-Leimu-

Meillä hiukan jännitettiin porukoiden reaktiota hääsuunnitelmien julkistamiseen. Päätettiin sitten kutsua suku koolle tupareiden varjolla jolloin myös meidän suvut kohtasivat ensikertaa toisensa. Nostettiin sitten maljaa uudelle kodille ja samassa puheessa sulhanen paljasti suunnitelman. Minä pidätin hengitystäni reaktiota odotellen. reaktio oli hyvin laimea: "jaa, no ainakin tiedetään mitä tehdään ensi kesänä." WHAAT?!? Äidin pikku tytön tyllerö ja äidin pikku pojan pallero ovat menossa naimisiin, missä on itkun tirautus, paheksuva katse, onnellinen halaus tai riemun kiljahdus tai edes tukkapölly. Odotin sentään edes jotain reaktiota, kai sen luulisi heidänkin elämäänsä liikuttavan. PAH! siskolle kun kerroin asian jo hiukan ennen tupareita hän vain totesi kylmän laimeasti, "niin no eikös se ollut nyt arvattavissa, kun olette kuitenkin kihloissa ja kaikkea." Onneksi työkaverit ja omat ystävät ovat kantaneet oman panoksensa innostuksen kekoon ja riemuinneet uutisista isosti, se lievittää hiukan katkeruutta

Minä olen vakitöissä, yötyöläisenä vielä. Mies opiskelee, jouluun mennessä olisi tarkoitus valmistua. Hääpäivä on 24.7.2010 se vaan kuullosti niin söpöltä että on vähän niinku oman elämän joulu jo heinäkuussa ollaan siis oltu kihloissa viime joulusta asti sitä ennen seurusteltu vuosi ja ennen seurustelua oltu ystäviä 3 vuotta. Oma yhteinen asunto (ja asuntolaina) alla. Myös yhteinen koira ja yhteinen tili. Molemmilla ajoittain kovakin vauva kuume, ja ollaan molemmat tosi lapsirakkaita ihmisiä niin välillä tekee tiukkaa pitää kiinni siitä että masuasukin yritys aloitetaan vasta häiden jälkeen. Päätös tästä oli alunperin mun vaikka mies oli erimieltä aluksi asiasta. Perustelin asiaa kuitenkin sillä että aion mennä elämässäni vain kerran naimisiin. Saada juuri sellaiset juhlat joissa saan juhlistaa meidän parisuhdetta ystävien ja läheisten kesken kursailematta. Mutta siinä vaiheessa kun on se oma taapero siinä kainalossa niin ei ehkä ensimmäinen rahareikä ole miettiä sitä että saa hienot pöytäkoristeet häihin, vaan taapero tulee silloin kaikessa etusijalla. tällainen meidän tilanne.

Tosiaan jotain tuore marjoja, jotka sitten tasapainottaa kinuskin makua. en suosittele banaania, voi tulla sen kanssa hiukan tunkkainen ja äklön makea yhdistelmä. Eikä myöskään hilloja. kuola valuu ku mieitinkin tälläsiä..

Tosiaan silloin ku mummi huomasi meidän kihlauksen, veti hän minut syrjemmälle ja tiukkasi: et kai sä vaan ole raskaana?! kun totesin, että en niin mummi kysyi tyrmistyneenä et miksi olen sitten mennyt kihloihin?! Totesin siiihen vain kylmän rauhallisesti, että miksi nyt yleensä mummi hyvä mennään kihloihin :. Kun aloin innoissani selittää äipälle hääsuunnitelmistamme, hän katsahti minuun ja kysyi oletko nyt varma, että mies on oikea?! > Tosin meidän suvussa ei nyt olla ikinä osattu olla kovinkaan hienovaraisia mielipiteiden suhteen, mutta ärsyttää tollanen. Ihan kuin en itse osaisi tehdä järkeviä ja kypsiä päätöksiä omaa elämääni koskien.. "Oletko nyt ihan varma?" murr murr.. >

Sulho tietää. Välillä ku puhutaan esim puhelimessa ja sulho kysyy: Mitäs muru? vastaan: tietokoneella. Tulee nopeasti vasta kysymys: ai hää juttuja vai? Jotenkin tuntuu et sulho on vähän rinta rottingilla siitä että olen niin innoissani meidän häistä. Hän on ihan tyytyväinen ollu että tykkään suunnitella, ja välillä kyselen hänenkin mielipidettä esim. erilaisiin keskusteluketjuihin.