan rakkaudesta tai jeesuksen kärsimyksistä, enkä haluaisi sitä osaksi omaa päivääni. Olen miettinyt, että miehen pitäisi antaa periksi, koska hän ei tosiaan edes ole uskovainen. Asia olisi eri, jos hän todella uskoisi jumalaan ja haluaisi papin aamenen liitolle. Toisaalta taas, jos perinteet ovat miehelle niin tärkeitä, niin miksi en sitten itse voisi joustaa. Voihan papin kanssa keskustella asiasta, ja pyytää pitämään jumala/jeesus/kärsimys/synti/taivaspuheet mahdollisimman vähäisinä... Se sen sijaan ei ole vaihtoehto, että kävisimme ensin maistraatissa ja sitten tulisimme jo naimisissa ollessamme hääpuvut päällä hakemaan kirkon siunauksen. Monimutkaista!

Hei! Tuore palstalainen täällä kirjoittelee. Olen 25-vuotias, mieheni on 28. Olemme seurustelleet vuoden 2014 loppupuolelta saakka, eli kohta tulee täyteen 3,5 vuotta yhdessä. Olen haaveillut avioliitosta ja häistä ihan naperosta saakka, esimerkiksi lapsena kääriydyin valkoiseen satiinipussilakanaan ja kävelin seremoniallisesti ympäri kotia aina yksin ollessani. Hääsuunnitelmat ovat kasaantuneet hiljalleen, ja nyt tosiaan odottelenkin kosintaa. Jouluna olin miehen vihjailujen takia ihan varma, että nyt se tapahtuu, ja autossa pitikin päästää pienet pettymysitkut kun sormusta ei tullutkaan. Uskon ja toivon, että mies kosisi tämän vuoden puolella, mieluiten ennen kesää... En malta odottaa Pari vuotta vanhempi sisko on menossa naimisiin tänä kesänä, ei yhtään helpota omaa hääkuumetta!