Minduli

Kirjoitin Curacao-ketjuun tietoa siitä paikasta ja oltiin tosiaan Lionsissa

Tässä vielä pari kuvaa Amsterdam Manorilta, Eagle Beachilta ja Oranjestadin söpöstä ostoskeskuksesta.

Mullakin Aruban osuus löytyy sieltä omasta ketjustaan, Amsterdam Manoria voi suositella! Kiva sijainti, hyvä oma ranta ravintoloineen, hotellin oma ravintola ihan älyttömän hyvä (vinkki: kookosmarinoitut katkaravut limedipillä... tsiisus että oli hyvää) ja jopa siihen viikottaiseen kliseiseen BBQ-iltaan kannattaa osallistua, sillä vaikka esitykset oli kuin ala-asteen kevätjuhla, niin ne ribsit... ne jumalaiset ribsit... Manorin aamupala kannattaa ehdottomasti ostaa matkatoimiston kautta, sillä sieltä 5 dollaria ja paikanpäältä 12 dollaria! Mutta siis se Curacao... Aruba oli saarena ja ihmisiltään ihanampi, Curacao taas sitä rantahotellien helminauhan aluetta lukuunottamatta varsin kehitysmaatasoinen öljynporaustorneineen ja muine kummallisuuksineen. Willemstad oli visuaalisesti upea ja sieltä löytää halpaa shoppailtavaa: vaatteita, käsilaukkuja, kenkiä... niin paljon kuin jaksaa kantaa. Myös kundeille on tosi makeita paitoja, Jack&Jones-kamaa, mutta karibialaisella twistillä. Shoppailuvinkkinä mainittakoon, että heti siinä aukealle, johon hotellien tarjoamat ilmaiset "shuttlet" jättävät sinut, on tax-free kellokauppa, jossa on kaupungin edullisimmat hinnat ja laajimmat valikoimat. Aitoja kelloja, takuutodistuksilla, mutta hinnat amerikkalaisittan niin, että 200 euron DKNY:n trendikello maksaa siellä 70 dollaria... not bad. Ostettiinkin bestmaneille ja kaasoille sieltä kiitoslahjoiksi tyylikkäät kunkin näköiset kellot ja kaiverrutettiin niihin Suomessa kiitostekstit. Tämä läppänä, koska me ollaan AINA myöhässä kaikkialta ja haluttiin kiittää heitä, jotka pitivät meidät ajoissa sinä ainoana päivänä, jolla asialla todella oli väliä Curacaolla majoituttiin Lions Dive & Beach Resortiin, joka sinänsä oli kyllä upea kokonaisuus. Ranta on kuin elokuvasta, aamupala oli todella herkullinen ja minä haikammoinenkin päädyin viettämään sen viikon veden alla. Itse hotellin huone oli aika huvittavan pieni ja ahdas, eikä henkilökunnan palvelualttius ollut kovin kummoinen. Vaikka kuinka yritin hymyillen hoitaa perusasioita, niin sain aika töykeää palvelua, porukalla oli kiire lähinnä juoruta keskenään eikä tulla kysymään tiskillä odottavalta mitä hän mahdollisesti haluaisi... Curacao pitää kokea veden alla. Ainakin Lions Diven rannalla on kaksi suojaista poukamaa, joissa molemmissa pystyy snorklaamalla näkemään tuhansia värikkäitä kaloja ilman minkään valtakunnan pelkoa haikaloista. Uskaltauduin toisen laguunin aallonmurtajan ulkopuolelle yhden kerran, sillä se kestää uida n. 45 minuuttia ja siellä on pelottava äkkisyvä, mutta meille sanottiin, että siellä on vielä enemmän kaloja. No, ehkä isompia parvia niitä hienompia kaloja, mutta ihan samat fisut mä mielestäni näin sisäpuolella Ehkä hienoin vedenalainen kokemus oli siinä julkisen rannan puolella olevassa laguunissa, jonka keskellä viihtyy semmoinen paikallisten silakoiden parvi, johon pystyy sukeltamaan sisään ja kun alkaa uimaan ympyrää, kalat ui sun kanssasi sitä rinkiä... villin oloista Snorklausvehkeet ja räpylät ostettiin siitä oman hotellin alueella olevasta sukelluskaupasta, eikä ne kovin paljon maksaneet. Lions Diven hotellin asiakkailla on aina vapaa pääsy viereiseen Sea Aquariumiin, joten siellä vietettiin aikaa aika paljon. Ehdottomasti voi suositella delfiiniuintia, se oli aivan mieletön kokemus ja jos tekee kuten sanotaan, saa delfiineihin kyllä aika kivan kontaktin. Ne on varsinaisia persoonallisuuksia, hiukan kuin itsepäisiä koiria Meillä uinti kesti kaikkinensa 2 tuntia ja vaikka hinta aluksi tuntuu kovalta 150 dollaria, se oli joka pennin arvoinen. Samaa mieltä oli sulhanen, jolle ostin uinnin kanssani lahjaksi. Jos hakee vähän jännitystä, siellä on mahdollisuus uida myös haikalojen ja rauskujen kanssa... mutta mulle riitti katsella niitä siitä laituriin ankkuroidusta sukellusveneestä, jossa on katseluikkunat Eli Curacaolla kannattaa olla vedessä, siinä on selkeästi suurin anti sillä paikalla. Me oltiin niin väsyneitä joka ilta koko päivän snorklauksesta, että syötiin siinä hotellialueella vain ja välillä jopa noudettiin rantabaarista vain huoneeseen safkat (ihana Caesar-salatti!), eikä jaksettu lähteä takakujille katsomaan paikallisempia kuppiloita. Myös Lionsin BBQ-ilta on kokemisen arvoinen, herkullista mättöä edullisella hinnalla ja siinä taivaan alla rannalla pöydissä istuskellen. Romanttista ja herkullista. Muistathan olla ovela ja varata pöydän jo päivällä baarista niin pääset varmasti biitsin puolelle istumaan... Lionsin hotelliasiakkailla on myös viereisen kuntokeskuksen kaikki tarjonta käytettävissä ja siellä ilmastoiduissa tiloissa olikin kiva vähän treenailla ennen aamupalaa kun äijä vielä veteli sikeitä. Myös joogaa ja pumppia pääsi harrastamaan ilmaiseksi Jos voisi yhdistää Aruballe sen saman laguunin ja akvaarion kuin Curacaossa, olisi varmasti taivaassa!

