Limona

Minkäikäinen lapsen pitää muuten olla, että voi edes kuvitella, että vanhemmat jättäisivät lapsen isovanhempien hoitoon ystävän häiden takia? Kun ei itsellä ole lapsia, niin ei tämmöisiä oikein hahmota...

Ei ihan osu teemaanne, mutta tässä talvikuva, joka on tainnut ollakin näillä sivuilla jo muutamaan otteeseen: Tuon kuvan yhteydestä löytyy muutama muukin "fantasiahääkuva", joskaan eivät mielestäni yllä ihan tämän tasolle nuo muut: Vuoden fantasiahääkuvat 2006 Vuoden fantasiahääkuvat 2007

Paljon hienoja kuvia löytyy Wedding Photojournalist Associationin sivuilta. Esim. tämä:

Kerroin ensin isälleni, kun nähtiin. Hän oli kuin puulla päähän lyöty, ei sanonut aluksi mitään, mutta onnitteli sitten. Seuraavana päivänä tosin kuulin hänen iloisena kertovat uutista sukulaisille, joten ilmeisesti uutinen vain tuli yllätyksenä (näin reilun viiden vuoden seurustelun jälkeen...). Isän nykyinen vaimo sen sijaan onnitteli heti spontaanin iloisena. Äitini kanssa en ole läheinen, joten ilmoitus hoitui tekstiviestillä, johon kirjoitin, että tiedoksi, että ollaan kihloissa. Äiti vastasi, että onnea ja seuraako tästä jotain jatkotoimenpiteitä, johon sitten vastasin, koska häiden on tarkoitus olla. Sittemmin tosin tavattiin äitini ja pitihän hänen sitten murjaista miehelleni, että edelsikö päätöstä pitkä väsytys puoleltani . Miehen vanhemmat eivät vielä tiedä, koska miehellä ei ole tapana tällaisia asioita "huudella" . Saavat sitten itse huomata sormukset, kunhan tuossa kesällä nähdään. Tai viimeistään sitten hääkutsuista huomaavat... Uskon kyllä, että heidän puolelta tulee ihan iloinen vastaanotto .

500 euroa tuntuu tällä hetkellä kipurajalta (tosin tuntuu, että kaikki suosikkimallit pyörii tonnin kieppeillä ). Saatan ostaa puvun iltapukumallistosta ja jos ostan valkoisen puvun, niin yritän ostaa sellaisen, jonka voi myöhemmin värjätä, ettei tulisi ihan kertakäyttöpukua.

Ajattelen samalla tavalla ja tämä on iso syy siihen, miksi haluan pitää harvinaisen nimeni (nykyään alle 10 kpl). Paitsi että sukunimi viittaa sukulaisiini, niin meidän sukunimen kaltaisia nimiä on tietyllä maantieteellisellä alueella Suomessa. Minulta on usein kysytty, että mistä päin tulen tai suoraan, että tulenko sieltä päin. Koen siten, että juureni näkyvät nimessäni. Varsinkin näin "vanhemmiten" tämä on alkanut tuntua merkityksellisemmältä ja huomaan, että minusta on mukavaa vastata nimeäni koskeviin kyselyihin ja kertoa nimen syntytarinaa (joka tosin tuskin on kuulijasta niin mielenkiintoinen kuin itsestäni ). Seurustelin aikoinaan Virtasen kanssa ja hän sanoi, että harkitsisi vakavasti sukunimen vaihtamista, jos menisimme naimisiin. Ei kuitenkaan menty . Tulevalla miehelläni on myös kohtalaisen harvinainen sukunimi (nykyään alle 100 kpl) ja nimenä se on mielestäni kauniimpi kuin omani. Mutta olen jo ajat sitten päättänyt, että en ikinä tule vaihtamaan sukunimeäni, niin en sitä ole edes harkinnut nyt.

Onko aloittajan tilanteeseen tullut selvyyttä? Itse ajattelen, että avec on paikallaan silloin, kun kyseessä on vakipari, ja toisaalta joskus silloin kun juhliin on kutsuttu henkilö, joka ei tunne muita, ja halutaan parantaa hänen viihtymistään. Kaasolla taas lienee kiirettä ja seuraa sen verran, että avecille saattaisi tulla tylsää, ellei tunne muita.

