Graintad

oletko soittanut suomen suurlähetystöön ja kysynyt sieltä mitä papereita tarvitset?

Esteettömyys todistuksen varmaankin...

Me mentiin suomessa naimisiin ja mies soitti irlannin suurlähetystöön ja kysyi asioita, auttoivat todella mielellään ja lähettivät kaikki paperit mitä piti täyttää postissa meille ja me ajeltiin sitten sinne allekirjoittamaan paperit.

Ja sen jälkeen he lähettivät ne jonnekin ja pari kuukautta myöhemmin meillä oli kaikki tarvittava koossa...

Mun mies on nyt asunut Suomessa 5vuotta, ja on sopeutunut ihan hyvin, ihan samanlaista elämää eletään täällä kun Irlannissakin...

Kun mies tuli Suomeen, ilmottautui suomenkielen kurssille työkkärin kautta, mutta ei koskaan päässyt sinne, koska joutui onnettomuuteen ja oli pitkään toipilaana. Kun oltiin asuttu Suomessa lähes 2 vuotta, herran piti alkaa etsiä töitä, työkkärin sivuilta etsin jos löytyisi maalarin hommia (oli Irlannissa koristemaalarina, teki kaikkea pikkutarkkaa kuten baarin kylttejä kullalla ym, mutta ei ole sitä Suomessa koskaan tehnyt, eikä kuulema haluakaan tehdä), soitin pari puhelua ja herra pääsikin haastatteluun kolmannen puhelun avulla... Meni työpaikka haastatteluun, ja sai työpaikan... Oli sielä sitten alle vuoden mutta työpaikka oli Helsingissä ja me asutaan n.100km sieltä niin mies halusi löytää työpaikan lähempää... No, katseltiin sitten aina välillä jos löytyisi jotain lähempää, ja sitten löysin avoimen työpaikan naapurikaupungista, mä soitin sinne ja mies meni samantien haastatteluun ja sai paikan heti...

On nyt ollut sielä n.3vuotta ja viihtyy kuulema ihan hyvin...

Meni nyt vasta syksyllä Suomenkielen kurssille, eikä ole kyllä oppinut vieläkään melkein mitään... Mutta eiköhän se kieli tule sieltä jossain vaiheessa... Kaikki puhuvat aina englantia sille, joten ei ole mitään mahdollisuuksia yrittää itse puhua suomea...

En mä sitten tiedä onko meillä käynyt tosi hyvä tuuri, mutta ei oikeasti ollut koskaan mitään ongelmia löytää miehelle työpaikkaa... Mutta toisaaltaan meidän ystäväpiiriin kuuluu aika monia ulkomaalaisia eikä niilläkään ole koskaan ollut suurempia ongelmia työpaikan löytämisen suhteen...

Omien ystävien saaminen kesti mun miehellä vähän pidempään, mutta mun mies onkin täysin epäsosiaalinen tapaus muutenkin, mutta pari hyvää ystävää on löytynyt töiden kautta, se käy aina välillä niiden kanssa parilla oluella ym. Myös yks mun serkku on nykyjään suhteellisen hyvä kaveri miehen kanssa...

Ainoa mikä tässä on ylipäätänsä raskasta on just se että kun mies ei puhu suomea niin kaikki käytännön asiat jäävät mulle, talon rakentamisesta verotietojen täyttämiseen... Se ärsyttää aika usein... Mutta eiköhän se siitä...

Timotei, mä luulen että toi toka sopisi sun päälle ja sopisi tosi hyvin messipuvun viereen, on toi ekakin tosi makea, mutta jostain syystä mä pidän tosta tokasta ihan sika paljon!

^Kuten sanoin, kannattaa olla tarkka kenet valitsee, ihan sama onko ammattilainen vai ei...

Toi 300e tosta hommasta on ihan jees hinta... Ei ole älyttömän kallis, mutta siinä saa ihan kivasti vastinetta rahalleen...

^ Mitähän yritit tällä vastauksellasi kertoa? Ensin kritisoit ammattilaiskuvaajien lisätilaushintoja ja heti perään vuodatat, miten työlästä kuvien ottaminen ja käsitteleminen on?

Monilta ammattikuvaajiltakin saa muuten kuvat täysin teettämisoikeuksin cd:llä (tai dvd:llä, jos kyse on sadoista useamman megatavun kuvista), pitää vain osata etsiä tällainen kuvaaja.

