Sori Peppi..oli pakko,ottaa joku teksti esimerkiksi ja sun juttus oli yksi niistä monista jotka pisti silmään. Hmm..mitä näihin juttuihin sanois.Avioliittoon ennen lapsia aikovat,puolustelevat omaa kantaansa jos milläkin järki syyllä.Ja lapsen jo saaneet ovat puolustus kannalla. Me ollaan taivallettu yhdessä isännän kanssa melkein 10 vuotta.Mulla on edellisestä avoliitosta(hyi mua ) esikoinen 12-v ja nyt mun isännän kanssa 3 yhteistä lasta.On asuntolainaa,on karikoita,on huippuhetkiä,juhlia ja suruja.Ne mä olen kokenut oman kultani kanssa.Ja joka ainoasta hetkestä ollaan selvitty ilman papin aamenta. Mä uskon vakaasti,että meidän suhde tulee kestämään loppuelämän.Jos se on kestänyt näitä myrskyjä ja muita luonnonmullistuksia, se kestää mitä vaan.Mulla ei ole mitään harhakuvitelmia enään meidän suhteesta.Meidän suhde on luja ja luottamus vankka.Meidän suhde perustuu täysin rakkauteen ja toisen kunnioitukseen.Se on kaiken pohja.Mun mies haluaa olla mun kanssa,ja mä voin luottaa siihen ja meidän suhteen pysyvyyteen ilman virallisuuttakin.Avioliitto kun ei sido ketään yhtään sen enempää kuin avosuhdekaan,jos ei ole haluja suhteen jatkumiselle.Ja me ei eletä pelkästään lapsille vaan me eletään meille,meidän perheelle. No,me tehdään nyt kuitenkin niin,että huomenna tasan kello 12.00 me marssitaan maistraattiin.Saadaan viralliset paperit kuntoon...ja ihanaa,jipii,mä voin olla tosi helpottunut jos mun rakkaani kuolee,eihän mulla ole enään mitään hätää,mähän saan sitten lesken eläkettä? Leikki leikkinä,ilkeenä sellasena...yritän vaan herätellä ajatuksia siitä,että meitä on niin paljon erilaisia ihmisiä ja jokaisella on omat kantansa,ettei näistä asioista kannata kauheesti hermostua,jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja mun on juuri tälläinen. P.S. Meillä lapset odottaa aivan älyttömästi meidän häitä ja oikeesti,ne haluu vaan päästä herkuttelemaan ja jakamaan hääkarkkeja.Minä haluan ja saan lauantaina papin siunauksen meidän suhteelle ja tahdon,että meidän läheiset on tätä hetkeä todistamassa ja sen jälkeen juhlitaan,sillä häät on ilon juhla ei surun,ainakin luulen niin.Eikä meillä muutu mikään elämässä sen myötä,paitsi mulla sukunimessä 2 kirjainta.Tää avioliitto on pitkäaikaisen harkinnan tulos, ja meille tässä kohtaa elämää oikea juttu. Kaikille avioituville/avioliitossa jo oleville jaksuja arkeen...ja pikkusen pilkettä silmäkulmaan