Täysi kymppi Helin Matkoille. Loistava palvelu, edullisimmat hinnat (ja voi pojat että jaksoinkin kilpailuttaa) ja kaikki toimi juuri kuten piti. Lomallelähtöpaketti infolehdyköineen ja karttoineen oli uskomattoman hyvä ja niin hotellissa kuin lennoillakin meitä vastanaineita muistettiin skumpalla ja kukilla Voin lämpimästi suositella!

Itsekin tykästyin kyllä Arubaan. Ehdottomasti hienointa olivat ystävälliset ihmiset, sillä niin mukavaa porukkaa ei ole missään aiemmin ollut. Me olimme ensimmäisen viikon Aruballa ja toisen Curacaolla, joten Aruba meni oikeastaan lepäillessä ja akkuja ladatessa häästressin jäljiltä. Shoppailu: kyllä mä ainakin onnistuin halpashoppailemaan Aruballa Esim. jos hinkuaa niitä söpöjä turkooseja minishortseja, t-paitoja ja lippiksiä, joissa on Aruban logo: ÄLÄ OSTA NIITÄ SIITÄ KAUNIISTA KAUPPAKESKUKSESTA. Pari katua sen takana on parikin tehtaanmyymälää, jossa sama paita maksaa 20 dollarin sijaan 2 dollaria... Samoin siellä ja ihan niiden "Citymarketeissa" kaupungin ulkopuolella on semmosia "rättikauppoja" joissa on henkkamaukkatyyppisiä toppeja ja muita tosi halvalla. Me osteltiin suurin osa kamoista siitä sataman päädyssä pääkatua olevasta ostoskeskuksesta (jossa on rafloja tms), jossa hinnat oli varsin kohtuullisia. Aurinkolaseja 10 dollaria, hyvännäköiset bermudat miehelle 15 dollaria jne... siellä oli yksi semmoinen Jack&Jones tyyppinen mesta, josta mies osti vaikka kuinka monet paidat Pukeutuminen: itse olin varautunut pukeutumaan tosi siististi ja totesin, että jenkkituristien ja hollantilaisten (ne ne vasta ärsyttäviä muuten ovatkin... kuin suomalaiset kanarialla, oikeasti, yäk yäk) keskellä on jo siisti jos ei laita lenkkareita ja verkkareita kun ulos lähtee. Eli EI tarvitse miettiä pukeutumista hulluna. Syöminen: todettiin hassua kyllä oman hotellin keittiö lopulta parhaaksi Vaellettiin myös sinne jenkkituristien korkeiden hotellien keskelle, jossa hinnat oli katossa ja palvelu säälittävän huonoa, joten vedettiin hodarit Hootersissa ja talsittiin takaisin matalampien asumusten puolelle Liikkuminen: bussilla älyttömän kätevää ja nopeaa! Suosittelen! Biitsi: IHANAAAAAAA! Ja rantabaareissa ihanat mätöt ja drinksut. Halpa dollari teki sen, että hinnat oli aikalailla Suomen hintatasoa, eli ei paha. Jälkeenpäin kaduttaa: että ei otettu aamiaista etukäteen, koska kuultiin huhuja, että sen olisi saanut edullisemmin suoraan hotellista. Bullshit. Matkatoimiston kautta otettuna olisi ollut 5 dollaria/aamu, sieltä ostettuna 12 dollaria... Mutta se oli kyllä silti joka pennin arvoinen, aivan mielettömän ihanat aamupalat ainakin Amsterdam Manorissa. Ruokavinkki: kookoskuorrutetut katkaravut limedipillä... taivas kielellä! Vaihtolentovinkki: jos olet lentämässä saarten