sonx

karkkiksen tekstiin puutun..koska mä oon kans aika väittelevä ihminen..

mä uskon että oli niitä lapsia avo- tai avioliitos, jos ongelmia on niin aika lailla yhtä "helposti" erotaan.. avoliitos ei vaan oo mitään paperisotia.. mä uskon että ihmisen taistelutahto ja lujuus erotilantees vaikuttaa siihen kuinka "helposti" erotaan..mut tää onki mun mielipide..

Huh, huh! Kyllä on vaikeaa keskustella mielipiteistä... No minä ainakin hankin lapset vasta avioliiton jälkeen! Hehee.  ;D Olipas surkku vitsi.

Tuppaan tähän nyt vielä oman mielipiteeni. Sen kummemmin uskonnollisia taustojani selvittelemättä pidän järkevänä hankkia lapset vasta avioliitossa. Tämä siksi, että mielestäni avIoliitto on se "ylin" sitoutumisen muoto, eikä se ole pelkkä paperinpala. Se ei ole korvaan kuiskutettu lupaus ikuisesta rakkaudesta, vaan päätös siitä, että TAHTOO sitoutua puolisoonsa yhteiskunnan edessä ja tehdä työtä suhteen eteen. Ainakin näin ideaalitapauksessa avioliitosta pitäisi ajatella, mutta näinhän ei tietenkään aina käy. Minä näkisin niin, että ihmisluonto tarvitsee jonkun tällaisen "paperinpalan", joka on todisteena parisuhteesta.

Itse en haluaisi hankkia lapsia miehen kanssa, joka ei uskaltaisi/viitsisi/välittäisi sitoutua kanssani tuolla kaikkein virallisimmalla mahdollisella tavalla. Erityisesti jos kyse on "avioliiton pelosta" eli siitä, että "kuitenkin erotaan sitten ku naimisiin ollaan menty" niin on naurettavaa hankkia lapset suhteeseen, jonka ajattelee hajoavan noin pienestä asiasta. Minulle avioituminen on osoitus siitä, että suhteemme on vakaalla pohjalla ja me KAKSI haluamme sitoutua ja vaikka kuinka olisi valmis lasten hankintaan, niin olisi fiksua olla varma myös omasta suhteesta. Haluan, että mies sitoutuu ensin minuun ja vasta sitten sitoudumme yhdessä lapsiin.

Monet sanovat, että lapsi on heille se ylin sitoutuminen, mutta minusta asia ei ole näin. Olen kuullut jonkun sanoneen, että "olen kyllä hyvä isä, mutta parisuhde ei nyt toimi" ja toinen lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen. Se parisuhde laitetaan ensisijaisesti toimimaan, sillä se on mielestäni lapsille tärkeintä!

En ole varma sainko nyt mitään ajatustani tähän selville, mutta kunhan halusin yrittää selventää järkiperusteita omalle ja monen muunkin valinnalle. Pitkältihän tässä on kyse avioliitto käsityksestä eli kuinka tärkenänä sitä pitää. No, minä pidän sitä hyvin tärkeänä asiana ja jollekin toiselle se ei muuta mitään. En halua tuomita ketään, enkä eritoten tuomitse kenenkään lapsen elämää, joka ei ole minun mielipiteeni "mukaisesti" syntynyt! Yritin vain selventää, mikä mielestäni olisi ideaali tilanne lapselle. Eli rakastava avioliitto, jonka eteen tehdään töitä.

tässä on muutama juttu johon minun tietenkin on pakko kommentoida.. eli siis kyllähän avoliitossa sitoudutaan yhdessä lapsiin(siinä missä avioliitossakin) jos niitä on ruvettu hankkimaan, lapsen saaminen on kuitenkin elinikäinen sitoumus toiseen henkilöön, siitä ei noin vain erota toisin, kun taas avioeroja syntyy vuosittain monia..

ja voihan avoliittokin olla rakastava, jonka eteen tehdään töitä..

meillä on mieheni kanssa vuoden ikäinen tytär, jo ennen kuin rupesimme yrittämään lastamme tiesimme että menemme naimisiin jossain vaiheessa, mutta se ei mielestämme ollut ensi sijainen tarve..

moni kauhisteli sitä kun emme ole naimisissa..mielestäni se on vanhanaikaista ja minä halusin näin päin...

on ihanaa että tyttäremme voi olla hääpäivänämme mukana tuossa ihanassa juhlassa ja hän tepastelee pienillä jaloillaan kirkon käytävää pitkin prinsessamekko päällään..

mutta jokaisellahan on omat vakaamuksensa ja mielipiteensä..