Leijona123

Meillä oli kanssa melkein samanlailla, että mentiin kihloihin minun mieliksi tai etten loukkantuisi. Loppurupeama on tässä nyt se, että kumpikaan ei käytä sormuksia ja vuoteen kumpikaan ei ole pihahtanutkaan häistä tai suhteen tilasta. Luulen, että osasyy puhumattomuuteen on kun kumpikaan ei enää tiedä mitä sanoa tai pelkää että tulee loukatuksi. Tilanne meni jotakuinkin näin; mies oli kovasti puhunut naimisiin menosta ja kihlauksesta ja siis ihan parin vuoden ajan. Asia ei kuitenkaan edennyt mihinkään puheista vaan aina sanoi että mennäänkö kihloihin, no kiva mennään vaan yms. Oletin siis, niinkuin varmasti moni muukin olettaisi,että kosintoja nuo oli tavallaan. Yksi sateinen päivä sitten kun ei ollut mitään tekemistä sanoin miehelle; mennäänkö ostamaan nyt se sormus? Mies oli että joo mennään vaan. No minä kaupassa sovittelin ja ihmettelin kun mies olisi halunnut jäädä ulkopuolelle odottamaan kun ei jaksa sovitusrumpaa ja ei hän siellä mitään tee kommentteja heitteli. No mies jäi koruliikkeen sivuun penkille istumaan. Myyjä sitten jossain vaiheessa sanoi että tuo on oikein kaunis sormus kihlaksi ja totesin että joo niin on otan tämän ja näköjään maksankin, noh sitten ehkä nolointa ikinä mies nousee pystyyn että mitä mitä siis mikä sormus tuo on ollaanko menossa kihloihin? Kiva, myyjän ilme oli tässä vaiheessa jo melkonen. Otin sormuksen ja mentiin kotiin ja mies sitten että joo no kai se on pakko hakea hänellekin joku 10e sormus. Kysyin sitten; laittaisinko äidille viestin että olen kihlattu. Mitä toteaa mies? No; on siinä varsinainen kihlattu kun tyyppi vaan kävi hakee sormuksen ite mutta laita ihmeessä ja räkäset naurut päälle. Että näin... sen jälkeen oli jotenkin niiiiin vaivaannuttavaa koko homma eikä puhumisesta tullut mitään kun kumpikin oli ihan pihalla ja epätietoisia!

Kyllä mua ahistas ihan hirveästi jos olis kosinta tapahtunut julkisella paikalla. Se on niin mun ja miehen juttu. ihana kahdenkeskinen tapahtuma.

Kyllähän minä ajattelen vanhanaikaisesti että se kihlaus on lupaus avioliitosta

Jotenkin se kihlaus tilanne oli niin aneeminen ja tylsä että oli lähinnä semmoinen uskooko tähän nyt olo. Vieläkin välillä miettii että ollaankohan me nyt oikeasti kihloissa

Toista kertaa mutta naimisissa en vielä kertaakaan ole ollut nykyisen kanssa kyl olisi tarkoitus mennä piakkoin. Jos uskallan

Ei jännitä. Mutta naimisiinmeno sitte taas jännittää niin älyttömästi :/

Ei tiedä, toivottavasti

...

Tavattiin niinkin hienossa paikassa kuin paikallinem tanssibaari juteltiin vain niitä näitä ja vaihdettiin numerot ja ei sen koommin juteltu yli kuukauteen. Sitten mies sai jostain päähänsä pyytää minua kaville ja sen jälkeen ollaankin pidetty yhtä jo reilu 8 vuotta.

Mä haluan pitää siksi kun mulla on harvinainen nimi ja miehellä niiiiii yleinen että melkein joka toisella on sama sukunimi. Mies taas on perinteidempi eikä suostu ottamaan minun nimeä joten kompromissinä pidetään molemmat omat

Suhtaudun avioehtoon hyvin neutraalisti se on semmonen perus paperinpala mikä kannattaa ehdottomasti tehdä jos toisella on iso omaisuus tai tulossa perintöjä paljon. Paperi on kuitenkin ihan turha jos avioliitto menee niinkuin saduissa sitten jos tulee ero niin on vain onnellinen siitä pienestä paperin palasesta

Me tehtiin niin tylsästi että ostettiin sormukset ja laitettiin sormiin

Meillä molemmat maksoi omat sormukset kaipa jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee ja miten rahatilanne sallii.

Itse ainakin olen harakka ja tykkään kimaltavasta ja siksi mulla ainakin on timantteja kihlasormuksessa tosin ne on pieniä ja hintakin jäi siksi alhaiseksi. Kun en nyt kuitenkaan mitään överi kallista bling blingiä uskalla edes pitää.

Mulla ihan vaan palladiumvalkokultainen tosi ohut rivitimanttisormus. Timantit on tosi pieniä niin hinta oli vain 200 euron paikkeilla.