hekla

Meilläkin on ravintolahäät, ja alkoholin tarjoaminen on kyllä sen verran kallista ravintolahinnoilla, että tarjoamme ainoastaan tervetuliaismaljat. Aterialla tarjotaan juomina perinteiset maito, vesi ja kotikalja. Juhlasalissa on baari, joka avataan jo aterian yhteydessä. Halukkaat voivat ostaa sieltä itse alkoholinsa. Päätimme mieluummin tarjota iltapalan kuin juomat. Jos tämä on jonkun mielestä turhaa nuukailua, niin olkoon sitten. Emme laittaneet hääinfoon mainintaa alkoholipolitiikastamme, mutta mainitsemme siitä häävieraille ilmoittautumisten yhteydessä. Mielestäni sekin riittää, että seremoniamestari ilmoittaa juhlaväelle ko. asiasta. Eihän kai kukaan oleta, että hääpari tarjoaa vielä kaiken alkoholinkin?

Samis. Eilen varasimme sulhon kanssa kampaamo-parturiajat hääpäivälle, ja otimme ajat samaan paikkaan, samaan aikaan. Meistä on kiva tehdä juttuja yhdessä. Jos olisin nuori morsian, saattaisin ollakin tarkempi noiden perinteiden kanssa. Nyt tahdon tehdä asiat siten kuin hyvältä tuntuu.

Halusimme helmikuiset talvihäät ja 14.2. oli sopiva päivä. Se, että kyseessä on ystävänpäivä, on pelkkää bonusta. Ortodoksinen paasto alkaa hetikohta 14.2. jälkeen, joten seuraava mahdollisuus vihkimiseen olisi ollut vasta pitkän ajan kuluttua. Luotamme siihen, että hääpäivänämme on huuruinen pakkaspäivä ja lunta ainakin nimeksi. Tähän mennessä on seuraavat asiat hoidettu: -hääpaniikki -kirkko ja pappi varattu -juhlatila varattu -sulhasella on puku -morsiamella on jo peräti viitta -kutsukorttien idea on syntynyt -vieraslista -kaasot, bestman ja kruununkantajat valittu -hääkimpun malli, väri ja pääkukka valittuina -valokuvaajan ja kuvauspaikan valittuina -morsiamen vihkisormus valittu Olen päättänyt löytää puvun itselleni ihan lähiaikoina. Teemme sulhon kanssa piakkoin ensimmäisen version kutsu- ja paikkakorteista, ja listaamme myös häissämme soitettavan musiikin. Hyvä tästä tulee.

Sulhanen on luterilaisesta kirkosta eronnut agnostikko. Itse taas olen ortodoksi, ja minulle on tärkeää, että vihkiminen tapahtuu kirkossa. Meillä on tulevan mieheni kanssa ehkä hieman erilainen määritelmä avioliitosta - itse pidän sitä kirkollisena sakramenttina kun taas sulholleni se merkitsee eräänlaista laillista sopimusta. Sulhoni päätti kuitenkin liittyä luterilaiseen kirkkoon. Tärkeintä tässä oli se, että kumpikaan ei joudu tekemään mitään, minkä kokee vastenmieliseksi. Onneksi sulhoni ei ole kirkkokammoinen - muuten olisin ollut helisemässä... ;D Sulhoni suhtautumista kirkkoon helpottanee se, että eräs ystävänsä on ortodoksipappi.

Meidän ei tarvitse miettiä marssimusiikkia ollenkaan, koska meillä on ortodoksivihkiminen. Kirkossa laulaa kuoro, ja juhlapaikkaan olisi mukava saapua hyvän mussiikin tahdissa. Joku käheä soulbiisi voisi olla sopiva. Valssia ei ole päätetty, eilen virnuilimme ajatukselle siitä, jos häävalssina olisikin Jarkko Martikaisen Valssi tanssitaidottomille.

Eilinen ilta mietittiin sulhoni kanssa sormusasioita. Hän haluaa myös vihkisormuksen, yllätys yllätys! Meillä ei ole vielä kihlasormuksiakaan, ajattelimme teetättää omanlaisemme kihlat. Samainen kultaseppä saa sitten tehdä kihloihin sopivat vihkitkin, ellei nyt täysin toivottomaksi osoittaudu. Sen verran on miehen sormuksia mietitty, että ne tulevat olemaan kelta-/punakultaa ja kivettömiä. Jonkunlainen pintakuviointi on mahdollinen. Kihlat samanlaiset, vihkisormukset erilaiset. Taidan olla aika kalkkis, kun en tunne yhtään sellaista avioitunutta miestä, jolla olisi molemmat sormukset! ;D