Kulta

Heh, kaaso tulee mukaan meidän häämatkalle - tai siis satumme molemmat menemään samaan matkakohteeseen samaan aikaan, ja päätimme ottaa saman hotellin, maksavat siis toki itse matkansa. Saapa paremman hyödyn All Inclusivesta kun on seuraa mukana

Meillä mies kosi ns. omasta aloittestaan, vaikka näkihän tuon naamasta että se jotain sellaista suunnitteli, eli ei se ihan yllätyksenä minulle tullut (ja luulen että vanhempanikin aika lailla aavistelivat, siihen malliin kun alkoivat kärkkyä ja hymyillä). Kosimisen jälkeen kuitenkin mies otti pullollisen hyvää yrttilikööriä ja lähti vanhemmiltani "pyytämään kättä" (minä olin toki tosin mukana). Meillä meni niin päin, että yleensä isä pystyy aina ja mihin vaan sanomaan mitä vaan ja suorastaan pitämään tyylikkään puheen kolmen sekunnin varoitusajalla. Nyt oli ensimmäinen kerta kun se meni ihan hiljaiseksi, meinasi pyllylleen lentää, istui alas ja nauroi ja itki ja toisteli vaan, että oh-hoh, kappas vaan. Sitten syöksyi kättelemään miestä ja halaamaan minua ja välittömästi kaapille kohkaamaan hienointa skumppaa esille. Äiti oli silloin juuri viimeisiä jouluruokaostoksia tekemässä, mutta kun se tuli kotiin niin se lensi halaamaan minua ja miestä, siltä ei kyllä sanat loppuneet ja eikun lisää kilistelyä! Juhlatunnelma oli ihan katossa, kun velikin vielä tuli tyttöystävänsä kanssa jouluaterialle, ja koko aterian vielä nosteltiin maljoja. Että minä rakastan perhettäni Sen sijaan miehen perheessä tunnelma oli täysin jäätävä, eikä todellakaan onnitelun sanoja kuulunut, mutta anoppi nyt onkin vähän erikoinen tapaus muutenkin.

Jaa'a, menin tutulle ompelijatädille (Turun lähellä) kertomaan että haluan sellaisen kuin Eowynin valkoinen puku, paitsi että kaula-aukon pitäisi olla neliömäinen ja sitten turkista ja nauhoja. Ei siis ollut mitään kaavoja, näytin vaan päältäni että mistä kuuluisi olla tiukka ja mistä leveä. Oli ompelijan helppo tehdä se (jostain omista vanhoista kaavoista muokkaamalla varmaan). Tuo tuli varmaan ammattilaiselta tehtyä yhdessä iltapäivässä, kun sen ei tarvinnut mistään istua tykö. hinta oli 50e ompelu, kangas oli 13.50 e metriltä ja ostin sitä kaksi pituutta plus hihan pituudet. Lisäksi hamstrasin nappikaupasta nauhaa ja kirpparilta jotain karvalakkeja, jotka saksin turkikseksi. Tuo puku oli siis tarkoitettu lähinnä "naamiaisasuksi" kaverin keskiaikateemahäihin. Nyttemmin harmittaa, että sen olisi voinut tehdä oikeamman keskiaikaiseksi, kun Keskiaikamarkkinoilla tulevat ihmiset avautumaan mitkä yksityiskohdat ovat epäajanmukaisia Mutta alle nyt sitten vielä kuva varsinaisesta morsiuspuvustani, pellavaa tuokin. Tämä on tyköistuva ja luut laitettu kaikkiin saumoihin. Kangas on Eurokankaan paksua verhopellavaa 13.50 e/metri, kaksi pituutta. Ei mitään alushametta, vuori vain - nyt näyttää menevän pitkin kinttuja, mutta liikkuessa oli kaunis ja leveä. Alla pienet nahkapohjaiset kullanväriset nirunarusandaalit, ja kynsissä nätti manikyyri. Tämä menee kyllä jo vähän sen luonnonlapsiteeman ohi, kun puvusta tulikin tyylikkäämpi kuin luulin, ja eipähän edes juuri rypistynyt, tuossa on jo rämmitty pitkin metsiä ja istuttu ties missä kannon näreellä kuvia ottamassa.