Sori, mä ilmeisesti selitin huonosti...

Mä vaan tarkoitin että ne studiot jotka veloittavat 100-200e kuvauksesta, yleensä veloittavat hirveät summat kun kuvia halutaan teettää (ainakin kaikki ne paikat mistä mä olen kuullut missä hinta on just tota luokkaa). Joka tietysti pitää ottaa huomioon kun puhutaan valokuvauksen hinnasta.

Olet oikeassa monet ammattikuvaajat antavat todellakin täydet teettämisoikeudet kuviinsa, mutta silloin liikutaan myös suuremmissa summissa kuin 100-200e (voin olla väärässäkin).

Mä olen oikeasti sitä mieltä että ammattikuvaajilla on täysi oikeus veloittaa kunnon hinta heidän tekemälle työlle.

Musta on vaan naurettavaa että väittävät että kuvaus on näin ja näin paljon, sitten kun haluat teettää kuvia niin hups, se maksaakin monta sataa euroa lisää. Mikä ei nyt tarkoita sitä että jos saat CD/DVDn että niistä teettäminen ei maksa, mutta on se kuitenkin suhteessa huomattavasti halvempi.

ps. Mä oon muuten sitä mieltä että ammattikuvaaja kannattaa varsinkin hääkuvaukseen! Pitää vaan olla tarkka siitä kenet valitsee...

Niin ottavat... Ja sitten sä maksat itsesi kipeäksi siitä kun teetät niitä kuvia... Kannattaa myös katsoa kuinka monta kuvaa he ottavat. jos ottavat 40kuvaa ja niistä sitten pitää valita... Kyllähän sekin onnistuu, en mä sano sitä...

Mä kuvaan itse potrettikuvauksissa ja yleensäkin häihin myös kihlakuvat , koska se antaa mulle mahdollisuuden tutustua ihmisiin ja niiden tutustua muhun ja nähdä ihan kunnolla minkä näköisiä mun kuvista tulee.

Kummallakin kerralla kuvaan n.600-700 joista voin vakuuttaa että löytyy ainakin 50 mistä jopa morsian pitää... Sen jälkeen on editointi joka vie vähintään päivän. Ja sitten pariskunta saa DVDn jossa on n.300kuvaa... Niistä saa teettää niitä ihan niin monta kun haluaa, ainoa mitä mä sen jälkeen pyydän on että jos kuva on jossain esillä niin mun nimi mainitaan...

Mutta...

Mä suosittelen itse että ottaa sitten ammattikuvaajan tai ei niin kuvaajalla pitää olla kuvia joita saa katsoa. Samoin kun että kannattaa hyvin tarkkaan miettiä minkälaisia kuvia haluaa...

Mä olin aikoinaan varaamassa ammattikuvaajaa mutta sitten mun isä sano että sen kaveri kuvaa puol ammattimaisesti ja kun oltiin keskusteltu hänen kanssa päädyttiin ottamaan hänet ja samalla oli mun kaveri Irlannista joka mä tunnen valokuvauksen kautta tuli kanssa kuvaamaan.

Tää mun isän kaveri teki todella hyvää työtä ja mä olen edelleenkin melko tyytyväinen kuviin (niin tyytyväinen kun mä nyt yleensä voin olla omista kuvista) mutta mun kaveri oli myös vieraana ja näin ollen sain häneltä suoraan sanottuna surkeita kuvia, ei se keskittynyt kuvaamiseen vaan vieraana olemiseen.

Joten mä en suosittele että vieraana oleva kuvaa häitä, ei sitä ehdi keskittyä kuvaamiseen jos on vieraana. Ainakaan niin että ehtii nauttia juhlistakin...

Mutta tää on nyt vaan mun mielipide, enkä mä yritä mainostaa itseäni täällä tai mitään...

Jokainen tekee niin kuin itse haluaa... Ja jos löytää jonkun joka kuvaa koko päivän satasella niin hyvä juttuhan se niille on.

Me asutaan Suomessa...

Me tavattiin kyllä Irlannissa mutta muutettiin Suomeen n.vuoden jälkeen...

Miks?

Mulla on täällä hyvä duuni ja niin on miehelläkin... Irlannissa olis ollut vaikeampaa mun etsiä tällaista duunia...

jotka voisivat kohtuullisella korvauksella (puhutaan max noin satasesta) tehdä työn.

