Pikkusiipi

Itsetehdyn kannalle olen enemmän ja enemmän tänne löydettyäni kallistunut. Kotipaikallani, missä häät pidetään, on tasan 2 kauneusliikettä, joiden kädentyöstä en ole niin vakuuttunut. Mahdoton lähteä ajelemaan kauemmas suurempaan kaupunkiin... Haen siis ammattilaiselta kunnon tuotteet ja treenaan vielä kesän aikana. Eiköhän tuota kokemusta ole jo, vaikka ihan "tavis" olenkin. Ja moni on sanonut, että kannattaa, kun saa kerta nättiä tehtyä. En usko, että läheiset kaverit ihan päin naamaa valehtelisivatkaan. Ehkä siis vaan vähän enemmän volyymia tuona päivinä. Raha ei niinkään ongelma, voisin maksaakin. Mutta luotan omaan taitoon enemmän kuin noihin kasaritaitureihin. Viime kesänä olin häissä, joissa molemmat morsiamet meikkasivat itse. Toinen oli ammattilainen ja kauniilta näytti - VAHVA MEIKKI! Toiselle oli kaaso tehnyt (ihan tavallinen pulliainen sekin) ja kaunis oli - VAALEAHKO JA HENTO MEIKKI, mutta en olisi arvannut eroa! Ja jälkimmäisen kuvat olivat kyllä parempia... JA SILLÄ PERHEELLÄ OLISI OLLUT VARAA TILATA MEIKKAAJA VAIKKA NEW YORKISTA tai ainakin melkein. Koen MYÖS meikin TODELLA tärkeäksi asiaksi. En tiedä, olenko NIIN taitava meikkaaja, mutta ei nuo entiset kuvat rumiltakaan näytä. Vaikka tässä muu ajaa taloudellisen puolen ohi, olen ylipäätään sitä mieltä, että edullisesti saa kyllä kaunista, kun on mielikuvitusta ja tykkää itse tehdä!

( Hei mistä näitä marsseja saa kuulostella, jos ei yhtään tiedä nimiä ja osaa yhdistää melodiaakaan...? :-/ Onko joku cd olemassa? Ja miksi virallisesti niitä kutsutaan? Kun mennään ja tullaan? Alkusoitto? Päätössoitto? Alkumarssi? Loppumarssi? )

*Ammattilainen-Pikkarainen* *tiRsk* Tuo taitaa silti olla pienin paha. Alkaa kuulostamaan ja tuntumaan jopa hyvältä. Poistaisi syyllisyyden... mutta harmitus, jos en saakaan kääröjä nimiini! Sitten taas yksi samankaavainen joukonjatkoksi... ei millään pahalla. Mutta se olisi sitten, hmm, "luojassansa".

Paitsi, että ekan lapsen nimi määrää loppujen sukunimet. Voi *'¨´¨¨´* Onko mitään mahollisuutta, että toinen lapsi sais äidin, toinen isän sukunimen? *Etsii surusilmin laki-ihmistä*

Pikkaraiset; Ihanaa todella, kun huomaa, ettei ole yksin ajatustensa kanssa. Ja sinulta tuli muuten ihan huippuidea! Soitan heti miehelle! :-*

Täällä iltapäivä itketty asian tiimoilta... tai minä. Haluaisin pitää oman, mutta vaikeaa, kun mies niin kovasti toivoo, että ottaisin hänen nimensä. Hyväksyy muutenkin, mutta pettyy... haluaisin tehdä mieliksi, mutta. Sille ISO asia. Mutta niin on minullekin. Ja tahtoisin lapset, tulevat ja toivotut, minun nimiini. Mutta kun aina mennyt niin, että miehen, joten... toisen puolen suku ainakin odottaa automaattisesti. Ja niin tehnyt mieskin, ennenkuin minuun törmäsi. Mutta ei liene reilua, että minäkään saan lasten nimet, jos ei mieskään... Mulla on kauhee syyllisyys, kun "oon näin vaikee" enkä mutkitta suostu. En vaan osaa kuvitella, ei tunnu hyvältä. Oma nimi on oma. Ja rakas. Miten voisin muuttua toiseksi? Paha mieli. Ei tää nyt elämää suurempi kysymys oo, mutta onpahan miettiminen. Ei ihan helppo juttu. Neuvoja? Puhuttu on. Mollemmin puolin. Selittäny oon. Molemmille vaan tärkeetä... onko lopulta vaan niin, että "huonoja" vaihtoehtoja? Toinen pettyy anyway? Ja jos tuo toinen taipuu, elänkö syyllisyydessä lopun ikää? :'(

Tietäisikö joku kertoa noita hyväksi havaittuja jazz-cd:itä taustalle?