Viima

Jäsen
  • Viestit

    3
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Viima kaikki viestit

  1. 22.7. Lauantai Minulla ei ollut mitään tietoa polttareista, enkä kyllä edes aavistellut mitään. Kaverit olivat suunnitelleet näitä jo monta monta viikkoa, avo ja minun äiti oli mukana huijaamisessa (myös isä ja isoveli olivat tietoisia asiasta, ja huijasivat minua tarpeen tullen). Eli olin lauantaina lähdössä tekemän äitini luokse remonttia (tämä siis oli se huijaus, meni ihan täysillä kun tiesin että isoveljeni tekee tänä kesänä siellä remppaa). Odottelin avoa töistä. Olin juuri puhelimessa kun avo tuli ja sitten huomasin kaverit. Sain puhelimeen änkytettyä että mulla taitaa olla nyt polttarit, pitää lopettaa. Itkukurkussa halasin kaikkia kavereita. Olin niin onnellinen. Kaikki parhaat kaverit olivat paikalla, kukaan ei jättänyt tulematta. Sain 15 minuuttia aikaa ottaa mukaan mitä luulin illan aina tarvitsevani. Vikkejä kuitenkin sain, eli pyyhettä, shampoota, rasvaa, vaihtovaatteet, ratsastuskypärä. Kavereiden pukeutumisesta myös jotain päättelin, cowboy –hengellä mentiin. Auton luona mun silmät sitten sidottiin, ja lähdettiin matkaan. Perillä mut talutettiin, ja siinä vaiheessa älysin että ollaan rannalla. Laiturilla side otettiin silmiltä pois ja mä näin pienen purjevenen. Sellainen pieni jolla. Sain pikaopastuksen miten purjeen kanssa toimitaan, mistä ohjataan, mitä pitää tehdä kun käännyn jne. Pääsin siis avioliittupurjehduskouluun. Minun piti purjehtia poijun ympäri ja palata. Sain upean todistuksen siitä, että olen suorittanut avioliittopurjehduksen ensimmäisen osan hyväksytysti, mihin tuli sitten polttarikomitean allekirjoitukset! Seuraavaksi mentiin vaihtamaan mulle vaateet (tässä vaiheessa taas silmät sidottiin). Sen verran asukokonaisuudesta tässä vaiheessa tiesin, että siihen kuului häntä! (ja ajattelin että mitä ihmettä ne on keksineet ) Jatkettiin matkaa taas autolla. Tämän paikan arvasin reitistä sekä siitä että piti ottaa ratsastuskypärä mukaan. Eli siis ratsastamaan. Täällä paikan päällä sain taas siis siteen pois silmiltä, ja näin myös asun. Se oli aivan mahtava. Valkoiset, mustapilkkuiset, polvipituiset housut, valkoinen paita mustila pilkuilla ja valkoinen pipo, jossa kovat (valkoiset mustilla pilkuila), ja valkoinen häntä missä myös mustat pilkut. Eli mä olin dallu (meillä on siis dallu). Puku oli kyllä aivan upea, eikä ollut yhtään (tai enintään ihan vähän) häpeä sitä pitää. No mulle oli suunniteltu erilaisia tehtäviä sitten suoritettavaksi. Ratsastin siis ilman satulaa (ja olin myös tyytyväinen siihen miten hyvin selässä pysyin). Puvun lisäksi mun kyprään oli kiinnitetty huntu ja kädessä piti olla kokoajan kukkakimppu, jos se tipahti, piti käydä noutamassa. Tehtäviä oli mm. estehyppyukä, sormuksen pujottamista, hääkakun syömistä. Tästä sain myös sitten todistuksen! Silmät sidottiin ja taas menoksi. Perillä taluteltiin taas silmät sidottuina. Lopulta ne avattiin ja oltiin rauhalahden leirintäalueella. Siellä sitten alkuun syötiin vähän välipalaa. Tässä vaiheessa mä sain kassin, mihin kaikki oli kasanneet tavaroita minulle. Sokeria ja hunajaa morisanta sulostuttamaan, tulitikkuja, laastareita, suklaata, essu ja kaikkea muuta pientä ja ihanaa, renkaiden vaihto-opas ja puolison muutoskortteja (sisältäen esim. naku-kokki kortin yms. kivaa!) Ja