Angelika

Meillä myös 2 kaasoa ja 1 bestman. Toimii! En itseasiassa edes ajattelut että täytyisi olla parillinen määrä!

Samat sanat...

Kaksi - siskoni ja sulhon veljen vaimo.  ;D

Kaksi - siskoni ja sulhon veljen vaimo.

Olisin varmaan yhdelläkin pärjännyt, mutta kaasoillani ainakin oli hauskaa puuhata yhdessä kaikkea pientä jäynää minun kiusaksi...  ;D

Minä en maksanut kaasoilleni kampaajaa, enkä usko että kaasoni sitä olettivatkaan(???).  

Kaasot maksoivat itse vaatteensa (toivottavasti eivät muuta olettaneetkaan   )

Painotin kyllä moneen kertaan, että puvulla ei ole väliä ja että vanhat kaapista löytyvät vaatteet kelpaavat hyvin...

Kummatkin kaasot saavat Pentikin maljakon  ;D

Tietää ja naureskelee minulle siitä.  ;D

Jaa-a, vaikea sanoa kaikissa vuodenajoissa omat hyvät ja huonot puolet. Omat häät oli marraskuussa...

Kävimme kuvalla ennen kirkkoa. Valokuvaajan ottamat kuvat olivat kuitenkin meidän mielestä hieman väkinäisiä, joten valitsimme tuttavan juhlapaikalla ottamasta kuvasta kiitoskortti/hääkuvat. Muutamat riisit hiuksissa ei näkyneet kuvissa ja meikitkin pysyivät hyvin minun kyynelehdinnästä ja sadeilmasta huolimatta.

Asu oli minulle tehty, joten siihen olen tyytyväinen.

Meikkaus oli todella onnistunut ja kesti koko päivän/yön (jopa pienen kyynelehdinnän kirkossa ja isän puheen aikana juhlassa). Meikkaus oli siinä mielessä jo varma, että kävin koemeikillä. Kampaajan kanssa tein sen virheen, etten käynyt koekampauksessa. Yleensä tämä kampaaja on laittanut minulle upeita kampauksia, mutta nyt hän epäonnistui täysin. Vähän harmi, mutta ei voi mitään ja eihän se päivää pilannut... Kaikille suosittelen siis sekä meikin että kampauksen testausta etukäteen! Kimppuun taas olin enemmän kuin tyytyväinen. Vähän pelotti kun en sanonut kukkakaupassa muuta kuin pieni kimppu, valkoista ja punaista pääväreiksi ja että orkideoita voisi ainakin olla. Tekivät ihan täydellisen kimpun!

Haikeaa oli! Jo ennen häitä vaihdoin joka päivä päätöstäni oman nimen ja sulhon nimen välillä. Sitten kun se piti ilmoittaa, päädyin sulhon sukunimeen. Kummallakin on kohtuu harvinainen ja kaunis sukunimi, mutta siihen omaan on vaan niin kiintynyt kun siihen on tottunut. Sulholla ei ollut mielipidettä nimiasiaan, halusi kuitenkin itse pitää omansa ja joka tapauksessa lapset (jos niitä joskus siunaantuu) tulisivat hänen sukunimelle. Päädyin tosiaan vaihtamaan, koska ehkä se on sitten myöhemmin kätevämpää, niin että koko perhe on samalla nimellä, ja toisaalta tiesin, että sulho vähän toivoi minun vaihtavan (vaikkei hän sitä myöntänytkään suoraan). Seuraavana aamuna tuli hirveä kriisi nimenvaihdosta, enkä edes itse ymmärrä miksi kun uusi nimi on tosiaan todella kaunis... Nyt olen 2 kk yrittänyt totutella vaihtelevalla menestyksellä. Ehkä sitten jonainain päivänä olen sinut tämän uuden nimeni kanssa!  ;D

Omassa sängyssä kumpikin. Tosin sain nukuttua ehkä noin tunnin koko yönä. Jänskätti ihan hirveesti vaikka yhdessä ollaan oltu yli 12 vuotta ja todella pienet häät. Sulho kyllä nukkui kuin tukki.  ;D