palleriina

Mulle riittäis myös, mutta hyvin kävisi myös raikas vesi, joten turha toisaalta maksaa sitäkään yhtä lasillista. Harvoin se häissä tarjottava viini niin kovin nautinnollista makunsa puolesta on, ja pahanmakuinen, halpa viini on huonompi vaihtoehto kuin vesi.

Paljon on sellaista miesväkeä joka juo helposti yli tuon "mäyriksen", jos lasketaan esim. meidän juhlien mukaan että juhlapaikalla ollaan klo 15, otetaan alkumaljat, kilistellään ehkä toisetkin puheiden kanssa. Neljän aikaan syödään, siihen menee pari tuntia ja olen laskenut ruualle kolme kaatoa viiniä. Taas nautitaan (toivottavasti) ohjelmasta, ja kuuden aikoihin on kahvit kakkuineen, kahvileipineen, avecceineen. Ja taas jonkinlaista ohjelmaa. Noin klo 19 alkaa tanssi, ja booli tulee silloin tarjolle. Tähän mennessä on jo sentteinä tarjoiltu kohtuullisesti alkoholia, mutta tuntuu korkeintaan rentoutumisena ja hieman kohonneena volyyminä, sen verran paljon on ruokaakin välissä mennyt -ja aikaa kulunut. Juhlat jatkuvat puoli kahteen, eli ne muutamat annokset boolia per nenä pitää venyttää seitsemän tunnin ajalle. Nainenkin, joka ei ole humalassa vaan sopivassa juhlavireessä, tuhoaisi 10,5 tunnin aikana syömisen, ohjelmien ja tanssimisen lomassa kevyesti melkein mäyriksen, puhumattakaan miehestä, joka todennäköisesti syökin enemmän. Jossain kohtaa ketjua joku sanoi että jos tarjoaisi 12 cl viiniä ruuan kanssa ja lopettaisi miettimisen siihen. Mielestäni parempi ettei kiusaa ihmisiä sillä 1,2 desillä viiniä ollenkaan jos siinä kohtaa pitää sitten nuukailla.

Voi kun voisikin noin vain valita hääpaikan :-/ Meillä on iso kutsulista (n. 150 odotettu vierasmäärä), eikä sitä haluta pienentää koska sitten on ihan sama olla viettämättä juhlia kokonaan. Tällä määrällä meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa: vanha koulu, jonne saa viedä oman pitopalvelun ja juomat, mutta jonne joudutaan vuokraamaan pöydät ja astiat muualta. Eli roudaamista ennen ja jälkeen juhlien ihan mielettömästi. Paikkaa joutuu myös koristelemaan melko reilusti, mutta ei kovin kalliisti: esim. halvoilla kankailla ja jouluvaloilla saa ihmeitä aikaan isoillakin seinillä. Tässä paikassa voi säästää ihan kaikesta niin paljon kuin vain ikinä keksii, mutta tilassa on paljon muita vikoja, esim. ahtaus ja vain yksi wc. Toinen vaihtoehto on tila, jossa on ravintolapalvelut valmiina. Ruoka sinänsä ei maksa mitenkään älyttömän paljon enempää kuin edellisessäkään vaihtoehdossa, mutta juomat sitten... Haluamme tarjota alkumaljan lisäksi ruualla viiniä, ja tanssin aikana boolia. Viini siksi että haluamme ihan ehdottomasti itse juoda viiniä juhla-ateriallamme, ja olisi kaikkien aikojen faux-pa jättää vieraat ilman. Se taas ollaan huomattu monista häistä että jos boolia ei tarjota niin vieraat häippäsee turhan aikaisin. Me ei mennä mihinkään jatkoille, vaan suunnilleen puoli kahteen asti juhlitaan yhdessä, sekä "vanhukset", että "nuoret". Meillä suvussa iso osa hauskuudesta liittyy juuri yhdessäoloon. Olen kuullut että joidenkin ravintolapalveluja tarjoavien kanssa on voinut sopia halvemmista hinnoista, tai siitä että ravintola ostaa Alkosta juomat hääparin toiveiden mukaan ja perii niistä vain hieman haku- ja tarjoilupalkkaa. Tämä näyttäisi ainoalta mahdollisuudelta säästää tässä jälkimmäisessä vaihtoehdossa.

