Laulis

Talvihäistä en tiedä minäkään, mutta meidän häät pidettiin tuolla elokuussa. Ihan päälisin puolin ok paikka, mutta muutaman asian olisivat voineet hoitaa paremminkin. Ja se suhteellisen utelias talonmiestäti meinasi käydä hermoille roikkuessaan (hääpaikkaa laittaessa ja purkaessa) siellä jatkuvasti "neuvomassa" eli kaikkien tiellä.

Meilläkin nimen miettiminen alkaa olla edessä. Meillä miehellä on hyvin tavallinen nen-loppuinen nimi (jos ei kuulu yleisimmät sukunimet Suomessa top10:iin, niin ainakin 15:n yleisimmän sukunimen joukossa se on) ja minulla suhteellisen harvinainen (nykyisenä nimenä reilulla sadalla ihmisellä) ja "erikoinen" (ts. nimeä joutuu tavailemaan aika usein). Pienenä inhosin sukunimeäni juuri tuon "anteeksi mikä"-kyselyn vuoksi, mutta nykyään en ole enää niin innokkaasti vaihtamassa nimeä mihin tahansa. Lisäksi meidän molempien sukunimet on sen verran pitkiä, että yhdysnimet voi unohtaa samantien (lyhyemmillä nimillä mä varmaan ottaisin yhdysnimen). Me halutaan yhteinen sukunimi, joten vaihtoehtojakaan ei ole kuin tasan kaksi, mutta siltikään me ei osata tehdä päätöstä suuntaan eikä toiseen. Anoppi kyseli meiltä sukunimiasiaa jo viime syksynä ja ilmoitti, ettei heille ole väliä vaikka päädyttäisiin ottamaan mun nimi yhteiseksi nimeksi (no, hyvähän sen on tietysti sanoa, kun ovat appiukon kanssa eronneet, eiköhän ne ole miehen isä ja mummo, jotka asiasta loukkaantuvat, jos joku loukkaantuu). Kaveripiirissä ollaan välillä vähän puolihuolimattomasti sivulauseessa nimiasiaa sivuttu ja kuulosteltu reaktioita siihen että se olisikin mies joka vaihtaisi nimensä. Osa on tainnut ottaa asian ihan vitsinä, mutta kukaan ei ole ideasta toistaiseksi vielä järkyttynyt (ei sillä, että kavereiden mielipiteet nyt suoranaisesti meidän päätökseen vaikuttaisi). Mä tietysti mielummin pitäisin oman nimeni, eikä mieskään ole sitä vaihtoehtoa mitenkään tyrmännyt. Mä varmaan teen tästä asiasta suuremman ongelman mitä se onkaan, kun vaikka mies on sanonut ettei sille ole mikään ongelma vaihtaa nimeään, niin mä saan keksittyä sen nimenvaihtoon miljoona "ongelmaa" :. Kuten sen, että mun miehellä ja isän veljellä on hyvin samantyyppinen etunimi (ei kuitenkaan sama, mutta isän veljen lempinimenä käytetään joskus samaa nimeä kuin mun miehen nimi), joten mä saan toki väänneltyä päässäni miten ne nyt sekaantuu toisiinsa jne (miten niin olen tottunut olemaan ainut itseniniminen maailmassa, musta oli ihan riittävästi kun isän veljen lapselle annettiin nimi, joka eroaa omastani vain yhden kirjaimen verran). Ja sitten mua tietysti mietityttää tuo jonkun loukkaantuminen. Mies kun ei ole (koskaan ollutkaan) missään erityisen hyvissä väleissä isänsä ja mummonsa kanssa (tulevat kyllä toimeen, mutta esim. vanhempiensa erotessa asettui selkeästi äitinsä puolelle), joten vaarana on, että kokevat miehen nimenvaihdon v****iluna niitä kohtaan (miehen vanhempien ero on suhteellisen tuore asia, johon liittyi kaikennäköistä). Ja ettei nyt vaan kukaan luulisi, että mies on niin mun tossun alla ettei saa pitää edes omaa sukunimeään (kun ainahan vaimot ovat miehensä sukunimen ottaneet) ;D En mä tiedä. Onneksi on vielä aikaa miettiä (alkaa olla jo meidän häiden teemana tuo "onhan tässä vielä aikaa").

Meidän "kihlakuvan" (me ei pidetty mitään kihlajaisia, mutta jaettiin niitä kuvia meitä kihlajaisten puuttumisesta huolimatta muistaneille sukulaisille) otti miehen kaveri omissa häissään, jossa mies otti niiden hääkuvia. Tai siis, ei siitä kuvasta kuvaa otettaessa mitään kihlakuvaa suunniteltu, miehen kaveri vaan tuumasi kesken kuvausten, että anna se kamera mulle, pitäähän teistäkin kuva ottaa. Ja vaimonsa tökkäsi mulle vielä hääkimppunsakin käteen, joten kun niistä kuvista tuli ihan sen näköisiä, että niiden ottamista olisi ihan suunniteltu, niin teetettiin niistä sitten kuvat sukulaisille.

Liekkilästä: me käytiin se syksyllä katsastamassa (tai paikkakuntalaisena toki paikan tiesin ennestään, mutta en ollut nähnyt sitä sisältä remontin jälkeen), mutta ei tykätty. Se "kahvion puoli" olisi ollut ihan kiva, mutta meidän mielestä se sali oli jotenkin tosi kolkko eikä oikein sopinut siihen tyyliin, miltä se talo ulkoapäin näyttää. Sijainniltaan Liekkilä olisi sopinut meille paremmin kuin hyvin, koska meidät vihitään Koivuniemen uudessa kappelissa ja upealla paikallahan se on. Kuitenkin päädyimme varaamaan meille Liekkilän sijasta Kuohun kylätalon, joka oli enemmän meidän näköinen. Ja monta sataa euroa halvempi.