väliä: SOITA lentokentälle tai pyydä hotellin henkilökuntaa varmistamaan onko lentosi ajoissa. Me vain luotettiin lippuihin ja venattiin sitten yhteyslentoa 10 tuntia Aruban kentällä, jossa EI OLE YHTÄÄN MITÄÄN. Paitsi halpaa konjakkia, joka olisi pitänyt ostaa kyllä sieltä ja pakata Curacaolta tullessa laukkuun, jotta olisi saanut tuotua maahan juomat. Sieltä nimittäin saa tuoda Hollantiin kyllä, muttei enää käsimatkatavarana Hollannista Suomeen. Eli jos ostelette juomia, ostakaa paikanpäältä ja laittakaa ruumaan. Urheiluvinkki: jos tykkää lenkkeillä, suosittelen juoksemaan rantatietä 7 ja 8 välillä aamulla... näkee aivan upealla tavalla miten luonto herää ja aamun vaaleanpunerva meri muuttuu kirkkaaksi sineksi. Henkeäsalpaavaa! (ja ei kuole nestehukkaan kuten sitten kaikkina muina vuorokaudenaikoina...kheh) Ja siis Helin Matkat oli halvin ja ihanin, koneessa juotiin joka suuntaan skumppaa ja naksuja, hotellihuoneessa Aruballa oli kaikki valmiina... ihan uskomattoman hyvin hoidettu. Kymmenen pistettä.

Praha on mielettömän kaunis ja edullinen matkakohde. Oltiin aviomiehen kanssa siellä kesälomalla viisi päivää, otettiin hotelli+lento -paketti eBookersin kautta ja tuli maksamaan 330 €/nuppi kolmen tähden hotellissa, joka oli muutaman minuutin kävelymatkan päässä vanhankaupungin aukiosta, ihan metroaseman vieressä. Ruoka ja juoma on suomalaiseen hintatasoon verrattuna edelleen edullista, jopa "turistialueilla". Heti jos poikkeaa yhtään sivukaduille, hinnat laskevat entisestään. Niskan siellä saa kipeäksi kun on niin uskomattoman paljon katseltavaa ja se lienee kaupungin ainoa "miinuspuoli". Suosittelen lämpimästi! Jos sitten meinaa häämatkaluksusta siellä etsiä, niin vanhankaupungin hotelleista on luksusta josta valita. Ja tosiaan, Prahassa kannattaa käyttää joukkoliikennettä! Se on toimivaa, nopeaa ja erittäin edullista. Esimerkiksi taksi lentokentältä maksaa 20-25 €, mutta vaihtolippu 20 senttiä ja bussi-metro -yhdistelmällä me pääsimme ruuhka-aikaan hotellille reilusti nopeammin kuin taksilla olisi ikinä onnistunut. Ja siis se sujui näin: suoraan terminaalin ovien edestä lähtee bussi, jonka päättäri on metroasemalla, josta kulkee suoraan metro keskustaan. Uskomattoman helppoa, varsinkin taksin kanssa tinkaamiseen verrattuna. Tästä osoitteestä löytyy tietoa joukkoliikenteen lisäksi lähes mistä tahansa Prahaan liittyvästä käytännön asiasta: http://www.myczechrepublic.com/prague/transportation.html p.s. ja se kenkien määrä... itse ostin "vain" kolmet, koska tällaiseen isoon kavioon valikoima on kehnompi. Jos jalan koko olisi 36-39 niin olisin varmaan ostanut parikymmentä paria samalla hinnalla kuin suomessa maksaa yksistä laatukengistä... mielettömästi kauniita kenkiä käytännössä kympillä, vau.