Kajaanilainen ilmoittautuu

Uppista. Talvihäitä suunnitellaan ja pitäisi löytää Kajaanista/Vuokatista/Paltamosta juhlapaikka 150-200 henkilölle. Musiikkiopiston aulaan mahtuu 150 henkeä, mutta mielellään tarjottais boolia ja ruualla viiniä, joten hinta kipaisi yli seitsemän tonnin Mihinkään muualle ei tunnu tuo määrä ihmisiä sopivan, joten nyt jo mietitään koulujen salejakin vaihtoehtoina. Talvella ei viitsisi ajattaa vieraita kovin kauas kaupungista, ja muutenkin mieluiten tekis niin että majoituspaikat olis lähellä. Vuokattiin jos viedään juhlat niin sitten tietysti on enemmän aikaa, lumetuksen takia siellä pysyy hanget valkoisina pidempään. Mutta on tämä tuskallista, ei tunnu millään löytyvän sopivaa koloa. Seuraava vaihtoehto on viedä koko bileet johonkin ihan muualle :-/

Tuolla Ruissalossa olen minäkin ollut vieraana, juhlasalissa. Ihana paikka muuten mutta kun ajankohta oli syksyllä ja valot piti olla sisällä päällä niin valoja oli ihan liikaa, teki huvilatyylisestä salista jotenkin hallimaisen. Eli kannattaa miettiä valaistusta.

Olen sitä mieltä että jos morsian vaatii jotain, niin morsian myös maksaa. Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne että kampaukset ja meikit saamme joka tapauksessa ilmaiseksi. Ei ole huono idea maksaa kaason kampausta kiitoslahjana jos hän on samaa mieltä, mutta itse en moista lahjaa toivoisi, jokin pysyvämpi/pitempiaikainen juttu olisi kivempi. Minulla kaasot miettivät pukujaan ja sitä miten ne käyvät teemaan, minä hyväksyn sen mitä he päättävät päällensä pukea koska tiedän heidän olevan tyylitajuisia ja että he molemmat miettisivät samaa vaikkeivat kaasoja olisikaan. Toinen haluaisi laittaa puvun joka hänellä oli päällä yhteisen veljemme häissä vuosi sitten, koska puku on todella ihana eikä hänellä ole sen jälkeen ollut mahdollisuutta sitä pitää. Olen täysin sen kannalla ettei turhaan kannata uuteen pukuun tuhlata kun jo omistaa sellaisen upeuden. Nyt hän miettii miten voisi päivittää pukua meidän teemaamme.

Kaksi kaasoa: pikkusisko ja hyvä ystävä. Systerille tämä voi olla ainutkertainen mahdollisuus, mutta hän asuu kauempana, joten tarvitsin jonkun lähellä olevista ystävistä suunnitteluavuksi. Kauaa ei tarvinnut miettiä ketä kysyn toiseksi, sen verran idearikas ihminen on kyseessä. Ja sekin vaikutti että hän oli ystävistäni ainoa joka oli (ja on edelleenkin) aidosti innoissaan hääsuunnitelmista. Varsinaisia hääpäivän pikkutehtäviä varten aion värvätä lukuisan määrän ystäviä ja sukulaisia, siten kenellekään ei tule ylivoimaista taakkaa ja kaikki pääsevät osallisiksi järjestelyistä. Meidän suvussa noudatetaan perinteistä kaasoja edeltävää aikaa tekemisten suhteen: isolla porukalla tehdään ja koristellaan, valmisteluihin osallistuminen on yhtä mukavaa kuin itse juhliminenkin.

