Graintad

Alle kuukaudessa oli valmis, laitettiin sinne kaikkia kivoja kuvia, ja sitten kun jäi tilaa niin laitettiin kaikki kortit jotka saatiin...

Minun ensimmäinen postini uudella nimellä oli maistraatin lasku, joka tuli meidän molempien nimillä.

Näin meilläkin...

Seuraavaksi tulikin sitten kela kortti

Muoks. itse asiassa ensimmäiset mitä saatiin oli Englannista tuli 2 onnittelu korttia mutta ne tulivat jo ennen häitä...

Ennen häitä nyt sattui vaikka mitä mutta itse hääpäivänä olivat seuraavat:

*Sulhasen+BM 4 hengen porukasta, ei yhdenkään puvut sopineet, vaikka oltiin käyty samalla viikolla kokeilemassa pukuja...

*Pitopalvelu oli unohtanut puolet meidän salaattipöydän antimista

*Sulhanen unohti sen että kantettava soitin ei toimi ilman patterita/jatkojohtoa (meillä ajettiin auto pihalle josta soitettiin sitten häämarssit)

*Kukkaislapsista puutti 2 lapsi, mun äiti oli unohtanut sanoa minne piti tulla...

*Ei ollutkaan mikkiä joten vihkijä ja laulaja olivat vähän hiljaisia

*Paikka korteista oli puolet unohtuneet äidille

*Morsian saapui paikalle 30min myöhässä.

*Tarjoilijat unohtivat meidän pöydän, joten kaaso juoksenteli ympäri hakemassa mulle juomia...

*Kun tultiin hotelliin niin respa oli suljettu (vaikka oli sovittu mihin aikaan me tullaan) ja me ei päästy meidän sviittiin vaan jouduttiin menemään kotiin...

Mutta loppuen lopuksi, eipä sillä ollut mitään väliä, kaikki sukulaiset/kaverit ovat kertoneet miten hauskan rennot häät meillä oli. Ja mikä tärkeintä miehellä ja mulla oli aivan ihana päivä!

Häätanssi

Me saatiin Tammisaaren maistraatista varattua vihkijä, tosin ensin näytti täysin mahdottomalta... Ikävä sanoa että jouduttiin käyttämään suhteita ja vaihtamaan hääpäivää...  : Mutt loppuen lopuksi onnistui ja vihkijä vaikuttaa todella kivalta...

Allekirjoitusta vaille valmis. Tarkoituksena ei ole erota, mutta se nyt vaan kuuluu tehdä. En haluaisi ajatella kummankaan meistä menevän naimisiin rahasta, mielestäni avioehto poistaa tämän vaihtoehdon.

Näin meiläkin

cool... ska komma på nyt me bättre tid...

Pari suomalaista oli ennen tota nykyistä... Mulla kävi huono tuurii niiden suomalaisten kanssa, täysin idiootteja molemmat... Tää nykyinen on aivan ihana, sulonen mies... Ei siinä ole kyse mistä maasta on, S on vain se oikea mulle...  

Ei mun mies paljoakaan ole valittanut,  Kieli oli yks, kun on niin vaikea oppia (eipä sitä täällä tule tilanteita jossa englanilla ei pärjäisi)... Sitten se että suomalaiset tujottaa ihmisiä kun kävelevät ohi, mutta ei tervehdi... (ei sinäänsä ole valittanut asiasta, huomannut kyllä ja naureskellut asialle enemmänkin) S kun on ei Dublinista kotosisin niin on tottunut ehkä vähän ystävällisempään tapaan...  

Kuinka monta suomi-irkku paria täällä oikein on????

Kivaa että on muitakin...  

Me ei oikeastaan haluttais järjestää kahta juhlaa, mutta S:n äiti ilmoitti että on aivan pakko järjestää sielä juhlat... Ah, well... Niistä tulee pieni muotoiset, bailaus bileet... Mulle riittää yks päivä keskipisteenä...  

Meillä tulee kanssa suomi-irkku häät...  

Mä en oikein tiedä vielä miten me tehdään, muttaa ajatuksena olisi että viralliset häät pidetään Suomessa jonne tulee siis mun suku, meidän yhteiset ystävät suomesta ja sitten S:n lähimmät sukulaiset, jotka haluavat/pääsevät tulemaan. Sitten pidetään varmaan "epäviralliset" juhlat Irlannissa jonne tulee sitten kaikki ne jotka olisivat halunneet tulla mutta eivät pääseet tai jotka muuten vaan haluavat juhlia-  mutt niistä ei kyllä tule mitään iso, mennään varmaan vaan jonnekkin baariin tai jotain, niin ei tarvii maksaa kahta juhlaa...  

Englanniksi myös meillä, on kotikieli ja sulhon äidinkieli...

Eikä Suomi taivu, ei mitenkään, vaikka ollaan jo asuttu Suomessa yli 1½v... Aina välillä yrittää opiskella, mutt ei siitä näytä tulevan mitään.

Ei sillä muuten olisi väliä, mutt kun mua ärsyttää kun joudun aina hoitamaan ihan kaikki asiat, on se sitten viralliset puhelut, papereiden täyttö tai pizzan tilaaminen...