Aika monessa paikassa taitaa teetetylle titaanisormukselle tulla hintaa suunnilleen saman verran kuin valkokultasormukselle. Joku taisi kirjoittaa, että materiaali on halvempaa, mutta sen työstäminen on sen verran vaikeampaa, että työn osuus on kalliimpi kuin valkokullan kanssa. Valmiinahan näitä titaanisormuksia saa ihan muutamalla kympillä netistäkin. Me teetetään miehen yksinkertainen tynnyrimallinen 5 mm leveä titaanikihla Mika Mäkisellä ja hinnaksi tulee 160 euroa.

Meille molemmille tulee valkokultaa. Ollaan molemmat myös värisävyiltämme "viileitä", joten valkokulta näyttää paremmaltakin sormissamme. Lisäksi timanttien kanssa valkokulta näyttää silmiini harmonisemmalta. Mutta joillakin lämpimien värisävyjen ihmisillä, erityisesti tummempi ihoisilla, myös keltakultaiset sormukset näyttävät hienoilta.

Minulle tärkeintä avioliitossa on se, että meistä tulee perhe eli toistemme lähiomaiset. Siinä mielessä ajattelen avioliiton lähinnä viestinä yhteiskunnalle. Tämä perheajatus on itselleni erityisen tärkeä, koska oma perhetaustani ei ole kovin auvoinen, ja olen kokenut itseni vähän perheettömäksi. Toisaalta molemmat koemme avioliiton sinä äärimmäisenä sitoutumisena. Meille kynnys avioliittoon on ollut huomattavasti suurempi kuin kynnys avoliittoon, vaikka käytännössä avoliitto muutti suhdettamme paljon enemmän kuin mitä avioliitto tulee tekemään.

Tässäpä se ongelma onkin ja tätä olen paljon miettinyt viime päivinä, kun olen alkanut nyt miettiä tulevaa vihkiäni. Varsinkin sormusmuotia on vaikea hahmottaa eli mikä on juuri nyt erityisen muodikasta ja sen takia viehättävää, ja mikä on puolestaan ajatonta. Jos ei nyt lasketa symboliarvoa, niin tärkeintä on, että sormus miellyttää silmääni ja sopii tyyliini nyt ja tulevaisuudessa. Itselläni tämä korostuu myös siksi, että en muuten yleensä käytä koruja, joten haluan näiden ainokaisten olevan miellyttäviä. Vaikkakin on siinäkin varmaan vinha perä, että kymmenen vuoden päästä sormukseen ei enää kiinnitä mitään huomiota, oli se millainen tahansa... Hyvin tärkeää on myös sormuksen kestävyys ja käytännöllisyys. Tällä perusteella rajaan ulos esim. allianssit, joiden kokoa ei voi muuttaa, ja luultavasti sormukset, joissa on ulkonevia osia. Lisäksi kiinnitän huomiota timanttien kiinnitystapaan. Ja kolmantena myös se hinta. En halua mitään aivan överin hintaista (mitä se sitten kullekin tarkoittaakaan), jotta uskallan sitä käyttää ja ettei mennä konkkaan .

Me juhlitaan kihloja ihan vain kahdestaan ravintolaillalla sitten, kun saadaan sormukset kultasepältä. Koen kohdallamme kihlat kahdenkeskisenä lupautumisena avioliittoon ja häät sitten julkisena lupautumisena. Tuo vanhempien tutustuttaminen kihlajaisissa on tosin hyvä idea .

Mekin haluttaisiin pienet häät, alle 20 vierasta. Kumpikaan ei kaipaa isojen juhlien huomion keskipisteeksi, joten tämä koko on ihan maksimi. Suunnitelmat on vielä ihan alussa, mutta haaveissa olisi pitkä ravintolaillallinen suosikkiravintolassamme ilman perinteisiä hääkuvioita ja muutenkin vähäisellä valmistellulla ohjelmalla .