Meillä oli ihan "oikeaoppinen" kihlautuminen polvistumisineen Päätimme heti että kerromme muille kun ehdimme sormuskauppaan, kesälomareissut pistivät siihen heti kolme viikkoa väliin. Olimme matkalla kaveriporukan viikonloppuun kun ajattelimme että emme malta olla asiasta puhumatta, joten matkalla laitoin tekstiviestiä vanhemmille ja sisaruksille. Seuraavalla viikolla onnistuimme vihdoin pääsemään ostoksille -kahden reissun väliin jäi just kaksi päivää kotielämää Kihlajaisia juhlimme herkkupöydän ja kuohuviinin kera pari kuukautta polvistumiskohtauksen jälkeen, perheet ja parhaat ystävät olivat paikalla.

Olen edelleenkin sitä mieltä että värillä ei ole väliä, kunhan morsianta ei ylitetä näyttävyydessä. Etikettiin jos vedotaan niin pidetäänpäs sitten mielessä sekin että valkoinen hääpuku on varattu vain neitsyille Eli ei lähdetä valkkaamaan vaan niitä sääntöjä jotka itselle sopii...

Kyllä minä olen kuuluttanut asiaa kaikille kenen kanssa olen sattunut puheissa olemaan, en kylläkään ole varta vasten kenellekkään ilmoitellut. Mutta sekin voi tulla ajankohtaiseksi, pidimme nimittäin vastikään kihlajaiset ja jos kaikki menee putkeen niin häät ovat jo maaliskuussa, joten saakin antaa ennakkovaroituksia että ihmiset osaavat varata talvilomansa oikein Kahta ihmistä lukuun ottamatta kaikki jotka kutsutaan, tietävät olevansa kutsuttuja, ja niillekin kahdella näillä näkymin lähtee postia. Joillekin kutsu tulee yllätyksenä, mikä on sekin melko kiva ajatus

Iuks, älkää tuomitko... Minä onneton pistin valkeat vaatteet (polvipituisen hameen ja pitkähihaisen puseron) pikkuserkkuni häihin vuonna 91, ollessani 19 vuotias. En todellakaan tiennyt häistä yhtään mitään, olin ollut yksissä häissä koko elämäni aikana, ehkä 13 -vuotiaana, 70- ja 80 -luvulla kun ei juurikaan häitä juhlittu, eikä mitään etikettejä ainakaan noudatettu. Kukaan ei -tietääkseni- katsonut pitkillä tai puhunut selän takana, tuskin kukaan siihen aikaan moisesta säännöstä oli kuullutkaan, mutta itse häpesin silmät päästäni muutamaa vuotta myöhemmin kun asiasta jostain etikettikirjasta luin. Voisin helposti kuvitella että ns. vanhemmalla kansalla ei ole edelleenkään mitään hajua tästä valkoisuussäännöstä, mistäpä sitä olisivat oppineet. Ja pitää ottaa huomioon sekin että Suomessakin on vielä 1900 -luvun alkuun asti hääpuku ollut musta eikä valkoinen, joten tämä valkoisen puvun perinne etikettisääntöineen on melko uutta -ja muualta kopioitua. Morsiamen ylittäminen pukeutumisessa on mielestäni nykyään enemmän tyyli- kuin värikysymys. Monissa häissä näkee vierailla, ja jopa kaasoilla upeita, värikkäitä iltapukuja, joiden varjoon morsiamen tämän hetken muodin mukaan hyvin yksinkertainen, valkoinen luomus auttamatta jää. Eli tämä valkoisen välttäminen on vienyt pointin varsinaiselta asialta: morsiamen ylitse ei saisi pukeutua, oli väri mikä tahansa. Mieluummin vieraalla yksinkertaista valkoista, kuin tyyliltään morsiuspuvun ylittävää värikästä.