Itse pidän kihlasormusta lähes aina ja tarkoitus on pitää myös kivellistä vihkisormusta. Hygieniasyistä käsienpesun ajaksi ja rasvaillessa otan sormukset pois. Olen sitä mieltä, että sormusten pitääkin saada itseensä elämän jälkiä. Ja jos jäljet alkaa häiritsemään, niin voihan niitä sormuksia sitten käyttää sepällä huollossa. Pakko vielä kertoa isäni yli 25 vuotta vanhasta kihlasormuksesta. Isäni tekee ruumiillista työtä ja on pitänyt sormustaan aina työskennellessään. Jossain vaiheessa sormuksesta on tullut niin soikio, ettei se enää edes lähde hänen kädestään pois. Hellyyttävää...

Meillä tulee varmaankin olemaan 2 kaasoa ja 1 bestman. Seremoniamestarikysymys on vielä auki, joko 1 tai ei ollenkaan.

En ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että nimen vaihdos vaikuttaisi siihen, mihin sukuun kuuluu. Miellän siis enemmän asian niin, että oman sukuni lisäksi alan pikkuhiljaa olla osa myös mieheni sukua. Ja mitä paremmin mieheni sukulaisiin tutustun, sitä enemmän olen myös hänen sukunsa jäsen.

Meillä lähtökohtana on, että säästämme sulhasen kanssa kasaan sen verran rahaa vuoden mittaan, että voimme niillä kustantaa itse hääjuhlan ja -matkan. Vanhemmiltani tulee luultavasti avustusta ainakin pitopalvelun laskuun (joka tuleekin olemaan suurin kustannuserä). Tilanteemme on kuitenkin vähän ongelmallinen: Omat vanhempani ovat ilmoittaneet jo vuosia sitten, että haluavat maksaa jokaiselle lapselleen yhdet häät. He ovatkin maksaneet veljeni vaimon vanhempien kanssa puoliksi veljeni häät. Sulhaseni vanhemmat eivät puolestaan ole osallistuneet sulhasen sisarusten hääkustannuksiin lainkaan. Ongelma tulee siinä, ketä laitamme hääkutsuihin kutsujiksi. Sillä perinteisestihän häiden maksajat kutsuvat...