Voi olla kyllä hankalaa löytää ketään joka kuvaa koko päivän satasella...

Mä en ole ammattilanen, mutta opiskelen valokuvasta ja mun ehdoton minimi 300e kun on kyse siitä että kuvataan koko homma...

Tosin pelkät potretti kuvat lähtevät 150e ylöspäin...

Mä vastasin että teki mieli vetää turpaan... Mutta se kohdistu kaverin poikaystävään joka kello 19.30 päätti että he lähtevät nyt kotiin, koska hän ei tunne ketään... Siis mun lapsuudenkaveri lähti meidän häistä ennen häätanssia tai kakkua koska hänen poikaystävällä oli tylsää... Se loukkasi mua aika sikana... Mutta no joo... ollutta ja mennyttä...

Meillä miehen kummipoika oli sormustenkantajana ja käveli meidän edellä alttarille ja sen jälkeen seisoi meidän takana, otettiin sormukset tyynyltä... Poika oli 7v ja kaikki toimi tosi hyvin, vaikka poika puhui vain englantia ja ennen sormusten antoa asia oli ruotsiksi, mutta hyvin se toimi kuitenkin... Ja poika oli ylpeä kun sai toimia niin tärkeässä tehtävässä kummisedän häissä...

Meillä oli ihan sika hyvä bändi...

Oltiin palkattu ne soittamaan 3x45min mutta ne soitti 20.00- 1.30 vai oliko se jopa 2.00 (tosin taisi olla joku 45min tauko yhdessä vaiheessa iltaa).

Kuollaksenikaan en muista bändin nimeä, mutta hinta oli siinä 700 pintaan, vähän yli taisi mennä...

Ne soitti just sen biisin minkä halusin ekaksi tanssiksi vaikka vielä 2 päivää ennen heillä ei ollut sanoja tai nuotteja... Eivätkä taineet edes saada paperilla nuotteja, lähetin sanat ja biisin heille (kyseessä oli siis Fool's Garden - Nothing joten ei mikään hyvin tunnettu)... Mutta soittivat sen täydellisesti.

Me muutettiin suomeen n. 4 vuotta sitten. siinä meni sitten talo rakentaessa ym pari vuotta, mutta 05 keväällä mies alkoi etsiä työpaikkaa, parin puhelun jälkeen oli ensimmäinen haastattelu ja palkka oli hyvä joten meni töihin pk seudulla toimivaan maalausfirmaan... Sitten löysin oikeastaan vahingossa löysin ilmoituksen maalarin paikasta meidän kotialueella (länsi-uusimaa), mies meni haastatteluun ja sai heti paikan...

Ei kyllä puhu yhtään suomea tai ruotsia (joka on meidän alueella enemmän käytössä), mutta ei se ole työpaikkaa haettaessa haitannut...

Kävi alkuaikoina työkkärin järjestämällä kurssilla ja piti kovasti, mutta joutui sitten jättämään sen kesken. on sen jälkeen käynyt työväenopiston järjestämällä kurssilla mutta ilmoitti että se ei ole häntä varten...

Ei ole ottanut stressiä suomenkielestä, ajattelee että kyllä sen pikku hiljaa oppii... Nykyjään ymmärtää jo tosi paljon mutta ei "osaa"(uskalla) puhua vielä...

Mun kampaaja teki mun ja kaason meikit... Kaaso tosin taisi tehdä vielä itse jotain omalle meikille...

Mun olisi ollut aivan turha yrittää tehdä omaa meikkiä, mun normaali meikkaus on olematon, ainoastaan jos olen menossa palaveriin tai illalla miehen kanssa ulos saatan laittaa ripsaria... :

Mä pidin mun meikistä ihan sikana, se oli tosi nätti...  ;D Ja kesti koko päivän...

Mä en pitänyt kihlaani melkein ollenkaan... mutta sitten kun olin menossa polttareihini kävin hakemassa sen sormeeni ja sielä se pysyi (kunnes vaihtui toiseen) ja yllättävää kyllä mun vihkisormus on mun sormessa 99% ajasta...

Meillä kyllä ne häät olivat jo viime kesänä... olen itse suomenruotsalainen mutta olen puhunut kotona myös suomea. mieheni taas on Irlantilainen joten meidän häät olivat perjaatteessa kolme kieliset... Vihkimen oli ruotsiksi ja englanniksi... hyvin meni häät kuitenkin...