Täällä iskee kanssa vainoharha päälle, mutten viitsi sen kummemmin selvitellä paranoiaani, kun tiedän että kaasolla olisi liian hauskaa lukiessaan. Se taitaa kostaa sen, että itse pidin sitä jännityksessä viimeiseen asti ;D

Varmaan liittyy siihen, kuinka paksua pellavakangasta haluaa. Ohuempi nousee kyllä tyllilläkin. Paksu kangas kyllä varmaan vaatisi ne vanteet, jos haluaa nostaa. Omassa puvussani ei vanteita tule olemaan, kun paksu pellava liikkuu kauniisti itselläänkin. Alla näytille pellavainen puku (joka ei siis ole hääpukuni, vaan itseasiassa vaate kaverini teemahäitä varten). Pidän siitä ihan hirveästi, sääli ettei tuollaista voi käyttää useammin. Vaate on siis tosi löysä, ihan sellainen pään yli vedettävä, mitään luita ei ole eikä mitään alusvaatteita alla korsetista puhumattakaan (ajanmukaisuuden vuoksi). Tuota ei ole myöskään koskaan silitetty, luonnonrypyillä on erilaisten miekkatreenien jäljiltä, eli tollaista se pellava on... Paikallaan ehkä näyttää siltä että nuolisi kinttuja, mutta kävellessä tai tanssiessa liikkuu tosi nätisti. Materiaalin olin todella tyytyväinen, on hengittävä ja vilpoinen, kuitenkin samalla lämmin jos tarvitaan. Se hääpuku tulee toki olemaan istuva, luonnonvalkoinen, olkaimeton A-linjainen saumoihin ommelluilla luilla. Eli tämä, mut ihan täysin erilainen ;D

Kaveri suositteli Unique Brata , ja hyvät ovat. Minulla on C-kupin rinnat, tavallisista kaupoista isoin koko on C, ja se tosiaan oli vähän liian pieni. Mutta rintsikkakaupasta löysin D-kupin Unique Brata (jota mies kutsuu silikonifileeksi nykyään, tai lyhyesti vaan fileeksi), ja se oli jees. Itse teen nykyään niin, että vedän rinnat yhteen fileillä tiukasti, ja sen lisäksi laitan olkaimettomat rintsikat. Tekee paljon tukevamman olon, ei tartte pelätä jos hikoillessa luiskahtaa tms (en tiedä voisiko niin käydä, mutta se olisi tosi noloa). Eli fileistä volyymiä ja rintojen välinen vako, olkaimettomista rintsikoista se tuki. Hyvin toimii, eikä enää ole ollut teipin tarvetta ;D

Minulle tulee teetettynä pellavainen puku, sellainen aivan yksinkertainen täysin hihaton alaspäin levenevä yksiosainen puku. Yksi juhlapuku on aiemmin teetetty pellavasta, ja olin siihen tosi tyytyväinen. Se oli tosi paksua huonekalupellavaa, melkein sellaista "säkkikangasta", joten se ei rypistynyt juuri ollenkaan, mutta liikkui ja laskeutui tosi nätisti (vähän kuin oikein paksu silkki). Se ei liehu, mutta haluan että hääpuku onkin yläosastaan aika napakka, ja saumoihin tulee piiloon korsetinluut, jolloin täytyykin olla vahvaa kangasta. Puku on siis varsin erityylinen kuin ylläolevat, jotka on tehty selvästi ohuemmasta pellavasta. Itse kyllä ihmettelen miksi pellavapuvut eivät ole lyöneet läpi isosti vielä, pellava kun on mieelstäni erittäin kaunis ja miellyttävä kangas. Mutta ehkä se on liian skandinaavinen ilmiö - ulkomailta tuntuvat nuo kaikki myynnissä olevat hääpuvut tulevan, enkä pysty näkemään espanjalaisten tai jenkkien ymmärtävän pellavan päälle.

Kyllä itse juoksin ja säädin, kun olin kaverin kaasona, eikä se yhtään haitannut. Mutta se oli yhdessä sovittua ja selvät sävelet, ei mitään koiranvirkaa, keljuilua tai lillukanvarsiin takertumista. Häissä annoin morsiamen säteillä ja yritin tehdä niin paljon niitä käytännön järjestelyjä kuin mahdollista (aiemmin sovitun systeemin mukaisesti), että toinen voisi rauhassa rentoutua ja pitää hauskaa. Oli itselläkin tottakai hauskaa niissä juhlissa olla, varsinkin loppua kohden kun virallinen ohjelma oli ohi, pääsin ihan vaihtamaan vapaalle. Olen kyllä sellainen luonne, että tykkään tehdä kaikkia järjestelyjä ja askarteluja, ja morsiankin tiesi tämän. Eli kyllä monet kaasot on innostuneita häähörsötyksestä ja mielellään haluavat käyttää vapaa-aikaansa kaiken maailman järjestelyissä, parasta on toki jutella ensin että ollaan samalla aaltopituudella!

