Nunnukka

Pakko vielä avautua, kävin taas kotopuolessa poiketessani Mikkelin maistraatissa kysymässä tuosta vihkimisestä. Kuulemma saavat lomalistat tällä viikolla ja sitten ilmoittaa vihkijän (oli kyllä jo tiedossa, koska toinen henkikirjoittajista on lomalla sen viikon). Pyysin myös päästä katsomaan niiden vihkitilaa, kun keväämmällä sanoivat sen ehkä olevan rempassa kesällä. Siitä oli sitten väännetty jonkun toimisto "kun meillä ei muuten ole tilaa, kun yksi toimipisteistä lakkautettiin ja henkilöstä siirrettiin tänne". Muuten tila oli kyllä valoisa ja hieno, seinällä oli ryijy ja pöydällä kynttilöitä. Onpa todella juhlallista mennä naimisiin jonkun työpöydän edessä, kun huoneen nurkassa on epämääräinen huonekalukasa. Meillä on vielä tulossa 11 henkeä todistamaan, joten siellä ollaan kuin sillit suolassa toimistotarvikkeiden keskellä. Meinasi tulla tippa linssiin siinä, vaikka muuten en niin puitteiden perään olekaan. Mutta eipä tässä ole enää aikaa tai viitsimistäkään ruveta mitään muutakaan järjestämään. Harkitsen kyllä, josko vihkijää voisi pyytää vihkimään meidät virka-ajalla johonkin muuallekin, tosin en tiedä minne. Houkuttaisi melkein maksaa 200 euroa siitä ilosta, ettei tarvitsisi katsella jonkun työpöytää. Olisi pitänyt vaan hoitaa tuo seremonia jossain maalikylillä, jossa ymmärretään, että kaikki eivät halua mennä kirkossa enää naimisiin tai maksaa mansikoita vihkijälle juhlapaikalla tapahtuvasta vihkimisestä.

Eipä ole asenne aina niin häävi maistraateissakaan. Ainakin eräässä eteläsavolaisessa virastossa oletettiin automaattisesti, että maistraattivihkiminen tarkoittaa sitä, että ollaan karkaamassa kahdestaan. Lisäksi ajan varaaminen tuntuu olevan vaikeeta, kun ei vieläkään osata sanoa sopiiko tietty aika tiettynä kesäkuisena perjantaina. Kävin kuitenkin helmikuussa ensimmäisen kerran kysymässä, mutta lupasivat sentään ilmoitella toukokuun puolella varmistukset. Jotenkin ei ole uponnut vielä siellä päässä, että ihmiset järjestävät ihan yhtä isoja hääjuhlia, vaikka haluavatkin vihkimisen maistraatissa ja olisi kiva lyödä näinkin oleellinen osa naimisiin menemistä lukkoon ajoissa. Sulhasen vanhemmat ovat molemmat ei-uskonnollisia, omilleni taas siviilivihkiminen oli hiukan kova paikka. Meni aika kauan, ennenkuin meille selvisi vastahakoisuuden perimmäinen syy, luulivat että eivät pääse vihkimistä todistamaan. Kun onnistuin vääntämään rautalangasta, että me halutaan perheet paikalle todistajiksi, lakkasivat puhumasta tutun papin kutsumisesta paikalle. Ja maksavat koko lystin maistraattivihkimisestä huolimatta, seuraavana päivänä kun on perinteinen hääjuhla. Meille tuli kutsuun maininta, että meidät vihitään lähimpien todistaessa maistraatissa perjantaina ja vieraat kutsutaan hääjuhlaan. Ei sitten tule kenellekään yllätyksenä, ettei mitään seremoniaa olekaan juhlan alussa. Meille pääsyy olla menemättä Jumalan kasvojen eteen, oli se, ettei meistä kumpikan usko ko. olennon olemassaoloon. Mä kuulun kirkkoon vielä, koska seurakunnat on mun alalla potentiaalisia työnantajia. Eikä me haluttu, että meidän häissä lyödään vetoa siitä, leimahtaako sulhanen tai morsian liekkeihin kirkkoon astuessaan. Lisäksi mä olen itse ollut uskossa nuorempana ja kunnioitan toisten ihmisten uskoa niin, että en halua halventaa heidän pyhäksi kokemiaan asioita. Tärkeä syy oli myös se, että menemällä maistraatissa perjantai-iltapäivänä naimisiin säästytään turhalta pönöttämiseltä ja voidaan perustella se, ettei haluta koko juhlakansaa tuijottamaan tapahtumaa. Etenkin sulhaselle tämä oli erittäin tärkeää.

Ollaan teettämässä meidän vihkisormuksia Andreasenilla ja todella positiivinen kuva jäi putiikista, kun käytiin tilausta viemässä. Vappuna sitten näkee, miltä ne näyttää. Meillä oli ajatuksena kiertää Hämeenkatu kultaseppien perässä, mutta jäätiin kuitenkin ensimmäiseen, kun Hämeenpuiston päästä aloitettiin Palvelu oli erinomaista, mulla oli isoäitini sormus mukana ja sen ympärille kultaseppä rakentaa vähän lisää. Sulhon sormustimeen saatiin koko idea kultasepältä, jolla oli hyviä, rakentavia ehdotuksia, koska meillä itsellä ei ollut mitään valmista ideaa siitä, miltä meidän sormusten pitäisi näyttää. Kahden sormuksen teettäminen tulee sen verran edulliseksi, että ei sitten jaksettu kysellä sen enempää tarjouksia muualta. Meillä oli ennakko-odotuksena, että saatais korkeintaan toinen sormus siihen hintaan. Erityisesti meitä miellytti rento myyntityyli. Liian usein korukaupoilla törmää siihen, että kokoajan tuputetaan kalliimpaa ja blingimpää. Andreasenilla kunnioitettiin sitä, että meistä kumpikaan ei tahtonu mitään ökysormuksia, vaan mitä yksinkertasempi sen parempi.

