sss69

Meille se on että KUULKAA KAIKKI... En ole koskaan ollut naimisissa. Meillä on lapsia niin edellisistä liitoista/avoliitosta ja yhteinen lapsi. Siskoni oli sitä mieltä että se on häpeä että menen naimisiin kuuluvasti ja näyttävästi kirkossa. Pitäisi kuulemma mennä maistraatissa ja pukukin olla joku hillitty iltapuku tyylinen ja ei juhlia.... kuulemma meidän elämäntilanteen huomioon ottaen.... mä olin silloin että mitä ihmettä... Hän itse ei ole mikään pyhä neitsyt.... päinvastoin.... on abortteja ja vaikka mitä ennen naimisiinmenoa ja lapsista osa syntynyt ennen naimisiinmenoa.... joten hänen ei todellakaan pitäisi moittia tai puuttua toisten asioihin.... Miehen sukulaisista osa että hyshys että ei pitäisi ollenkaan mennä naimisiin.... niin kuin se muille kuuluisi.... ja minkä hän sille voi että nuorena poikana hänet valheella saatiin naimisiin ihmisen kanssa joka ei avioliiton aikana muuta tehnyt kuin hypännyt vieraissa ja naimisiin he menivät raskauden takia joka sitten osoittautui myöhemmin valheeksi.... pitäisikö hänen muka kieltää itseltään onni??? Jos joku haluaa mennä salaa ja hyshys naimisiin niin se on jokaisen valinta.... minä ainakin kuulutan maailmalle että olen onnellinen ja menen lopultakin naimisiin elämäni rakkauden kanssa... :-X

Menemme naimisiin koska rakastamme toisiamme ja haluamme vahvistaa täten yhdessäoloamme. Menemme naimisiin myös laillisista syistä yhteisen lapsemme vuoksi.... Mutta suurin asia on se että rakastamme toisiamme niin paljon... On mukavaa kun nuorena ei elämänsä rakkautta löytänyt ja naimisiin mennyt niin se voi tapahtua myös vähän myöhemmin... enhän minä nytkään mikään vanha ole..... mutta en enää parikymppinen... Silti häät tuovat sellaista mukavaa jännitystä elämään..... ja hermoilua :-X

Mulla tuottaa vaikeuksia vaikka haluan juhlia.... pelkään että hikoilen kuin pieni sika..... Yritän etsiä puvun mikä ei kiristä tai ole epämukava ja jo sovituskopeissa mulla on iskenyt paniikki...... juhlia tykkään järjestää kaikkea muuta suunnitella..... mutta se puku tuottaa ongelmaa..... ja kirkkoon käveleminen ja seisominen..... Siis sen osuuden haluaisin tehdä niin että vierailla laput silmillä että kuuntelisivat vain.... Sitten on ongelma etten suostu ikinä kuviin menemään..... hulluksi meinaan tulla.... mutta yritän olla ajattelematta...... Mulla kuvat aina epäonnistuu..... joko olen siinä silmät kiinni tai suu auki tai muuten kamala ilme..... :-X

Kaveri meni salaa kertomatta kenellekään.... ei edes vanhemmille.... kaikista meistä tuntui ensin vähän pahalta mutta kun kertoivat syyn niin ainakin minä itse ymmärsin hyvin... eivät kaikki halua hääjuhlia tai muuta hössötystä.... Itse välillä ajattelen että pitäisi mennä salaa naimisiin... menisi siinä anopilla kahvit väärään kurkkuun kun asian paljastaisin.... pelkään muutenkin että hän jotenkin tai mieheni entinen vaimo yrittää estää häämme..... he kun tekevät kaikkensa koko ajan että eroaisimme... Sellasta se elämä on kun joillakin ei ole omaa elämää.... :-X

Meillä jo tila rajoittaa kutsuttavien määrää..... kutsumme vain lähisukulaiset tai sukulaiset joihin todella hyvät välit.... serkut ym unohdetaan..... vanhempamme eivät tietenkään ikämme takia jo vaikuta häävieraslistaan mitenkään.... kaverit siis todella läheiset kaverit kutsutaan ja vähän työkavereita ja lähimmät naapurit..... suurinosa vieraista siis kavereita.... onneksi... Olen joskus ollut juhlissa missä vihkiminen tapahtui suvun kesken ja kaikki kaverit ja nuoremmat sukulaiset oli kutsuttu iltajuhlaan mihin ei tullut yhtään vanhempaa sukulaista tai lasta..... voi siis tehdä näinkin.... Turha ottaa ongelmaa ketä jättää kutsumatta..... tosiasia on ettei kaikkia voi millään kutsua.... rahakysymys sekin.... Minä ainakin olen sanonut suoraan että läheisimmät sukulaiset ja ystävät kutsutaan häihin.... jos joku siitä on minulle loukkaantunut niin voi voi.... mutta usein nämä ihmiset eivät ole minuakaan aikoinaan kutsuneet omiin häihin juuri rahakysymyksen myötä.... he vain itse niin usein unohtavat sen.... tapaan töiden ja harrastusten kautta päivittäin mukavia ihmisiä joista tulee hyviä tuttavia.... silti en heitä kutsu vaikka ovat monta kertaa ihanampia ihmisiä kuin esim sukulaiset.... :-X