Meillä taas tulee kaksi bestmania ja yksi kaaso, ja en mitään ongelmaa ole siinä nähnyt!

Meillä oli kanssa näin... ihan hyvin meni häät...  ;D ;D

Meillä oli kaikki ruotsiksi ja englanniksi... Ensin yksi osa ruostsiksi sitten sama englanniksi... Mieheltä kysyttiin englanniksi tahtooko ja multa ruotsiksi... Ei ollut mitään ongelmia... Päinvastoin, vihkijä oli innoissaan kun sai puhua muutakin kuin ruotsia ja suomea...

Ei se maksanut just mitään... just joku pari kymppiä... Mutta ei mitään muuta maksua ollut miehen papereista tai mun papereista....

tietää... on tiennyt heti alusta asti... silloin kun suunniteltiin vielä häitä kerroin/näytin ideoita häihin... Nykyjään tietää että seuraan tiettyjen ihmisten elämää tuollä normi päikky puolella ja kyselee välillä että mitäs sille ja sille kuuluu...  : ;D

Meillä oli siviili vihkimenen, mutta tää free to marry paperi saadaan lähetystöstä, sinne kun soittaa niin ne lähettää paperi kotiin jotka täytetään ja sitten sovitaan aika millon ne viedään sinne, koska paperit pitää allekirjoittaa lähetystössä.

Kun paperit sitten jää sinne, niin ainakin meillä meni 3 viikkoa ja sitten tulee todistus postissa.

Niin ja lähetystöön tarvitaan sellainen pitkä syntymätodistus... Se lyhyt ei kelpaa...  

Noista kirkko jutuista en sitten tiedä.

Meillä sukulaiset ainakin pitivät suomesta, tosin melkein kaikki olivat jo käyneet täällä, ei hirveästi vieraita tullut ulkomailta...

Me annettiin kaasolle kiitos lahja jo torstaina ennen häitä (häät olivat lauantaina), mutta se johtui siitä että oli myös kaason synttärit ja olin ostanut kaksi osaisen lahjan joka toimi synttäri ja kiitos lahjana... BM:ille ja sormusten kantajalle annettiin lahjat hääpäivänä juuri ennen seremoniaa... ja kukkaistyttö sai lahjansa juhlinnan aikana kun oli sopiva hetki...

Meillä oli kylläkin siviilivihkiminen mutta se oli ruotsiksi ja englanniksi... Sanoi ensin ruotsiksi ja sitten englanniksi...

Siviilivihkiminen on kylläkin niin lyhyt että ei haitannut yhtään että tuli pidemmäksi. Sanottiin Tahdon kanssa omalla kielellä (paitsi että mä sanoin sen ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi ihan siltä varalta että joku ei ymmärtäisi...)

Meillä oli 2 laulua mutta jostain syystä molemmat englanniksi... vaikka tarkoitus oli että olisivat ruotsiksi ja englanniksi, mutta eipä sillä ollut mitään väliä...

Mä taisin tuntea kaikki jotka saapuivat paikalle, mutta miehellä oli huonopi tilanne, mä sitten kättelyssä esittelin niitä ihmisiä joita ei ollut koskaan tavannut... Hyvin se meni...

Olen kyllä huomannut olevani poikkeuksellisen fanaattinen tässä asiassa: tyttönimi on nimenomaan entinen nimi enkä enää ole sen niminen, en missään yhteydessä. En millään tavalla vihaa tyttönimeäni, päinvastoin, se on minulle hyvin tärkeä. Jotenkin vaan identiteetin kannalta minulle on tärkeää, että kaikki paperit on oikealla nimelläni.

Mulla on ihan sama reaktio. Vaikka tyttönimestäni pidänkin enemmän kuin nykyisestä, mutta kuitenkin oli heti häiden jälkeen piti mennä kaikkialle vaihtamaan nimi heti... että ei vaan jäänyt vanha nimi minnekkään... Mies vaan pyöritteli silmiään koska ei ymmärrä miksi se on niin tärkeää...

Mulla on täysin ristiriitaiset mielipiteet... Tavallaan on kiva että olen rouva **** mutta samalla niin mun entinen nimi oli niin erikoinen että on pikkasen ikävä sitä... mutta vaan vähän...