smoasmoa

Itse maksetaan.

Kiitos tiedosta, Punaiset kengät! Postimerkkikeskus ei olisi tullut mieleeni.

Mulla on monta kertaa tapahtunut niin, että osa polttariporukasta asuu jossakijn kaukana. Suunnitteluissa ollaan joskus tehty niin, että he eivät osallistu lainkaan suunnitteluihin, vaan esim. maksavat kuluista enemmän. Joskus taas ollaan suunniteltu sähköpostin välityksellä koko juttu. Jos osallistujat ovat olleet tosi innokkaita, he ovat matkustaneet omalla kustannuksellaan suunnittelupalaveriin useitakin kertoja ennen varsinaisia polttareita. Silloin he ovat asuneet jonkun paikallisen polttarijärjestäjän luona. Useimmiten kuitenkin on niin, että he matkustavat vain polttaripäivänä paikkakunnalle. Tämä kannattaa sopia heidän kanssaan. Polttaripäivä on yleensä järjestetty niin, että suurin osa (ellei kaikki) polttariporukasta menee yhteen ja samaan paikkaan nukkumaan, ja aamulla vielä naureskellaan ja muistellaan edellisen päivän tapahtumia. Syödään oikein hidas ja herkullinen aamupala yhdessä, se jos mikä on mukavaa. Näin toiselta paikkakunnalta tulevat voivat kätevästi nukkua ilman erillisiä kustannuksia polttariporukan kanssa. Jos yhteinen majoitus ei jostain syystä ole onnistunut, on tehty niin, että toisilta paikkakunnilta tulevat henkilöt majoittuvat eri paikkoihin, polttariporukan jäsenien luo. Edit. Vielä pitää lisätä, että tuo edellinen kommentti pitää paikkansa. Osa porukasta ei välttämättä viitsi vaivautua paikalle, joten se kannattaa ensin selvittää ennen kuin alkaa miettimään kovin tarkkaan majoituksia yms.

Miten on, BettyPage, mitä sait selville? Kerrothan meillekin!

En oo ikinä kuullut että suuteleminen siviilivihkimisessä olisi kiellettyä. Että vaan rohkeasti jos mieli tekee.

Olen samaa mieltä Heather06:n kanssa.

Kaasoilin ja toimin myös bestmaninä eräälle kaveripariskunnalleni pari vuotta sitten. He menivät salaa naimisiin. He olivat kyllä kutsuneet vieraat hääjuhlaan, mutta menivät edellisenä iltana salaa naimisiin, edes minä en tiennyt. Seuraavana aamuna kun suuret hääjuhlat alkoivat, pari kuulutti ilouutisen hääkansalle tyyliin: "me tehtiin se jo". Vieraat olivat todella yllättyneitä, suurin osa onneksi iloisesti. Pari vanhempaa sukulaisnaista rupesi itkemään, kun eivät päässeet kirkkoon kuulemaan papin aamenta (oli selvästi iso asia heille), mutta sekin järkytys meni ajan kanssa ohi. Mukavat juhlat oli.

Bomburee, sinä et varmaan tiedä polttareiden kustannuksista / napa? Se kiinnostaisi kovasti... Nimimerkillä, utelias :

Minulle lankesi kunnia toimia ystäväni (miehen) bestmaninä. Haluaisin tietää onko täällä muita vastaavassa tilanteessa olevia naisia?