Vichyn Normadermista täältä kokemuksia: Mullakin pintakuiva sekaiho, eli en tykkää käyttää geelejä, koska iho kuivuu. Normadermin hoitokuuripakkaus on aivan loistava: se todella kuorii ja puhdistaa. Ei tapahtunut mitään räjähdystä vaan pelkkä kaunistus, iho oli kirkas ja kuulas. Rasvoista kannattaa samaihoisen ostaa vain yövoide, se on kesällä sopivan kosteuttava mutta silti tosi matta ihan päiväkäyttöön. Se päivävoide on ihan liian kevyt, paitsi ehkä hikisimpiin kesäkuumiin. Talvella mikään näistä rasvoista ei toimi, ovat liian kevyitä. Sarjan arkikäytössä paras tuote on kasvovesi, jolla huitelen niin kasvot, kaulan kuin dekolteenkin, sillä projektina pitää myös rintamus ja olat nättinä olkaimettoman puvun takia. Aina kun muistaa käyttää, iho pysyy kunnossa. Kun unohtaa = räjähdys. Varsinkin näin kesän hikoiluaikana. Kuorintavoide on hoitokuurissa aivan helmi (tiheät pienet jyvät) mutta erillisenä tuotteena ihan liian isojyväinen, jotta siitä olisi mitään vaikutusta. En tajua miksi eivät myy sitä kuorintavoidetta, jota kuuripakkauksessa on, sillä se on ihan törkeän hyvää. Ihohuokosia sarjan pitäisi supistaa, mutta itse en ole huomannut mitään eroa.

Pohdin tuollaisia kotihoitojuttuja mutta tulin siihen tulokseen, että helppous voittaa ja menin täällä Stadissa hammaslääkäriin. Suuhygienistin suorittama hampaiden putsaus (hammaskivi, värjäytymät tms) ja geelivalkaisu tuli maksamaan yhteensä 105 €. Kesti tunnin (josta valkaisua 20 min) ja hampaat on puhtaat ja kauniin valkeat, edelleen nyt 2 kuukauden jälkeen. Geelivalkaisuhan ei varsinaisesti valkaise, vaan poistaa värjäytymät ja tummentumat, mutta onhan se kuitenkin jotain vetyperoksidia, joten kyllä ne mun mielestä valkoisemmat on kuin koskaan, muttei sentään luonnottomat Valkaisun aikana tuli sellaista kummaa vihlontaa yhteen hampaaseen, mutta se meni aina nopeasti pois. Seuraavana päivänä vihlaisi kerran tai kaksi ja sitten vihlonta jäi pois kokonaan, eli kivun kannalta se oli ehdottomasti tosi iisi juttu ja täysin tuloksen arvoinen. Samassa paikassa olisi ollut Zoom-valkaisuakin, mutta mulle ehkä liian Hollywoodia ja se maksaakin sitten sen 400... Suosittelen käyttämään ammattilaisia, se ei maksa loppujen lopuksi paljoa, etenkin kun samaan hintaan saa sitten putsauksen ja tietää, että tulos on varmasti hyvä ja kaunis. Kannattaa tiedustella lähimmästä hammaslääkäristä hintoja. p.s. en enää polta tai juo kahvia, joskin valkaisussa lähti kyllä useiden tupakka- ja kahvivuosien tahrat pois p.p.s. Rembrantia minäkin olen vuosia käyttänyt ja näköjään toimii hyvänä ylläpitäjänä valkaisulle!

