Milia

Mä en nyt jotenkin näe asiayhteyttä näiden kahden asian välillä vaikka kuinka yritän. Koska sinun kaverisi pikkuveli teki aika p*skamaisen tempun niin muiden pitää olla kiitollisia siitä, että omat sukulaiset suvaitsevat tulla häihin. : Itse kyllä pystyn samaistumaan kiraloven tilanteeseen eikä tässä ole minusta kyse siitä, että pikkusiskojen pitää olla täydellisen päivän statisteja. Minustakin olisi hyvä, että puhuisit asiat selviksi siskojesi kanssa ettei enää tarvitse stressata lainkaan näistä asioista. Varmaan kummatkin joutuu jossain määrin joustamaan; sinä ehkä hyväksymään huulikorut ja siskot taasen tyytymään vähän hillitympään meikkiin. Mummosta en hirveän suurta huolta kantaisi ja antaisin mahdollisten kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Tässä keskustelussa huomaa hyvin, miten eri merkityksiä lasten saamisella ja naimisiin menemisellä on eri ihmisille. Itsellä esimerkiksi on vanhemmat eronneet enkä nähnyt sitä missään mielessä positiivisena asiana ja tästä johtuen mulle on tärkeää että omat (mahdolliset) tulevat lapset saavat syntyä vakaaseen ja sitoutuneeseen perheeseen. Omalla kohdalla avioliitto on myös tavallaan viimeinen askel tässä sitoutumisessa ja tästä syystä en täysin ymmärrä miksi joku voi haluta lapsia toisen kanssa, mutta ei mennä naimisiin. Ja jotta vältyttäisiin väärinymmärryksiltä: mielestäni on täysin ok, jos pariskunta ei vaan pidä avioliiton solmimista suhteen sinettinä niin tärkeänä, että haluaisi tehdä sen ennen lapsia. Samoin ymmärrän täysin, jos halutaan pitää suuret ja kallit unelmahäät, jotka eivät ole toteutettavissa ko. elämäntilanteessa tai jos nainen ei halua ylläriraskauden aikana järjestää isoa ja raskasta hääjuhlaa. Mutta sitä on ymmärrä miksi halutaan lapsia, mutta ei olla vielä valmiita aviolittoon oman lapsen isän/äidin kanssa. Aiheeseen liittyen; tässä(kin) ketjussa moni on todennut, että raskaaksi tuleminen tai lapsen saaminen eivät ole oikea syy mennä naimisiin. Itse taas olen pitkään ihmetellyt sitä miksi lasta odottavan pariskunnan häitä pidetään niin outoina ja paheksuttavina (ja tarkoitan nyt siis häitä, joiden pitämisestä pari päättää raskauden jo alettua). Minkä takia on ok solmia avioliitto ennen lapsia ja lasten jälkeen, mutta (esikoisen) raskausaikana naimisiin menemistä pidetään pahana? Jos pariskunta on jo muutenkin sitoutunut ja avioliitto on suunnitelmissa niin mikä olisikaan parempi syy virallistaa suhde kuin tuleva uusi perheenjäsen? (muoks. Wendelan viestiin liittyen; mulla taas avioliiton solmiminen ja häät eivät ole koskaan olleet mikään synonyymi, tuskin edes järkätään mitään isoja häitä. Juuri tuota pientä eroa tarkoitin tuolla "kaikille häät merkitsee eri asiaa" -kohdalla.)

^ Ja paitsi porukasta, riippuu alkoholin vaikutus häiden tunnelmaan myös juhlan luonteesta. Johonkin päivällä järjestettävään kahvittelutyyliseen tilaisuuteen ei alkoholia oikein kaipaa, mutta tuntuisi vähän hassulta osallistua isoihin ja pitkään jatkuviin tanssihäihin pelkän veden voimalla. Ja kuten jotkut on täällä jo huomauttaneet, olisi ehkä hieman koomista istua hienosti koristellussa salissa, parhaimpiinsa pukeutuneena syöden jotain sisäfilettä ja siemaillen mehua... Kun niitä hyviä alkoholittomiakin oikeasti on, mutta Suomessa niitä jostain syystä pidetään ihan turhana rahanmenona ja hirveänä pröystäilynä. Kaikista tärkeintä on mun mielestä kuitenkin se, että hääjuhla on hääparin näköinen ja myös juomapolitiikka noudattelee hääparin tapoja ja toiveita. Jos hääpari on vaikkapa tiukan linja raittiusmiehiä, en kummastelisi juurikaan jos häissä ei olisi ruokajuomia kummempia holillisia tarjolla tai nekin olisi korvattu muilla juomilla. Yhtä oudolta tuntuisi mennä häihin, joissa viineistä ja siidereistä nauttiva hääpari olisi sukulaisten tai kavereiden painostuksen alla pakotettu luopumaan kaikesta alkoholitarjoilusta. Tämänpä takia kehottaisin siis kaikkia pareja valitsemaan sen linjan, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja olla välittämättä sen kummemmin vieraiden eriävistä näkemyksistä.

