Läheisten suhteen ei ole kyse rahasta, vaan pohjimmiltaan välittämisestä. Kun toinen lapsi saa metsää ja toinen 50€, siinä mun mielestä siinä surettaa ja suututtaa epäreiluus ja se että toinen on tärkeämpi, tai siltä se ainakin tuntuu. Mua ainakin ilahduttaa mun vanhempien pienet rahasummat, jotka he raapivat kihlajaislahjaksi(ja varmasti myös häälahjaksi) kokoon. Heillä on paljon lainaa, joten he antavat todellakin vähistä rahoista. Mutta tärkeintä siinä on just se rakkaus ja välittäminen, ei sillä summalla ole väliä, vaikka kaksi köyhää opiskelijaa tarvisikin rahaa kipeästi Mieheni puolelta loukkaa juuri se välinpitämättömyys ja epäreiluus. Siskolle ostetaan kalliita lahjoja ilman mitään syytä(satojen eurojen+rahaa käteen joka kuukausi). Meille ei annettu yhtään mitään kihlajaislahjaksi. Ei välttämättä tule mitään häälahjaksikaan. Ja kyse EI ole rahan puutteesta. Tiedän että heillä on satoja tuhansia tilillä, eikä velkaa ole. Heidän rahojaansa ne ovat ja saavat antaa kelle haluavat, mutta kyllä miestäni(ja sitä kautta minua) loukkaa ettei häntä muisteta/hänestä välitetä. Muulta väeltä odotan etikettiä sovellettuna rahatilanteeseen. meillä on paljon opiskelijakavereita, jotka tuo mitä jaksaa. Meillä on häälahjalistalla paljon alle 10 lahjoja. Kunhan jollain muistaa, vaikka olisi itse tehty lahja Sen itsekin tietää että opiskelijoilla ei ole liikaa rahaa... Vakavaraisilta aikuisilta on etiketin mukaista tuoda sen edestä mitä syö. En vedä herneitä nenään jos nelihenkinen perhe tuo 50 €, mutta heidän häpeänsä se on. Itseäni todellakin nolostuttaisi. Saman summan viemme kaverimme häihin(enempää valitettavasti ei ole varaa kun omat häätkin ennen sitä). En tykkää siitä jos hääpari kyttää mitä saa, mutta vieraankin muistettava kohteliaisuussäännöt. Kun mennään toisten juhliin, pitäisi hetkeksi pystyä olemaan epäitsekäs niin pukeutumisen(ei lökäpöksyjä ), lahjanannon kuin käytöksen suhteen.