Ostin keväällä valkoisuusangstin keskellä Natusanin Firming itseruskettavaa kosteusvoidetta ja yllätyksekseni se toimi tosi hyvin. Aikaisemmin olen kokeillut kaikenlaisia ja aina on jotain valittamista, joko tahraa tai tulee "mustelmia" eli väri kerääntyy esim. nilkkoihin tms. Käytin aiemmin esim. Doven päivettävää ja se ei juurikaan päivettänyt, lähinnä teki niitä "mustelmia". Natusan pelittää tosi hyvin: ruskettaa nopeasti uskottavan päivetyksen, jos joka aamu suihkun jälkeen laittaa, on kolmessa päivässä jo mielestään terassiruskettunut. En ole onnistunut tahraamaan vielä kertaakaan ihoa tai vaatteita, vaikka olenkin ollut laiska ja laittanut suoraan voiteen suihkunraikkaalle iholle ilman mitään ihme kuorintoja. En ole päässyt vielä tänä kesänä kunnolla biitsille, joten ylläpidän tätä pientä päivetystä laittamalla Natusania kun muistan, eli about kerran tai kaksi viikossa. Sääret on niin kalmankalpeat voiteen alla, että niillä väri ei juuri auringonvalossa näy, mutta illalla on kyllä sopiva päivettynyt sävy. Heti jos on ollut yhtään oikeasti auringossa, itseruskettavakin saa pohjaa ja potkua sävylle. Firming -osasta en tiedä, ihan yhtä läski olo edelleen, mutta se itserusketus toimii Eli voin suositella. Tämä on näitä "tätä et voi mokata" tuotteita. Häitä ennen rukoilen, että edes joku viikonloppu paistaisi aurinko, jotta pääsisi rannalle ruskettumaan. Lomaa kun ei ole, solkkuun en mene ja sprayrusketus on liian lyhytkestoinen.

Täällä suunnitellaan samaa hommaa! Tähän mennessä kaikki tarjoukset on olleet ihan hävyttömän hintaisia, mutta nyt viimeisimmän kanssa tuntuu olevan taalat kohdillaan Tällä hetkellä suunnittelemme matkaa helmikuussa sitten, että oltaisiin ensin viikko Aruballa all-inclusive hemmottelussa, golfattais ja käytäis kalassa, sitten oltais viikko Curacaossa ilman ylläpitoa. Veikkaan, että sulla on samasta paikasta samantyyppinen tarjous Tähän mennessä oon pyydellyt erilaisista paikoista tarjouksia ja tosi nihkeästi mulle on vastattu. Ebookersin "deluxe -välitämme sinusta" tyypin kanssa puhuin jopa meilin lisäksi puhelimessa, enkä koskaan saanut kuitenkaan tarjousta pyytämästäni risteily-ranta -yhdistelmästä... Missä kuussa ootte Random lähdössä?

Se nyt vielä puuttuisi, että joku sortuisi syyllistämään minua.. Todennäköisesti tarraisin vieläkin tiukemmin kiinni kannastani silloin ;D Sulholle täytyy antaa pisteet siitä, että hän tosiaan harkitsi vakavasti nimensä vaihtamista, tunnusteli asiaa, makusteli, mutta tuli siihen tulokseen ettei tuntisi oloaan kotoisaksi. Ja sehän on tietenkin hänen oikeutensa, aivan kuten minullakin oman nimeni pitäminen. Hyvä kuulla, että on muitakin nimeensä tiukasti takertuneita! Onnea ja menestystä liitollenne