Hienoa Bride-06, sittenhän olet minun ja Nightfallin kanssa samaa mieltä ;D Esimerkkinä vahtimisesta taas tosielämän tarina: paras kaverini oli menossa naimisiin. Hänen siskonsa ei päästänyt aviomiestään tämän kaverini miehen polttareihin, koska "kyllähän kaikki tietävät mitä polttareissa tapahtuu, viinaa, strippareita ja huoria vaan". Oma Nuppu oli mukana polttareissa, ja aika tarkasti oli dokumentoitu koko ilta valokuvin - ajelivat veneellä, olivat mökillä ja hurjinta taisi olla trampoliinihyppely. Viinaa kyllä taidettiin juoda runsaasti, päätellen aamulla otettujen valokuvien ilmeistä.. Eli jos kerkesivät pettämään tai väärensivät koko valokuva-aineiston, niin ihmettelisin kyllä : Edellisessä suhteessani jouduin vahtimaan miestä koko ajan, ja niille epäilyille kyllä oli perusteitakin. Ei ollut ollenkaan hyvä, itse en halua koskaan enää olla luottamuspulassa. Olen samaa mieltä siitä, ettei suhde ihan tasa-arvoinen ole, jos se menee aina niin päin, että nainen vahtii miestä. Lepinkäinen: itse en ole sitä mieltä, että nykyään miesten polttareissa stripparia pidettäisiin harmittomampana. Kyllä uskon ennemmin, että se otetaan enemmän tosissaan, sen sijaan jos naiset katsovat jotain Chippendales-ryhmää, siitä voidaan puhua vaikka työpaikan kahvihuoneessa, se on jotenkin 'vitsikkäämpää' ja vaarattomampaa. En kylläkään ole sitä mieltä että se olisi erityisesti hyvä asia..

Meillä on uusperhe, vanhemmat olivat molemmat tahoillansa naimisissa ennenkuin erosivat je menivät keskenään naimisiin, ja sitten iltatähtinä saivat minut ja veljeni. Vanhimman velipuoleni vanhin poika ei siis ole minua niin kamalasti nuorempi, ja pakko tietty kertoa miksi hän karkasi naimisiin. Isä ja isän ex-vaimo erosivat ihan nätisti ja ovat vieläkin hyvissä väleissä. Sensijaan tämän veljeni vaimon vanhemmat ovat hyvin uskonnollisia ihmisiä, ja tulivat siihen tulokseen että isäni uusi vaimo (eli äitini) on synnillinen avionrikkoja. Koskaan en ole itse esim näitä ihmisiä nähnyt, koska pitävät huolen etteivät tule samoihin sukujuhliin tms. Ajatusmaailmaan tietysti sopii, ettei isä tehnyt mitään väärää, kas kummaa oli naisessa kaikki vika! > Nyt kuitenkin siis tämä veljenpoikani (kutsutaan häntä vaikka Paavoksi) oli menossa naimisiin, häät oli järjestettynä, paljon vieraita kutsuttu, kaikki varattu hienomman kaavan mukaan. Sitten puoli vuotta ennen häitä alkoi painostus: nämä uskonnolliset ihimiset, siis Paavon äidin vanhemmat, käskivät alkuun että meitä ei saa kutsua (varsinkin veljeni ja Paavo ovat läheisiä). Kun vastauksena oli tietty, ettei tule kuuloonkaan, nämä isovanhemmat vetivät herneen nenään, kieltäytyivät tulemasta, ja alkoivat vielä levitellä muun suvun keskuuteen käskyä ettei juhlaan saa tulla, koska sinne tulee avionrikkoja lapsineen. Silloin pärähti Paavolla ja morsiamella, karkasivat naimisiin siltä seisomalta, lähettivät suvulle hääkuvan vaan. Niin että näinkin voi tehdä, jos alkaa sukulaisten painostus sapettaa

