Narkissos

Häämatkalla kului aika reilusti lahjarahoista Lisäksi ostettiin olohuoneeseen kaapit

No esim. tuo 80€ voi jollekin (opiskelijalle, työttömälle...) olla iso summa. Tai jos puku on sellainen jota kaaso ei halua laittaa päällensä, niin on aika kohtuutonta vaatia häntä itse maksamaan se. Keskustele nyt kuitenkin tämän yhden kaason kanssa mitä hän ajattelee asiasta. Jos kaksi muuta ovat sanoneet että heille ko. puku on ok ja maksavat itse, niin tämä yksi ei ole ilennyt sanoa, ettei se hänelle käy. En osaa paremmin neuvoa, koska en tiedä taustoja sen enempää. Mutta jos asiaa ajattelee niin, että haluaisitko sinä maksaa 40-80€ puvusta josta et pidä, niin luulisin, että et. (ja siis syitähän voi olla monia)

Meillä tuli ihan perinteisesti morsian & sulhanen xx.xx.xxxx (päivämäärä) ja miehen kihlaan kaiverrutettiin kihlapäivän lisäksi myös vihkipäivä Olisi varmaan voinut vähän käyttää mielikuvitustaankin, mutta ihan tyytyväinen olen. Harvemmin tulee sormusten sisäpuolelle kurkittua.

Ja lisäyksenä vielä... Mielestäni häihin kutsutaan läheisimmät ihmiset, eli perhe, ystävät... jne. EIKÄ sukulaiset ja sitten ne kaverit joita sattuu enää budjettiin mahtuvan...

Kyllä minä ehkä hieman ottaisin herneet nenukkaan... En tiedä, ei ole moista tilaisuutta tullut kohdalle.. Mutta odottaisin kyllä kutsua häihinkin, jos minut kutsuttaisiin polttareihin. Ellei sitten etukäteen olisi morsian kertonut kavereilleen, että on tulossa pienet häät, joihin kutsutaan vain perheenjäsenet.

Tiedän, että varmasti "mustistaa", mutta miehesi ei olisi sitä, mitä nyt on, ilman menneisyyttään. Minäkin vierastin mieheni entisiä (valokuvia, muistoja...), mutta ei ne häviä, vaikka minä niistä en mitään tietäisi. Mieheni on juuri niin ihana siksi, että hänen elämäänsä on kuulunut myös niitä ihmisiä, joita en sinne olisi välittänyt niinkään kuuluvan.

Yhteinen asuinpaikkakunta.

Ei puhuttu. Minä olin aikaisemmin sitä mieltä, etten ikinä mene naimisiin, mutta mies uskalsi silti kosia. Itse kosinta oli aika "tylsä", mutta kaikessa "tylsyydessään" silti ikimuistettava. Voiko se koskaan olla unohtumaton?

Meillä se meni niin, että mies tuli joku päivä töistä kotiin ruusukimpun kanssa ja pyysi minua vaimokseen. Hetken häkelleltyäni suostuin ja sitten mietittiin, että mikä päivä olisi sopiva kihlauspäivä. Ei sen kummemmin päivämäärällä ollut merkitystä, vaan sillä, että millon meillä on yhteinen vapaa viikonloppu töistä. Seuraava mikä oli, valittiin, varattiin pitkä viikonloppu hotelliin ja käytiin hommaamassa sormukset.