Täälläkin painiskellaan nimiasian kanssa... tosin vasta nyt häiden lähestyessä. Tähän asti olen ollut (ja julistanut olevani) satavarma siitä, että nimeäni en vaihda vaikka mikä tulisi. Nimeni on harvinainen ja olen sukuni viimeinen, minulla ei ole edes sisaruksia. Olen yrittänyt "luoda nimeä" tällä nimellä, joka jääkin helposti ihmisten mieliin ja tunnen sukunimeeni enemmän kuuluvuutta kuin yhteenkään etunimistäni. Etunimeni voisin vaihtaa vaikka lennossa, minulla kun muutenkin on lempinimiä joka lähtöön, mutta sukunimeni on vahva, ehkä jopa erottamaton osa minua. Sulhaseni sukunimi on hyvinkin tavallinen ja hän on sen jo kerran vaihtanut teini-iässä äitinsä tyttönimeen, jonka tunsi enemmän omakseen. Olemme sopineet, että molemmat pitävät oman nimensä. Mies on sen verran vanhakantainen, että ei pysty taipumaan siihen ajatukseen, että ottaisi minun nimeni vaikka se merkitsisi minulle valtavan paljon. Hänelle sen sijaan on melko yhdentekevää minkä nimen otan tai pidän, kunhan hänen ei tarvitse vaihtaa omaansa. Nyt kun häät lähestyvät, minua kuitenkin hieman kauhistuttaa ajatus siitä, että mahdollisella tulevalla perheellämme ei ole yhteistä nimeä. Lähinnä siltä osin, että minkä niminen/nimisiä laps(i)esta tulee? Minä en nimittäin aio olla eri niminen kuin lapseni, eli siitä selvinnee oma kantani... Syy siihen, miksi tyttönäkin pidän oman nimeni on se, että pystyn jatkamaan minuun muutoin päättyvää sukua ja sen nimeä. Ja tämän vaalimisen aion opettaa mahdollisille lapsillenikin, tytöille tai pojille. Yhdistelmänimeä en koe vaihtoehtona siksi, että se ei ole mitenkään yhteinen nimi, vaan silloin otan miehen nimen ja pidän omaani etukoristeena + että yhteinen miehen nimemme on automaattisesti sitten mahdollisten lastemme nimi. Sulhanen tietää suhtautumiseni lapsien nimeen ja on todennut, että hänen maailmansa ei kaadu vaikka hänen lapsensa eivät olisikaan saman nimisiä kuin hän. Jotenkin vain jaksan tätä epäillä. Puhuihan hän sukunimistäkin varsin suosiollisesti ja antoi seurustelun aikana ymmärtää, että ei ole mitenkään mahdotonta etteikö hän voisi vaihtaa nimeään ja ainoa huoli hänellä oli, että heidän sukunsa nimi ei jatku kun veljellään oli vain tyttöjä. No, nyt on poikakin talossa, eli sitäkään huolta ei enää ole. Mieli kuitenkin muuttui ja suopea asenne kaikkosi kun tosi tuli kyseeseen. Että jotenkin en jaksa uskoa, ettäkö enää ei olisi lapsen nimellä väliä sitten kun se lapsi on todellinen ja olemassa Näin 2000-lukulaisena modernina naisena sisäistä feministiäni häiritsee suuresti se, että vaikka perustelut ovat ikäänkuin minun nimeni puolella, tunnen syyllisyyttä siitä, että teen itselleni hyvältä tuntuvan valinnan tai vaadin nimelleni sille "kuuluvaa" oikeutta. Miksi ihmeessä minä tunnen syyllisyyttä siitä, että haluan jatkaa sukuani? Asia, joka mieheltä on oletettavaa ja jopa vaadittavaa, onkin naiselta itsekkään tuntuista? Onko tämä tätä ikuista katumusta niistä oletetusta seitsemästä kuolemansynnistä vai mitä ihmettä... Huomaahan sen täällä palstallakin: kirjoittajat haikailevat omaa nimeään ja miettivät ottaisivatko yhdistelmän vain miehen nimen. Lähes kukaan ei edes maininnut vaihtoehtona sitä, että miehenkin tulisi pohtia oman nimensä vaihtamista. Onko täällä muita, jotka aikovat kulkea omia polkujaan mutta eivät tiedä kuinka sovittaa askeleensa näihin viime vuosisadan aikaisiin fakkiutuneisiin sukupuoliasetelmiin?

Minun kaasoni on myös raskaana ja hyvä hänelle Minä tosin "nimesin" heti alkuun kaksi kaasoa, koska en olisi osannut valita toista toista tärkeämmäksi. Siihen päälle kun laittaa kaksi morsiusneitoa, niin eiköhän naiskauneus ole edustettuna riittävästi En oikein osaa ajatella, että raskaana olo olisi jotenkin este kaasoudelle... ellei sitten ollut aikonut kaataa kaikkia järjestelyjä toisen niskaan. Minulla on aika pitkälti hommat omassa hanskassa ja kaasoni ovat "pallottelukavereita" eli ideoinnissa, puvun valinnassa ja muussa haluan heidän mielipiteensä ja tarvitsen heidän näkemystään täydentämään omaani, mutta kyllä kaikki käytännön järjestelyt etukäteen hoituvat pitkälti omin voimin. Hauskaa on tietysti se, että kun häät koittavat, kaasoni on jo synnyttänyt, eli olen iloinen, että hän voi osallistua (rajoitetun) täysipainoisesti juhlintaan! Ei kyllä tulisi mieleenkään, että kaason raskaus olisi jotenkin "ikävää" minun häilleni!