Maizu totesi oikein..... eli mitä väliä sillä mitä muut sanovat ja ajattelevat.... jokainen tehköön kuten haluaa.... aivan kuinka häitten kanssa myös..... Jos rupeaa miettimään mitä olisi tehnyt toisin niin ei ehtisi edes elämään..... "Vain elämää ei sen enempää on kaikki tää, koita ymmärtää", Irwin totesi aikoinaan niin osuvasti.... :-X

Taidat olla katkera jostain.... täällä meillä vain ollaan niin pirun vanhoillisia.... ensin pitää mennä naimisiin... sitten tehdä uraa ja sitten lapset.... mä olen tehnyt nuorena lapsia ja nyt vanhempana ja aina olen tehnyt uraa.... naimisiin olen vasta menossa.... ja mitkä paskat olen saanu päälle niin kuin olisin pahakin ihminen ja vain siksi etten ole naimisissa ja lapsilla kaksi eri isää...... voi miten kamala ihminen........ itse en siitä ota ongelmaa..... jos en nytkään menis naimisiin niin ei mitään ongelmaa..... eikä muuten nimitys rouva ole mitenkään kutsuva.... Pointtini oli vain se että tuttavani oli onnellinen siitä että pääsi naimisiin elämänsä rakkauden kanssa..... joillekin se avioliitto kun on niin kauhean tärkeä..... Itse haluan naimisiin vain juhlien takia ja siksi että se antaa lopullisen silauksen liitollemme.... se ei vaikuta meidän omistamiseen tai mihinkään.... ne asiat on viisaasti hoidettu jo aikoja sitten..... Monta kertaa vain lasten tekoa nykypäivänä siirretään juuri uran tai muun syyn takia..... kuinka monet tekevät heti lapsen avioliiton solmimisen jälkeen..... minä tiedän vain yhden pariskunnan kaikista monista sadoista ihmisistä joiden häissä olen ollut tai muuten tutustunut heihin häiden jälkeen.....

Rakkautta ja sen määrää ei voi mielestäni mitata..... Onhan kohteet aivan erilaisia..... lapset on lapsia ja mies on mies.... En voi edes sanoa ketä lasta rakastaisin eniten koska sellainen ajatustapa olisi mielestäni väärin eli rakastan kaikkia lapsiani hullun lailla..... kuten miestänikin rakastan hullun lailla...... siis tulevaa miestäni.... Lapsia hankitaan silloin kun siltä tuntuu..... ei iällä eikä ajalla tai onko naimisissa ole loppujen lopuksi mitään merkitystä..... eikä edes sillä jääkö yksin lasten kanssa.... perhetuttumme menivät nuorena naimisiin ensimmäisen lapsen tulon vuoksi.... tekivät kaikki lapsen avioliiton aikana ja mies menehtyi yllättäin parisen vuotta sitten... nainen jäi yksin pienten lasten kanssa... hän vain totesi kaiken kaikkiaan että onneksi teki lapset nuorena..... ja onneksi menivät naimisiin koska kuka nyt huolisi monen lapsen yksinhuoltajan vaimokseen.... voi ainakin olla vaikeaa.... Pari päivää ennen perhetuttumme kuolemaa kaverini kuoli..... hänen juuri vihitty vaimonsa jäi yksin.... hän surkutteli sitä ettei mies halunnut tehdä lapsia ennen avioliittoa..... olisi jäänyt edes muisto miehestä.... kuulostaa kamalalta mutta elämän tosiasioita..... ei pidä siis miettiä vaan toimia kun siltä tuntuu..... eikä se lapsen tulo aina heti onnistu..... tai välttämättä miten toivoisi..... :-X

Kihloihin mentiin karkauspäivänä 2004 eli minä kosin. Sanoin että jollei nyt mennä kihloihin ja seuraavana eli 2008 karkauspäivänä naimisiin niin ei koskaan... Mies otti onkeensa..... :-X