Hermisty

Melko varmasti kävelen käsi kädessä alle kouluikäisen poikani kanssa. 

Me menimme viime perjantaina naimisiin. Todistajat saatiin maistraatin puolesta, eli olimme käytännössä kahden. Hääjuhlat pidämme kyllä ensi keväänä, mutta saa nähdä kuinka kauan rouviintumiseni pysyy salassa.

Mieheni tekee minulle sormuksen itse, joten maksaa materiaalit ja ns. valitsee sen myös. En ole nirso, ja koska se on rakkaani tekemä, niin se tulee olemaan ihana joka tapauksessa. 

Kihlasormus on 17 ja vihkisormus tulee olemaan 17,5-18. Mulla on tämmöset ”lumiukkosormet”.

Hmmh... Olisikohan parin viikon kuluttua yhdeksännet häät, joissa muistan olleeni? 

Äitini reaktio oli lähinnä ”jaa, minkä ihmeen takia”. Sisareni taas alkoi haukkua kirkkohäitä. Tuntuu todella pahalta, kun haluaisi juhlia rakkauttaan, eikä ketään tunnu kiinnostavan tai sitten mollataan.

Hääpäivänämme minä olen 36 ja sulhanen 35.

Mies työelämässä, minä opiskelen. Pari vuotta olemme olleet yhdessä, molemmilla lapsia edellisestä suhteesta. Biologisesti yhteisiä emme aio hankkia, sillä mussukoita on 5.

Muutama vuosi eroajatuksen kypsymiseen meni, mutta luovutettava oli, sillä mies ei minuun seksuaalisesti koskenut kuin kerran vuodessa. Ja aina minun aloitteestani. Viikonloput meni harrastusten parissa, joten olin kaiken vapaa-ajan yksin lasten kanssa. Rakkaus kuoli, ystävyys jäi.

Ensimmäinen avioliittoni kesti 12 vuotta. En pidä sitä virheenä ja olemme eksän kanssa hyvissä väleissä. Onhan meillä 2 yhteistä lastakin. En kadu edellistä avioliittoani lainkaan, mutten myöskään häpeile tulevaa avioliittoani. Miksei rakkautta voisi juhlia vaikka rakkautta sattui elämään jo aiemminkin?

Täällä. Ei ole enää vuottakaan tahtomiseen. 

Me olemme molemmat toiselle kierrokselle lähdössä. Tosin kummallakin on se tunne, että Se Oikea on tässä ja nyt. Sukulaisten asenne juhlien suhteen on negatiivissävytteinen. Miksei voisi juhlia avioliittoa vaikka yksi onkin jo takana?

Minulla ei ollut polttareita ensimmäisellä kerralla, enkä halua tälläkään kerralla. Sulhasella oli ja tästä kerrasta totesi vain, että eihän hän sitä päätä, vaan bestman. 

Me olemme sulhasen kanssa kumpikin toista kertaa avioitumassa ja mukana kuvioissa on molemmilla lapsia edellisestä liitosta. Itselläni oli ensimmäisellä kerralla hyvinkin vaatimaton maistraattivihkiminen (paikalla 2 todistajaa). Sulhasella taas kirkkovihkiminen ja vieraita 100+. Sulhasen ex (joka alunperin halusi erota) on pyrkinyt tekemään meidän uusperhekuviostamme mahdollisimman hankalaa, joten kriiseilen (todennäköisesti aivan turhaa, mutta kun...) kaikista samankaltaisuuksista sulhon edellisiin häihin verrattuna. Meillä tulee mahdollisesti olemaan sama poistumismarssi ja sama pappi, mutta niiden osalta alan olla zen.