miss.ms.mrs.

Niin, laktoosi-intoleranssi ja maitoallergiahan ovat kaksi eri asiaa. Laktoosi-intolerantikoille on niitä laktoosia pilkkovia tabletteja, maitoallergikoille ei vastaavaa ole. Kannattaa varmaan kysyä laktoosi-intolerantikoilta, riittääkö vähälaktoosinen vai tarvitaanko kokonaan laktoositon, ja päättää sitten.

Maidottomat kermankorvikkeet ovat mielestäni aika omituisenmakuisia, joten en lähtisi yhdistämään maidotonta ja laktoositonta. Aika monella laktoosivaivaa kuitenkin on.

Miksi muuten sokeriton ruoka erikseen? Diabeteksen hoito ei nykyään sitä vaadi - toki jos joku hoitaa diabetestään osittain vhh:lla, on tosi kilttiä ottaa se huomioon, mutta pakollista se ei ole.

Teemme itse häihin ruuat, mutta vieraiden allergiat aiheuttavat vähän stressiä. Teemme suurimmalle osalle sopivia perus mansikkakakkuja, mutta sitten teemme yhden allergisille sopivan kakun, mutta oma pää lyö tyhjään, olisiko vinkkejä.

Kakun vaatimukset:

- gluteeniton

- ei sitruunahappoa

- ei kananmunan valkuaista

Ajatuksia miten saamme toteutettua herkullisen kakun myös allergisille?

Mä lähtisin juustokakkulinjalle. Pohjaksi jokin gluteeniton keksipohja (voit varmistaa asianosaiselta, mitkä käyvät - luullakseni esim. Semperin gluteeniton peruskeksi tai gluteeniton välipalakeksi sopisi) ja täyteeksi vaikka mansikkamousse: kermavaahtoa, mascarponea, mansikkaa jne., hyydytys liivatteella.

kaiken lisäksi vihkitilaisuuden kuvaus vaikutti aivan amatöörimäiseltä. Kuvakulmat olivat huonoja. Kuten esim. sivusta, jolloin vain toinen hääparista näkyi

Kommentoin sen verran, että aika harvoin vihkitilaisuudesta saa kuvia, niin että molemmat näkyvät edestä päin... Kuvaaja kun ei oikein voi mennä papin taakse alttarille kuvaamaan. Kuvaajan luontevin paikka kirkossa lieneekin juuri hääparin sivulla, mutta kirkosta ja alttarin rakenteesta riippuu, tuleeko ihan sivukuvia vai saako kuvattua etuviistosta.

Meillä kuvaaja oli varannut alustan, jonka sai taiteltua suurimmaksi osaksi helman alle piiloon. Vähän oli kuulemma pitänyt kuvankäsittelyllä häivyttää yhtä alustan kulmaa, mutta lopputulos oli luonnollinen. Fiksu kuvaaja - itse en olisi osannut ajatellakaan mitään alustoja tai muita helmansuojausjuttuja, vaikka lähes loskakelissa ulkokuvat otettiinkin.

Enemmän kuin hintaa suosittelisin katsomaan niitä kuvaajan ottamia kuvia. Ensimmäinen askel huonoihin hääkuviin on valita sellainen kuvaaja jonka kuvaustyylistä et pidä lainkaan. Kaikkien ammatikseen kuvaajien luulisi kyllä osaavan kuvata, kuvaustyyli on se mikä ratkaisee pidätkö kuvista vai et. Harva kuvaaja on oppinut kuvaamaan koulussa, ja asiastaan kiinnostunut harrastajakuvaaja pesee kyllä 6-0 useammankin paikalleen jämähtäneen vanhan parran, joten edelleen ne kuvanäytteet...

Mitä siihen hintaan tulee, ammattikuvaajan täytyy elää sillä kuvauksellaan. Harva kai lähtisi tekemään omaa päivätyötään ilmaiseksi? Se että joku veloittaa 100e ja toinen 300e samasta hommasta, johtuu useimmiten kysynnästä. Jos olet alasi huippu ja haluttu kuvaaja, on varaa periä hiukan suurempaa hintaakin. Se että onko kalliimpi kuvaaja hintansa veroinen, riippuu taas ihan siitä että pidätkö hänen kuvistaan niin paljon että olet valmis maksamaan niistä kolminkertaisen hinnan. Jos taas pidät harrastajakuvaajan kuvista enemmän, mikset ottaisi sitä.

Olen samaa mieltä, että kuvaustyyli ratkaisee hinnan ohella! Meidän budjettiluokkamme ammattilaisten tyyli ei miellyttänyt ja ns. koviin nimiin, joiden kuvat kyllä miellyttivät, ei ole varaa. Päädyimme siis palkkaammaan innostuneen ja asiaan perehtyneen harrastajan, jonka työnäytteistä pidimme ja jolla on hinta kohdallaan. Ei tunnu siltä, että olisimme tehneet jonkinlaisen kompromissin, vaan saamme juuri sitä, mitä haluamme: silmää miellyttävää jälkeä sopivalla hinnalla. Valokuvien alla ei tosin ole mitään Kuuluisaa Nimeä, mutta enhän osta vaatteitakaan merkin vuoksi.

Samoin liputan lyhyemmän puvun puolesta.