Kuulin kerran aivan ihastuttavan laulun, jonka sanat menivät suurinpiirtein näin: "Pysty en lupaamaan sulle lailla ruhtinaan, kauniita vaatteita enkä koruja kaulaan, mutta vannon sen, et vuoksi rakkautes, uhmaan vaikka kuolemaa Näen sieluni silmillä kauniin alttarin, ja sinut siellä morsiamenain tietenkin, kun sormuksen sormeesi pujotan, koko maailma vaikenee Sinun rakkauttas vaihtaisi en mä mihinkään, askeleita en ottaisi yksin pimeään, sinun kanssasi elämä niin kaunista on, ja se saa minut itkemään Ja jos meidän tiemme viel kerran erkanee, tiedä että sydämeeni sulle paikan teen, sen sinulle säilytän yksin vain, vuokses vuodatan kyyneleet" san. Sami Jylhä Viimeinen säkeistö ei ehkä ihan sovi, mutta muokkamaalla tästäkin runosta voisi saada ihanan kutsuun