Niin, tosta 'parhaan ja sopivimman yksilön' rekrytoinnista.. Ei sen bestmanin tai kaason tarvitse olla mielestäni mikään superyksilö, mutta kyllä jotakin voi odottaa: jonkunsortin sivistynyttä käytöstä muita ja varsinkin morsianta kohtaan, varmuutta siitä ettei kyseinen henkilö esim nolaa itseään tai ketään muutakaan, ja ennenkaikkea luotettavuutta. Jos bestman sitten pelkästään kantaa sormusta ja taskumattia, se on ihan okei, jos niin on kerran sovittu bestmanin vastuuksi. Ei bestmanin tarvitse tosiaankaan puheita pitää tai suuria järjestelyvastuita kantaa, se on ihan ennakolta päätettävissä ja sovittavissa. Oman kaverini häissä viime vuonna ainut kaaso oli ihan hälläväliä-asenteella liikkeellä. Ei käynyt hääkokouksissa, ei tutustunut hääpaikkaan tai tarjoiluihin tai ylipäänsä mihinkään etukäteen. Itse aika pitkälle hoidin asioita, jotka mielestäni olisivat tuolle kaasolle kuuluneet. onneksi bestmanit (2 kpl) olivat hyvin tehtäviensä tasalla. Ja tuo kaverini eli morsian antoi minulle samanlaisen kiitoslahjan kuin kaasollekin, mikä kyllä lämmitti mieltä.. Onneksi Nuppu valitsi luotettavan mukavan bestmanin, sen parhaan kaverin lapsuudesta asti. Ei tartte mun siitä hermoilla

Kylpylä on varmasti hieno idea raskauden alkuviikoilla, mutta monilla alkaa kohdunkaula pehmenemään viikon 28 paikkeilla jo (varsinkin jos on aiempia synnytyksiä), ja lääkäritäti kieltää kaikenlaisen uimisen julkisissa ammeissa tulehdusten pelossa. Silloin menee myös kaikki hytkyvä liikunta pannaan. Eli tällasetkin kantsii ottaa huomioon

Itse en usko, että elämä tai sitoutumisen aste kovasti muuttuisi papin aamenen jälkeen. Minä ainakin haluan vain kontrolloida omaa elämääni, sillä selvä. Haluan häistäni isot bileet. Lapsia en aio kumminkaan vielä hankkia, mm. urani kannalta pitää saada vakiintunut asema ennen kuin jään äitiyslomalle, myös äitiystukien maksimoimiseksi haluan suunnitella ajankohdan. Miksen tätä optimoisi, kun muutkin asiat elämässäni olen suunnitellut? Tärkeästä päätöksestä on kyse! Jälkikaneettina, ymmärrän ettei tämä välttämättä onnistu, mutta koska suunnitelmissani lasten hankintaa alan yrittää jo alle kolmikymppisenä, en usko iän siihen vielä paljon vaikuttavan. Jos nyt raskaaksi päätyisin (epätodennäköistä, hyvä ehkäisy) saisi lapsi toki tulla. Menis vaan suunnitelmat uusiks ;D

Kyllä mä olen ollut monihuoneisissa häissä 'takahuoneen kansalaisena' - oli meillä hauskempaa ja äänekkäämpää kuin päähuoneessa, mutta ei häät ole mitkä tahansa kaverien pöytäbileet kuitenkaan. Vaikka siellä oli kaiuttimet ja kameratkin (heijastettiin valkokankaalle suoraa kuvaa), ei se ollut ollenkaan sama kuin että samassa huoneessa olisi ollut. Morsiuspari kyllä yritti, mutta kun esim morsiamen äiti tuli hapanta naamaa näyttään meille oviaukosta ja hymyillen juttelemassa sukulaiset läpi, tuli aika selväks miks meidät oli viimeiseen huoneeseen laitettu. ja näissä häissä oli ihana tunnelmallinen paikka ja paljon yritystä asian suhteen sentään. En itse kellekään suosittelisi monihuoneista hääpaikkaa.

Itse olen usein iltapukujen tms. avonaisten toppien kanssa käyttänyt tissiteippejä. Varoituksen sana: joustamatonta teippiä (esim se pakkausteippi) ei kannata käyttää! Se näyttää alkuun hyvältä, mutta kun se ei jousta ja päivän mittaan joutuu liikkumaan, se vetää ihoon ihan 'raskausarpia', ei kovin syviä mutta tosi kipeitä. Suosittelen teippiä joka jonkinverran joustaa, esim apteekissa myyvät oikein hyviä joustavia teippejä jotka on siis tarkoitettu ihon teippaukseen (urheiluteipit, sidetaitosten kiinnitykseen käytettävät teipit, laastarit). Ilmastointiteippi on kaikista tukevinta, mutta sen irrottaminen sattuu hiukan eikä se näytä romanttiselta (tai näyttääkö nyt mikään teippi romanttiselta). Ideana on juuri teipillä vetää rinnat yhteen, sillä tavalla saa V-aukkoisella kaula-aukolla B-tissitkin näyttämään aika melleviltä. Jos teippiä joutuu monta tuntia käyttämään, se alkaa tuntua tosi epämukavalta joka tapauksessa, suosittelen harkitsemaan vielä kerran, haluatko häissäsi sitä käyttää. Pääasia on että tuntuu hyvältä. Onnea matkaan!