kiltsu

Mun sukunimisiä on väestörekisterikeskuksen mukaan 15, miehen 18. Harvinainen sukunimi kyllä yksilöi hyvin ja toisaalta liittää tiettyyn ryhmään. Ja tästä syystä haluan ottaa mieheni nimen; itse kun en koe kuuluvani sukunimeni perusteella määräytyvään sukuun ja koen tähän liittyvät utelut (esim. asiakaspalvelutyössä, lääkärillä jne) vaivauttavina. Sitten kun joskus otan mieheni nimen, voin kuitata utelut sanomalla sukunimen tulevan mieheltäni. Harvinainen sukunimi on kyllä erottava tekijä ja loputon small talkin lähde (ei, vanhempani eivät ole Japanista). Olen keskustellut aiheesta myös toisten harvinaista sukunimeä kantavien kanssa: asiakaspalvelutyössä nimikyltti rinnassa voi tulla ahdistavia tilanteita, kun tuntemattomat utelevat heille kuulumattomia asioita eikä itse oikein voi haistatellakaan eikä edes sanoa, että voi hyvä rouva, kun asia ei kuulu teille pätkääkään. Oma sukunimeni on myös suomalaisille haasteellinen kirjoittaa, sillä ääntäessä se saattaa kuulostaa hieman erilaiselta. Tästä syystä jo automaattisesti tavaan nimeni automaattisesti sanottuani sen kerran (ja yllättävän usein se silti menee enemmän tai vähemmän väärin). Äitini meni uudelleen naimisiin ollessani lukiossa ja jäin ainoaksi sukunimiseksini kaupungissa. Koin tämän todella ahdistavaksi ja tavallaan hylätyksi. Lakkasin olemasta perhettä, kun ei ollut ketään, jolla olisi ollut sama sukunimi. Tämä vaikuttaa varmasti osaltaan siihen, että haluan perheelleni yhteisen nimen.

Mulle on ollut aina selvää, että kaksoisnimeä en ota, ne on jotenkin luonnottomia (ei siis ihan oikeasti, mutta vaikeita). Nuorempana olin ihan varma pitäväni oman sukunimeni, joka on kaunis ja harvinainen. Kuitenkin aloin jossain vaiheessa miettimään asiaa toiselta kantilta, kun en ole ollut isäni suvun kanssa juuri missään tekemisissä (isäni kuoli kun olin vauva) ja nämä vähät tekemisetkään eivät välttämättä ole jättäneet kovin positiivista kuvaa. Toisin sanoen koen isäni suvun enemmän tai vähemmän hylänneen minut (ja äitini). Tästä syystä olen mielenosoituksellisesti päättänyt ottaa mieheni nimen, joka onneksi on sekin ihan hieno. Huonona puolena voi kyllä pitää, että tulevaisuudessa mun nimessä on 20 kirjainta (eikä edes yhtään tunnelmaa keventävää väliviivaa).