Brija

Annoin kultaiset kalvosinnapit joihin on kaiverrettu miehen lempieläimen kuva. Sopi siinäkin mielessä, että tuo eläin esiintyy uudessa, yhteisessä sukunimessämme ja hellittelymuoto eläimen nimestä on myös se nimi, jolla miestä tavallisimmin kutsun.

Vietettiin laiska aamu sviitissä, saunottiin, syötiin aamiaista useampi tunti tuijotellen toisiamme ja ikkunasta avautuvalle järvelle... Muisteltiin edellistä päivää ja siitä riittikin höpistävää! Löhöiltiin ja laiskoteltiin. Alkuperäinen suunnitelma oli kävellä syömään läheiseen kartanoravintolaan, mutta ei sitten runsaan aamiaisen jälkeen ollut nälkä, joten mentiin vain hotellin ravintolaan jäätelöannoksille. Iltapäivällä bestman nouti meidät kotiin, minne apujoukot olivat kuljettaneet kukat juhlapaikalta. Yksi kukkalaitteista vietiin heti äidin haudalle. Mies ja bestman menivät nyhtämään opasteet pois tienvarsilta ja minä vietin sen ajan lajittelemassa muuta juhlapaikalla tarvittua tavaraa oikeisiin osoitteisiinsa. Illalla katoimme pöytään juhlapikarimme ja kuohuviiniä, hääkakun ylimmän kerroksen, laitoimme soimaan häissä soitetun CD:n mielimusiikkiamme ja tunnelmoimme kahdestaan kynttilänvalossa.

Ei tuntunut "ylimainostetulta" hääyö meidänkään kohdalla. Mies pelkäsi etukäteen suorituspaineita, mutta ei ollut mitään hätää niiden suhteen kun pääsi kuorimaan häähepeniä yltäni.

Olimme häämatkalla Karibialla, Barbadoksella. Syitä valintaan olivat ihanalta vaikuttava paikka (+ halusimme vaihteeksi jonnekin, missä ei olisi liikaa nähtävää tarjolla, jotta saisimme todella keskittyä rentoutumiseen ja toisimme ), aurinkoinen kaukokohde jollaisessa emme vielä olleet yhdessä käyneet ja miehen kiinnostus kyseistä maailmankolkkaa kohtaan. Loma oli lyhyesti sanottuna ihana, jopa toiveet ylittävä. Nyt haaveillaan uudesta matkasta samaan suuntaan, ei välttämättä samalle saarelle, vaikka sinne kyllä mieli tekisi...

Minä taas olen ajautunut takaisin tänne lapsuudenkaupunkiin. Enpä olisi arvannut näissä maisemissa avioituvani, mutta niin siinä vain kävi.

Miehen siskon lapsia ei voinut (eikä haluttukaan) kutsumatta jättää, mutta muut (vieraammat eli serkkujen lapset jne.) jäivät pois. Kyllähän lapsista ääntä lähtee mutta mitään kauheaa sählinkiä eivät saaneet aikaan. Kirkossa ääntelivät sen verran, että vieraat jälkeenpäin harmittelivat kun eivät kuulleet papin puhetta. Me tietysti kuulimme joten meitä se ei häirinnyt. Vanhemmat tietysti joutuivat välillä lapsiaan hoitamaan ja esim. poistumaan hetkeksi kesken ohjelman, mutta en usko että siitä kenellekään oli harmia tai haittaa.

Hilaanpa tätä aihetta vähän ylöspäin, kun meilläkin on nyt Barbados noussut matkakohteista ykkösvaihtoehdoksi. Olisi kiva kuulla kommentteja, kokemuksia ja kertomuksia paikasta, kaikki vinkit tervetulleita!

Tämmöisiä tarjoomuksia tulee meille: HÄÄMENU 9.8.2003 Graavilohi ja mätikastike Kylmäsavulohimätihyytelö Kasvisterriini Kirsikkatomaatti-leipäjuustosalaatti Marian savukalasalaatti Hedelmäinen broilerisalaatti Viinimestarin lohi Lihapyörykät Kuorrutetut kasvikset Kermaperunat leipävalikoima ja levitteet kotikaljaa, jäävettä ja mehua viherherukka-viini ja punainen marjaviini (juhlapaika viinitilalta) Sofian jäädytetty suklaakakku Kuningatarhyytelökakku kahvi, tee ja mehu Ron Matusalem Gran Reserva 15 Solera (tumma rommi) Lepaan ruusuinen (likööri)

Koekampaus oli minulla ihan oikea kampaus. Olin kerran käynyt kampaajan luona jutustelemassa siitä, mitä tehtäisiin ja hiukan suunnittelemassa (tämä ilman ajanvarausta/erillistä maksua). Koekampauskerralla suunniteltiin lisää, tehtiin kampaus kiharoineen, tupeerauksineen kaikkineen ja kokeiltiin etuosaan kahta eri vaihtoehtoa. Aikaakin meni reipas pari tuntia, itse hääpäivälle sitä on varattu kolme. Eli kampaaja teki lähes samanlaisen työn kuin itse hääpäivänä, mutta silloin kuulemma tehdään vielä tarkemmin ja huolellisemmin, kiillotetaan latvoja vahalla jne. Koekampaus kuului hääkampauksen hintaan.

