Chandalina

Onkohan ihan tuhoon tuomittu ajatus, että klo 17 tapahtuvan vihkimisen (tai oikeammin avioliiton siunauksen, kun naimisissa ollaan jo) jälkeen olisi siirtyminen kahvitilaisuuteen yhteen paikkaan ja sen jälkeen toinen siirtymä loppuillaksi toiseen paikkaan? Siirtymät olisivat n. 5-15 min, ehkä vähän enemmän riippuen, miten parkkitilaa löytyy. Eli kirkon jälkeen tarjottaisiin ravintolassa malja+pieni suolainen sekä kahvi ja kakku, ja olisi mahdollisuus pitää jotain puheita tms. virallisempaa ohjelmaa ja sitten loppuillaksi omalle pihalle tavallaan jatkoille rennommin ja siellä sitten ruokaa (esim. palvattua possua ja erilaisia salaatteja). Vieraita kuitenkin ajatuksissa ehkä n. 80. Mietin siis, että meneekö kauhean myöhäiseksi tuo jälkimmäinen osuus, ja mahtaako tuo kaksi siirtymää tuntua hankalta. Mielipiteitä?

Vihkimistä suunniteltiin muutama kuukausi, nyt siunaus ja hääjuhla päätettiin noin puolentoista vuoden päähän. Yleisluontoisesti varmaan mietitään nyt sellaiset asiat, jotka vaikuttaa kirkon ja juhlapaikan varaamiseen ja aktiivisemmin suunnittelut ja järjestelyt käynnistynevät vuoden kuluttua. Tänne foorumille olen rekisteröitynyt jo 8 vuotta sitten kun tavattuani mieheni, olen naimisiinmenoomme asti potenut hääkuumetta joka kevät. Erityisempiä suunnitelmia en ole kyllä koskaan tehnyt, mutta tutkaillut vaihtoehtoja haaveillen. Nyt useamman vuoden tauon jälkeen päädyin taas tänne, tällä kertaa tositarkoituksella.

Me menimme salaa naimisiin kahden palkatun todistajan ja pienen poikamme läsnäollessa, ulkomailla. Ajatuksena kuitenkin oli, että liitto siunataan ja samalla järjestetään hääjuhla läheisille. Aikaa kuitenkin on ehtinyt vierähtää muiden "projektien" parissa, ja vasta nyt on päätetty päivä puolentoista vuoden päähän. Silloin olemme olleet naimisissa reilut 5 vuotta ja meillä on jo kaksi lasta, joten ihan perinteisen kaavan häät eivät tunnu luontevilta. Päätöksiä ei ole vielä tehty ja ylipäätään suunnitelmat ovat alkutekijöissään, mutta esimerkiksi mua mietityttää pitkä valkoinen hääpuku (haluaisin ehkä, mutta tavallaan tuntuisi hassulta ajatellen sen symboliikkaa - toisaalta voi olla että päädyn siihen sillä perusteella, että milloinka muulloinkaan voisin pukeutua sellaiseen). Mies mahdollisesti käyttäisi vihkipukuaan, joka ei ollut tumma, vaan vaalea kullanvärinen. Siunaus olisi lauantaina kirkossa ja sen jälkeen olisi ainakin kahvittelut kakkuineen. Ruokailun suhteen ollaan vähän mietitty rentoa puutarhajuhlaa varrassikoineen. Ainakin kaikki hassut tuntemisleikit, kakunpolkaisut ja varmaan kimppujen ja sukkanauhojen heittelyt jäävät pois, kun tosiaan ollaan oltu jo pitkään naimisissa, joten olisivat vähän omituisia. Häätanssi varmasti jossain muodossa, kun tykätään tanssimisesta.

Nykyisellä kotipaikkakunnalla todennäköisesti. Toinen vaihtoehto olisi paikkakunta, jolta olen kotoisin; siellä voisi olla edullisempaa, mun suvun olisi helpompi osallistua jne. Ympäristökin viehättäisi mua enemmän, mutta järjestelyt lienee helpompi tehdä kuitenkin täällä ja vähän ollaan mietitty, josko ainakin iltajuhla olisikin meidän omalla pihalla, kunhan saadaan se valmiiksi.