sitten seuraavaksi olikin tulevan vaimon tottelevaisuuskoe . Tunnarinoutoa, kauko-ohjausta jne (Harrastan omien koirien (juuri sen dallun kanssa) toko, joten tästä idea tähän). Tästä sain myös hienon todistuksen! Tämän jälkeen vähän pelailtiin ja juotiin nurtsilta. Saatiin viereiseltä porukalta mölkky lainaan (voitin ). Kyseisess porukassa sattui olemaan yksi tuttu ihminen, ja suurin osa porukkaa sattuikin sitten olemaan samalta suunnalta, missä tuli oma teini-ikä vietettyä ja mistä muutama polttariporukan kaverit kotoisin. Välissä oi vielä agilityrata silmät sidottuina (avioliiton niitä ylä- ja alamäkiä ja niistä selviämisiä). Tämän jälkeen vielä hetki nurtsilla, saatiin pelikortit ja pelailtiin juomapeliä. Oli hauskaa! Sitten taas silmät sidottiin ja kävelytettiin, ja heitettiin järveen (tai no ihan rannalle mutta kastuin kuitenkin). Ja sitten saunomaan. Olivat varanneet saunan rauhalahdesta. Mulle oli suunniteltu morsiussauna, oli itse tehty hieno tyyny, jossa sisällä risuja, kiviä, styroksia tms. Jossa oli tekstiä ja kaikkien kavereiden nimet. Saunassa oli kynttilöitä ja kolme eri vastaa. Yksi missä kukkia lisänä, yksi missä kuusenoksia (auts ) ja yksi tavalinen vasta. Tämän jälkeen käytin naku-uinnilla, ihan kaikki ei tähän tainnut osallistua. Sitä ennen piti vielä heittaa vasta saunan katolle tuomaan avio-onnea (toisella yrityksellä vasta sain sinne heitettyä). Sitten vielä ruokailtiin. (Ja mölkkyporukka lainasi sitten meidän saunaa). Olivat tehneet todella hyvää ruokaa, salaattia, kanaa, lihapullia, kastikkeita... Mölkkyporukka vielä lauloi sitten minulle sua yli kaiken mä rakastan. Tämän jälkeen sitten vaatteet päälle ja kaupungille. Ja taas siihen cowboy -henkeen. (olis kyllä dallupuku muuten menny päälle mutta oli tässä vaiheessa hieman märkä ja likainen ) Mutta mä sain sitten farkkushortsien päälle chapsit, mulla oli ruutupaita, huivi kaulaan, kahdelle ponnarille hiukset ja hieno käärmevyö. Ja sitten Kuopion yöhö ja mielettömän hauskaa oli! Suuri kiitos mahtaville ystäville! En olisi ikinä voinut kuvitella että näin upeat polttarit. Tekee kokoajan mieli ylistää ja kehua. Olen onnellinen ihminen kun on aivan mielettömän upeita kavereita ja aivan mahtava kaaso! Rakkaita ovat mulle kaikki!
  2. Meidän juhlapaikkana toimii Alahovin viinitila. Kuten aikaisemmin joku mainitsi, että ongelmia saattaa tuottaa sen sijainti saarella. Meillä vaihtoehtoina on joko autolla ajaminen, jolloin joutuu siis käyttämään lossia (ja kutsuun on mainittu että autolla tuleville malttia ). Juhlapaikalle myös pääsee laivalla, tosin meidän häidenviettoaikaan ei enää normaalivuoroja kulje. Laivalla siis pääsee juhlapaikalle, ja juhlapaikalta pois sitten illalla kun juhlat loppuvat. Elokuun jälkeen voin sitten kertoa kokemuksia miten meni Ja jos jollain on kokemuksia otan niitä mielihyvin vastaan.
  3. Meillä hääkuvaus on vihkimisen jälkeen, koska haluan että ollaan jo oikeasti naimisissa kun kuvat otetaan sekä minulle on myös tärkeää, että sulhanen näkee minut hääpäivänä vasta sitten alttarilla. Vieraille järjestetään ohjelmaa siksi aikaa, sekä myös jo kutsussa infotaan että kiirettä juhlapaikkaan siirtymiseen ei ole. Itse minua vieraana ei ainakaan haittaa se, että joutuu odottelemaan kauvausten takia. Se on hääparin päivä! Ja sen verran olen romanttinen että noin on minun mielestä kauniimpaa.