Kihlat kävimme ostamassa ja sormukset pujotettiin sormeen kahden ja salaa, eli siinä vaiheessa ei kukaan tiennyt aikeistamme vielä mitään (jotkut tosin kertoivat jo odotelleensa... ) Juhlistimme päivää aivan kahden, koska meistä se kuitenkin koski lähinnä vain meitä ja, no, olemme muutenkin sellaisia lällyjä että jotenkin tuntui romanttisimmalta ajatukselta viettää kihlapäivä kahden (kävimme suosikkiravintolassamme syömässä, joimme shampanjaa ja söimme herkkuamme suklaajuustokakkua, eli juhlimme sillä juuri meidän mielestämme parhaalla tavalla. ) Vanhemmille ilmoitettiin seuraavana päivänä puhelimitse (ja luotettiin siihen, että sieltä tieto menee muille sukulaisille ). Minun suvussani ei muistaakseni kukaan ole kihlajaisjuhlia pitänyt, joten ajatus oli minulle vieras. Sulho taas tulee seudulta, jossa kihlajaiset ovat lähes yhtä iso tapahtuma kuin häät... Juhlia olisi kuitenkin ollut vaikea käytännössä järjestää emmekä oikeastaan halunneetkaan, joten juhliminen jäi siihen, että kävimme juhlapäivällisellä minun vanhempieni ja sisareni luona ja kihlajaiskahveilla sulhon äidin ja sisarusten luona.

Näillä näkymin ilmoitamme, missä liikkeessä meillä on toivelista. Lisäksi bestman ja ehkä kaasokin saavat listan toiveista, joten heiltäkin vieraat voivat halutessaan toiveita kysellä. Vielä ei oikein ole tietoa siitä, mitä listoille tulisi...

Meillä myös sulho tahtoo Bonjour-puvun. Ylihuomenna olisi tarkoitus ensimmäistä kertaa käydä kokeilemassa...

Meillä tuntui olleen alusta asti selvää, että kun molemmat kerran naimisiin mennään, niin yhdessä ne järjestelytkin hoidetaan. Käytännössä se on mennyt ehkä enemmän niin päin, että minä ideoin/suunnittelen vähän enemmän visuaalista puolta, kun taas sulho hoitaa enimmäkseen noita konkreettisempia asioita; puhelinsoitot, varaukset ja muut tiedustelut, ideoinnit siitä, kuinka mahdolliset lahjatoiveet esitetään ja muut vastaavat junailut. Kukat, korut jne. mies kyllä näkee enemmän "naisten hommina", mutta niihinkin siltä kyllä saa mielipiteen - ja harkitun, hyvän sellaisen - kun vaan kysyy! On sieltä tullut toiveitakin, mm. että tiara pitäisi olla. Kaikesta höpistään kahdestaan todella paljon, ja on tuo sulho innostunut hääpäiväkirjaammekin kirjoittamaan!

Ohjelmaa ei vielä olla ehditty kovin tarkasti suunnittelemaan, mutta olen jo ajat sitten esittänyt toiveen, että mieluummin ei leikkejä... Tai, no, vieraat saavat kyllä leikkiä jos lystäävät , mutta olisin kiitollinen jos en itse joutuisi osallistumaan. En nauti huomion keskipisteenä olemisesta ja luulen jännittäväni jo morsiamen "roolia" sen verran, etten halua mitään ylimääräistä stressiä siitä, joudunko jotenkin vielä erikseen "esiintymään" vieraille. :-/ Joka tapauksessa luulen, että puhe tai pari tulee kuulumaan ohjelmaan ja jos vain vieraiden joukosta löytyisi joku laulu-/soittotaitoinen niin mikäs sen mukavampaa. Valssit ainakin tanssitaan ja ehkä sitten saman tien enemmänkin.

Yhteen- ja erikseenkirjoitus taitaa riippua siitä mitä haluat sanoa: yhteen, eli "vastanaineet" = "äskettäin vihityt" kun taas erikseen "vasta naineet" = "vasta olleet naimapuuhissa". ;D