Vihkipäivä valikoitui symmetrisen päivämäärän perusteella ja nyt 5 vuotta myöhemmin siunaus- ja hääjuhlapäivä valittiin samalla perusteella. Myös kihlapäivä oli päivämäärältään hauska. Erityisesti minä olen viehtynyt näistä numerosarjoista, ja mies on tyytyväinen, kun on helpompi muistaa.

Vanhaan viestiin kommentoin P_iville ja Charlottaalle, että eiköhän uskoa voi, vaikkei kuuluisikaan kirkkoon.

Meidät on siviilivihitty kohta 4 vuotta sitten ja siunaus sekä hääjuhla on suunnitelmissa kesälle 2016, kun olemme olleet 5 vuotta naimisissa. Hääpäivänä juhlimme luonnollisesti tuota vihkipäivää, mutta ehkäpä myös siunaus/hääjuhlapäivä tulee huomioitua sitten jatkossa. Samalle päivämäärälle ei juhlia valitettavasti saada, kun osuu arkipäivälle sinä vuonna, eikä haluta jäädä odottelemaan, että minähän vuonna se osuisi viikonlopulle. Kesältä 2016 kuitenkin löytyi sopiva lauantai, joka noudattaa samaa kaavaa päivämääränä kuin vihkipäiväkin, joten tuntui heti omalta.

Vihdoin saatiin tänään tilattua mun kihla, siitä tulee punakultainen pienillä timanteilla. Olen itse suunnitellut sen ja aivan innoissani jo!

Meillä ei kumpikaan ole ollut asiasta ehdoton. Olisin halunnut ensin naimisiin ja sitten lapsia, mutta haluan enemmän lapsia kuin häitä, joten ajan kuluessa päädyimme antamaan lapselle luvan tulla. Katsotaan, tuleeko ennen kuin ehdimme naimisiin. Yhteinen lapsi on kuitenkin mielestämme ehdottomasti suurempi sitoumus kuin avioliitto. Avioliitolla toki haluamme turvata perhettämme juridisesti.

Olen aina ajatellut, että elokuussa haluaisin viettää häitäni, eikä tuo sulhanenkaan pahakseen pistä. Toisaalta se alkaa olla nykyään niin yleinen ajankohta, että jokin vähän epätyypillisempikin houkuttelisi. Vielä ei olla päivää päätetty, joten saapa nähdä!

Mies oli valinnut "numerosarja" päivämäärän, kun tiesi niiden mua kiehtovan - ja on sit hänellekin helppo muistaa. Mulle kosinta tuli täytenä yllätyksenä.

Kihloja juhlistettiin kuohujuomalla kosintailtana sulhasen siskojen kanssa, sillä olimme sopineet yhteisestä illanvietosta aiemmin - ja minä en kosinnasta etukäteen mitään tiennyt. Sulhasen vanhemmille ja minun perheelleni ilmoitettiin puhelimitse ja sitten laitoinkin tiedon ajanmukaisesti Facebookiin Vanhemmille ja sisaruksille tarjottaneen kahvit jossain vaiheessa ja ehkä voitaisiin kutsua kavereitakin juhlimaan joku kerta, kun ei olla pitkään aikaan mitään pippaloita järjestetty. Lehti-ilmoitusta ei tulla laittamaan, eikä sen suurempia kihlajaisia järjestämään. Joku läheinen saa ottaa kuvan meistä sitten, kun saadaan sormukset. Muuten ihan tällai matalalla profiililla. Häät meilläkin sitten ne isommat juhlat, joita juhlitaan kunnolla.

Yllätys todellakin! En osannut yhtään odottaa vielä, vaikka yhteisestä loppuelämästä ollaankin oltu yksimielisiä.

Entäpä Something there?