Nalle-rouva

Mullakaan suomalainen mentaliteetti ei oikein lämmitä mieltä (saa vetää papuja nenään) Ehdin seurustella muutamien tyyppien kanssa joitakin kuukausia, mutta lyhyemmistäkin suhteista paistoi läpi sama: itsenäisyyden ja egon ahdistava korostus... Tiesin jo noin 18-vuotiaana etten suomalaista miestä nai.

Vähän jo sivusin kysymystäsi tuolla "kauanko olette tunteneet toisenne" otsikon alla (rupeampa nyt vastailemaan kun tämä paperisota on tuoreessa muistissa, ja osittain jatkuukin)... itse päätimme mennä naimisiin Suomessa vaikka mieheni kotimaassa (Itä-Aasian maa) menimmekin kihloihin. Opiskeluni loppuivat siellä aika yllättäen ja aikaa avioitumiseen ei olisi ehkä ollutkaan, ja halusin suorittaa loppusuoralla olevan tutkinnon Suomessa (no toinen vaihtoehto olisi hyvin todennäköisesti kotirouvan tai laittoman työntekijän ura... no thanx!). Hän tuli mukaani aluksi vaan turistina, katsomaan millaista täällä on. Päätimme sitten jäädä. Mutta teimme yhden virheen tullessa. Emme hakeneet syntymätodistusta silloin vaan Suomesta käsin pyysimme hänen äitiään hakemaan jossa kesti ikuisuus - melkeen viisumiton 3 kk meni täyteen. Maistraateista tuli myös ristiriitaista tietoa. Onneksi Helsingin maistraatissa osasivat sanoa että Suomessa olevassa maan suurlähetystössä voivat antaa virallisen käännöksen, muuten olisi kestänyt vielä pidempään. Siinä vaiheessa ja samanlaisen seka-avioitumisen kokemuksia kuulleena mielessäni kävi monesti miksi emme avioituneet jo hänen maassaan. Toisaalta halusin myös muuttaa sukunimeni mikä ei olisi ilmeisesti ollut mieheni kotimaassa mahdollista. Tämän pitkän syntymätodistusihmettelun jälkeen Suomessa kaikki sujui hyvin... mitä nyt oleskelulupahakemuksia täyttäessäni oli hermot mennä... kirjoitin lisäselvityksen lisäselvityksiäkin ja vielä poliisi pyysi lisäselvityksiä palkkatiedoistani. Oleskelulupa irtosi noin 5 viikossa - uskomatonta. Luottamus viranomaisiin palasi. Ainakin meidän tuntemisajalla avioituvia tosiaan syynätään. Eka yhteydenotto poliisiin itketti: "Jos olette tunteneet noin vähän aikaa joudutte kuulusteluun... onko sinulla töitä?????" (silloin ei ollut). En tiedä miten paljon asian hoitumisessa kyseessä oli onneakin, mutta ehkä asiaan vaikutti myös se että opiskelijana hankin osa-aikatyön pystyäkseni osoittamaan pystyväni mahdollisesti elättämään mieheni, mieheni oli jo aloittanut suomen kielen opiskelut ja saanut pari pientä keikkaluontoista työtä odottamaan lupaa (lupaa odottaessa Suomessahan saa odottaa). Lisäksi miehelläni oli työtä kotimaassaan perheyrityksessä, jonka tulot perheelle ok, joka ehkä osoitti, ettei tullut lummeavioitumaan rahan perässä. No enpä tiedä, nämä ovat suurimmaksi osaksi arvailua... Varmasti myös tällaiset syyt vaikuttavat, kuten mieheni ihan hyvämaineinen kotimaa ja korkeakouluopinnot, en tiedä! (Eivät mielestäni kyllä ole keskeisiä.) Mielestäni tuo varallisuuden korostaminen on joka tapauksessa aika arveluttava säädös; eihän nyt rikkaat vaan mene naimisiin, ja vanhemmatkin voivat ehkä auttaa alkuun, toisin kuin yleensä Suomessa... Tsemppiä!