Manouche

Kiitos taas valistuksesta.

Tarkoitin nimenomaan reilun kaupan timantteja/jalokiviä siinä mielessä kun on reilun kaupan banaaneja tai kahvia ja halusin nostaa esiin tätä näkökulmaa. Valistunut kuluttaja odottaa

jo automaattisesti, että timantit ovat vähintään Kimberley Processin mukaisia. Reilu kauppa olisi taas askel parempaan suuntaan ja kaupallekin oiva markkinointikeino.

Myös oma kokemukseni on, että hyvin harva kuluttaja tuntee edes tuota Kimberleyn Processia

Mulla on taas Aleksin Caratiasta huonoja kokemuksia. Rahastettiin väärin, ei oltu halukkaita korjaamaan virhettä vaan "annamme lahjakortin" (joo ei kiinnosta), väärä rahastus olikin yhtäkkiä asiakkaan vika ja sitten kävi vielä ilmi etten ollut saanut aitous- ja takuutodistuksia ostamistani tuotteista mukaan. Eipä tarvitse asioida enää koskaan.

Mm Petri Pulliainen on tunnettu "terässeppä"

Kuluttajan kannalta varsin hyviä asioita.

Uskoisin että kuluttajatyytyväisyyttä lisäisi vielä reilun kaupan sertifikaatti. Itse olisin valmis maksamaan sellaisesta jalokivestä enemmän, jonka tietäisin olevan tuotetun reilun kaupan periaatteita noudattaen.

Edit: kirj.virhe

Asscher-hiontaisissa ja yleensäkin askelhiontaisissa kivissä näkyvät epäpuhtaudet paljon enemmän kuin esim. briljanteissa. Jos haluaa pitää kustannukset alhaalla, SI1-puhtausluokan kivi voi hyvinkin riittää esim. cushion-hionnassa, mutta ei välttämättä asscher-hionnassa. Brijanttihiontainen kivi on selvästi säkenöivämpi kuin askelhiontaiset timantit, mutta jos kivi on hiottu hyvin, myös asscher voi olla todella säkenöivä.

Millä tavalla näkyy? Mistä tämmöinen tieto on peräisin?

P-luokkaan asti puhtaus on harvinaisuus-, ei kauneustekijä. Vielä SI2-luokassakaan epäpuhtaudet eivät vaikuta millään tavalla loistoon, vaikka voivat näkyä paljaalla silmällä.

Saman asian voi lukea myös täältä

On aika epätodennäköistä, että kivet vaihdettaisiin huonompiin esim. vuositarkistuksen yhteydessä. Kultasepänliikkeissä ei nimittäin ole suunnatonta varastoa irtotimantteja joita sitten kiinnitellään asiakkaiden sormuksin. Kiviä hankitaan yleensä sitä mukaa kun tilauksia timanttisormuksista tulee. Ei vaan ole järkevää pitää takahuoneessa irtotimantteja satojen tuhansien edestä tyhjän panttina. Tässä tilanteessa joku epärehellinen ammatinharjoittaja siis joutuisi erikseen tilaamaan huonolaatuisen vastaavan kokoisen timantin tilalle + asiakkaan parempi timantti jäisi ilman sertifikaattia (yleensä hiemankin isommissa kivissä tulee todistus mukana), jolloin sitä olisi taas vaikeampi myydä eteenpäin. Ei ehkä loppujen lopuksi vaivan arvoista tuollainen timanttien vaihtelu.

Timantin kanssa voi seurata tutkimusraportti muttei sertifikaatti ihan jo semanttisista syistä. Mitään virallista instanssiahan antamaan näitä tutkimusraportteja ei ole olemassa, on vain luotettavaksi havaittuja kaupallisin periaattein toimivia tutkimusorganisaatioita, sekä niitä vähemmän luotettavia.

Jos ostaa liikkeestä esim kotimaassa valmistetun valmissormuksen tai muun timanttikorun, tulee siihen mukaan yleensä valmistajan oma "timanttitodistus", ei siis mitään GIA:n tai muun tunnetun luokittelulabran paperia, vaikka karaatteja olisi reippaastikin. Jos valmiskoru on valmistettu ulkomailla, voi liike antaa oman "timanttitodistuksensa". Todistukseen tulee tiedot sormuksesta ja timantista (esim. karaatit, väri ja puhtaus), päivämäärä ja liikkeen leima. Nämä eivät ole mitään valtiovallan valvomia, virallisia todistuksia, joskin muut lait säätelevät sitä, että tuotteen on vastattava kuvausta.

Timanttikauppa ei ole millään tavalla säänneltyä kuten esim jalometallien osalta (esim Suomessa laki ja ns Wienin sopimus = tarkistusleimauskäytäntö sopimusmaissa). Kuka tahansa voi kirjoittaa minkälaisen todistuksen tai "sertifikaatin" tahansa kenelle tahansa missä tahansa.

Kivelle saa luokituksen kun sen vie tai lähettää haluamaansa laboratorioon tutkittavaksi. Koska kivissä ei yleensä kuitenkaan ole sarjanumeroita, on mahdotonta tietää kuuluuko raportti juuri tälle kivelle, jota sinulle tarjotaan ostettavaksi vaiko eikö, ellet osaa itse samoin menetelmin kuin laboratorio tutkia ja tunnistaa sitä.

Summa summarum: timanttikauppa on luottamuskauppaa.

Mulla ei alkuperäinen sormus varsinaisesti vaihtunut mutta pidän ortodoksiseen tapaan oikeassa nimettömässä valkokultaista sormustani, joka perinteen mukaan pitää naisella olla sileä hopeanvärinen sormus ja se on saman perinteen mukaisesti samalla kihla ja vihki.

Vasempaan nimettömään on hankittu rouvalle häiden jälkeen vähän bling blingiä, niin olen sitten muunkin maailman silmissä rouva. Toiseen sormuksista mies halusi kaiverruttaa meidän etunimien alkukirjaimet ja hääpäivän vaikkei se nyt varsinainen kirkossa esiintynyt vihkisormus olekaan.

Eli mun mielestä on täysin ok päivittää sormuksiaan mieluisammiksi.

Edit: kirj.härö

Jos vihkisormus muunnetaan perintösormuksesta suosittelen minäkin Torbjörn Tillanderia Kluuvikadulla.

Edit: Anette Tillander ei muuten itse toimi kultaseppänä vaan gemmologina ja korusuunnittelijana.

Uusia koruja varten myös AU3 designia

Muita kultaseppiä (ei henkilökohtaisia kokemuksia)

GoldPro

Union Design

Oz Gallery

--------------

-----