Mielestäni paikkojen vapaasti valinta kuulostaa ideana upealta, rennolta ja toimivalta, mutta jos ei ole käytännössä ollut tällaisissa juhlissa niin ei voi myöskään etukäteen arvata millainen säätö siitä voi syntyä... Itse ajattelen tämän lähinnä siten, että pakkohan ne paikat on jossain välissä päättää ja kivuttomammin se tapahtuu morsiusparin rauhassa pähkäillessä kuin itse juhlatilassa ihmisten sinkoillessa sinne ja tänne. Ellei plaseerausta ole tehty ihan täysin hutiloiden on pöydässä yleensä edes muutama henkilö, jotka jo ennestään tuntee ja kaikki vieraat ovat siinä mielessä samassa tilanteessa, että on ainakin joku tuttu lähellä. Vapaasti valitessa taas ekat ja röyhkeimmät vievät parhaat paikat päältä ja loput saavat sitten tyytyä niihin hajapaikkoihin ja outojen ihmisten pöytään joutumiseen. Lisäksi paikattomuus asettaa kokemukseni mukaan vieraat eriarvoiseen asemaan, harva nuori hääparin kaveri kehtaa kieltäytyä kun morsiamen isotäti tulee siihen viereen itkemään että pitää päästä ehdottomasti tälle paikalle koska haluaa nähdä rakkaan hääparin läheltä/olla lähellä uloskäyntiä /päästä muita ennen hakemaan ruokaa huonon lonkan takia/muuten vaan tähän Pera-sedän lähelle istumaan. Samoin usein tapahtuu ihan turhaa (ja ainakin omasta mielestäni epäreilua) paikkojen varailua myöhemmin saapuville vieraille. Lisäksi jos yli sadan ihmisen juhlissa on jätetty plaseeraus tekemättä rupeaa ainakin itsestäni tuntumaan, että onko hääparilta nyt kokonaan unohtunut tämä juttu vai ovatko muuten vaan välinpitämättömiä tai laiskoja. Kuten aiemminkin on tullut ilmi voi monella vieraalla olla oikeasti joku hyvä syy istua tietyllä paikalla ja tällöin olisi mielestäni huomaavaista sijoittaa esim. pikkulapsiperheet lähelle uloskäyntiä/vessaa, vanhukset lähelle buffetpöytää, huonokuuloiset morsiuspöydän lähistölle tms. Ei istumajärjestys vie tippaakaan rentoutta pois vaan päinvastoin lisää sitä, kun vältytään kaikelta turhalta stressiltä ja sählingiltä, mitä paikkojen valinnassa syntyy.

^^ Eiköhän kaikki hopeasormuksen hankkijat ole kuulleet jo tarpeeksi varoituksia... Eihän kukaan voi sitäpaitsi tietää, ettei juurikin se sinun täydellinen kultasormus ole parin vuoden päästä mutkalla ja naarmuilla. Monilla hieman vanhemmilla ihmisillä on hopeasormukset ja ihan hyvinä ovat näyttäneet pysyneen, kyllä sitä "kauhealta" näyttämistä tapahtuu kaikissa materiaaleissa eikä vain hopeassa. Ei vaan jaksa ymmärtää miksi pitää tulla jokaiseen keskusteluun väliin aina varoittelemaan ja vieläpä ihan itsestäänselvistä asioista, tuskinpa se kenenkään päätöstä miksikään muuttaa, että jotkut ihanan huolehtivaiset ihmiset koko ajan teroittavat että "muistattehan että hopea ei ole kestävä materiaali" tms. Enhän minäkään mene jokaiseen timanttikeskusteluun huutelemaan, että "onko nyt varmasti järkeä hankkia tuollainen kallis kivenkappale joka kuitenkin irtoaa". Eikä kaikille edes ole mikään hirveän kamala tragedia hankkia uusi sormus vanhan tilalle jossain vaiheessa elämää tai jopa lakata kokonaan käyttämästä sormusta. Tämä ei siis ollut mitenkään erityisesti Minttu06:ta vastaan suunnattu, kävi vaan vähän ärsyttämään kaikki tuollaiset kommentit, joita tämäkin ketju on pullollaan... 8-)