Täällä myös syyskuussa avioitunut rouva (33v) kera herransa (34v). Meillekin molemmille häät olivat ensimmäiset ja näillä näkymin ne ainoatkin . Meille oli heti suunnittelun alkuvaiheessa selvää että kirkkohäät niiden olla pitää ja isä saattelemaan morsianta. Alussa ajatuksena oli lähipiirin ja parhaiden ystävien kutsuminen ja vierasmäärän rajaaminen siihen, mutta pikku hiljaa alkoi tuntua luonnollisemmalta ja luonnollisemmalta kutsua vähän laajemmastikin sukulaisia ja tuttuja (n.100vierasta) kun häät kerran pidettiin. Kutsuja tehdessämme meistä samoin kuin vanhemmistammekin oli luontevaa pistää kutsujiksi itsemme (eikä siis enää vanhempiamme). Muulta osin halusimme kuitenkin perinteiset häät saketteineen ja prinsessapukuineen, huntuineen ja morsiusneitoineen. Pukuni oli valkoinen viininpunaisin koristein enkä nähnyt hunnussakaan mitään ongelmaa koska ajattelin sen sopivan siihen etten ollut aiemmin ollut naimisissa. Ohjelman puolesta molemmat tykkäsimme perusohjelmasta. Leikkejä ei varsinaisesti leikitty lukuunottamatta kimpun ja sukkanauhan heittoa sekä hääkarkkeihin liittyvää pientä ohjelmanumeroa. Ohjelma siis painottui puheisiin, musiikkiesityksiin, kaasojen esittämiin runoihin ja kivaan vieraskirja- ideaan jossa kuvasimme kaikki vieraat heidän tullessaan juhlapaikalle, teetimme kuvat ennalta sovitun mukaisesti ruuan aikana ja jo kahvin aikaan kiersi vierasjoukossa kuvallinen vieraskirja johon kaikki saivat kirjoittaa vapaasti mitä tai minkälaisia terveisiä halusivat sanoa hääparille (elämänohjeet, värssyt jne). Häämme pitivät sisällään myöskin vapaata aikaa, milloin vieraat saivat liikuskella sisällä ja ulkona sekä puhutella toisiaan. Mukavasti näyttivät viihtyvän eikä kenenkään aika ainakaan näyttänyt tulevan pitkäksi. Aivan meidän näköisemme häät tuumasimme lopulta ja sellaiset mieleenpainuvat joka tärkeääkin.. onhan se sentään sellainen päivä jota kuuluukin muistella.