Mitenkäs mustikan/puolukanvarvut? Mustikalle ei kai kukaan ole allerginen, eikä niitä saa varmaan kukkimaan maljakossa vielä keväällä, vaikka lehdenalkuja varmaan saisikin aikaan. Puolukka taas on takuuvarmasti vihreää, vaikka jo maaliskuussa. Jos varvut vielä huuhtelee hyvin, niin että niihin tarttunut koivun siitepölykin kaikkoaa. Nuo ruohot/oraat ovat aika hauskoja ajatuksia, ehdottaisin vielä niiden rinnalle vihanneskrassia. Se on aika hauskan näköistä (itse kasvattelen sitä talvivihanneksena savisilla ruukunalusilla) ja kasvaa supernopeasti lehteväksi ja on vielä maukasta syödä häiden jälkeenkin. Ja kasvualustaksi riittää talouspaperi, ei tarvitse puljata mullan kanssa. Eli märkää talouspaperia lautaselle, päälle ripotellaan krassinsiemeniä, jotka suihkutellaan kosteiksi. Päälle talouskelmua ja sanomalehteä siihen asti, että siemenet itää. Sitten vaan kastellaan innokkaasti ja 3-4 päivän päästä on sirkkalehtiä syötäväksi ja koristeeksi. Pienistä oras/krassikipoista saisi myös hauskan nimikortinpidikkeen ja väriä pöytiin. Ja syötävä vihannes voisi toimia hyvin superterveellisenä ja ekologisena hääkarkkina

Ihan pakko vastata vielä aiheen vierestä. Suomessa on aika monen muunkin maan nimet "suomennettu" ihan hassusti eikä yhtään muiden kielten mukaan. Kai tällä logiikalla tosiaan sinun pitäisi puhua Sverigestä, kun se Ruotsi on vaan väännös jostain yhdestä maakunnasta Ruotsissa. Eikä suomessa puhuta Germaniastakaan tai Deutschemaasta, vaan Saksasta (joka tullee jotenkin Saksi-osavaltiosta/kuningaskunnasta). Sitäpaitsi Suomikin on sellainen hassu väännös, kun se on alunperin tarkottanu vaan Varsinais-Suomea ja sen lisäksi on ollut Häme ja Savo -nimiset maakunnat ja vastaavat heimot. Siitähän vaan on kyse, että alunperin vahvimmat kontaktit ovat olleet siihen maakuntaan (ennen kuin mitään kansallisvaltioita oli edes olemassa) ja nimi on muotoutunut sen mukaan ja pikkuhiljaa laajentunut tarkoittamaan muita samaa kieltä/kulttuuria olevia. En ikinä kykene ymmärtämään mitä vastenmielistä siinä on. Ja tuo puhe on kyllä kamalinta, mitä hetkeen olen lukenut. Kyllä olisi myötähäpeälukemat aika korkealla, jos tuon joutuisi jossain kuulemaan. Ainakaan mun vironsanakirjani ei tunnistanut aika montaa noista haahaahassunhauskoista ilmauksista. Jos tuollainen on pakko pitää, niin voisi edes etsiä niitä oikeita sanoja, joiden merkitys suomenkielessä on hassu. Olisi kyllä hauska tietää, mitä virolainen sanoisi tuollaisen puheen kuullessaan.

No on kyllä ihmeellisiä kavereita, jos eivät ymmärrä, ettei opiskelijoilla ole varaa kaikkia kutsua häihin syötettäväksi ja juotettavaksi. Itse en ainakaan loukkaantuisi, jos saisin kutsun vain polttareihin, jos häät tosiaan ovat pienet eli siinä 50 vieraan hujakoilla. Paremmat bileethän polttarit on kuin häät Tämä siinä tapauksessa, että häihin kutsuttaisiin sitten esimerkiksi vain lapsuuden ystävät/muuten läheisemmät. Jos taas kyseessä on tiivis kaveriporukka, jossa kaikki ovat tunteneet toisensa suunnilleen yhtä kauan ja viettävät säännöllisesti aikaa toistensa kanssa, voisin vähän loukkaantuakin. Onneksi olen itse niin epäsosiaalinen, ettei tarvitse itse miettiä tällaisia kysymyksiä. Polttareissa pitäisi kyllä sitten tarkkaan katsoa, ettei tule mitään jakoa häihin kutsuttuihin ja kutsumattomiin vieraisiin. Onhan tässäkin ketjussa tullut esiin näitä kahden kastin polttarivieraita ja se on todella ikävää. Eikä kyllä kolmen hengen polttaritkaan ole mikään synonyymi tylsyydelle. Viime kesäisissä häissä morsiamen polttareissa oli syystä tai toisesta olleet vain kaasot ja morsian, eikä alkoholiakaan kulunut paria siideripulloa enempää. Polttarialbumista päätellen hauskaa oli kuitenkin riittänyt. Riippuu tietysti siitä, mistä pitää.