Miisaela

Meillä tarkoitus käyttää koivunoksia hääkoristelussa. Olemme juhlaohjeinfossa pyytäneet tiedon mahdollisista ALLERGIOISTA ja erityisruokavalioista. Allergialla tarkoitn myös kukkia ja kasveja, sillä aika yleistä on, että niitä nimenomaan hääjuhlissa käytetään.

En halua avata lahjoja juhlissa, vaan vasta kotona. Pitää miehen kanssa tästä asiasta vielä jutella, mutta kihlajaisissakin avasimme paketit vasta juhlien jälkeen. Koen oloni vaivaantuneeksi, mikäli kaikki ällistelevät kun avaan lahjoja ja tarkkailevat kasvoiltani, että pidänkö lahjasta vai en.

Me istutaan omassa pöydässä, tosin tyttäremme tulee viereemme

Me kyllä tanssitaan, mutta ei häävalssia, vaan jotain enempi meidän näköistämme

Raison maistraatissa saa, sillä he nimenomaan sanoivat, että mikäli hautaan kilistellä kuohuvaa tai shampanjaa, niin lasit saadaan kyllä talon puolesta lainaan. Eikä tarvitse ulos mennä

Mullakin kävi tuo runo mielessä... Mutta mihin kohtaan sen sitten voisi sijoittaa? Jos tilaisuus alkaa sillä muksun jamun kävelyllä ja sitten vihitään ja sitten hörpitääs lasilliset kuohuvaa...pitäisikö sen olla kuitenkin ennen sitä kuoharilasia, vai nostetaanko maljat heti? Toisaalta on hyvä voida skoolata heti hääparille, mutta toisaalta on hyvä, mikäli tulisi ensin ns. virallinen osuus?!

ei oo tosi...aivan sairaav vaikeeta Huomenna tulostan nuo paperit, jotta pääsen kokeilemaan tismalleen oikeilla muoteilla, mutta epäilyttää silti vahvasti..voi kun sitä osaisikin kädentaitoja paremmin. Mutta vielä en tosiaan meinaa luovuttaa...aion saada edes yhden kauniin aikaiseksi!

Maistraatissa käyty. Meille sanottiin, että asiasta pitää sopia vihkijän knassa, mutta mitään estettä tuskin on ihanaa!

No voi himputin himputti Itse ajattelin myös vähän siihen tapaan, että maistraattivihkiminen ei ole riittävän juhlallista, jotta sitä itselleni haluaisin, mutta toisin kävi. Saimme edellispäivä tietää, että perheemme koko kasvaa. Häitä on suunniteltu vuodelle 2009, mutta vauvan vuoksi emme pysty rahaa säästämään..kaikki mikä tulee, menee vauvaan. Niin paljon tarvitaan hankintoja. Olemme jo jonkun aikaa vauvaa yrittäneet ja koska haluan mahtua pukuuni varmasti, ei tarkkaa hääpäivää oltu päätetty. Eilen sitten keksin, että mitäpä jos järkätään häät ennen vauvaa! Heinäkuussa meillä molemmilla on loma ja silloin vielä mahdun pukuuni. Rahaa ei juuri ole, mutta väliäkös sillä. Tingin sormuksesta, saan sitten joskus tulevaisuudessa sen, minkä halusin alunperin Kävimme tänään maistraatissa ja virkailija oli todella mukava. Hääpäiväksemme päätettiin 4.7.2008 perjantai. Vihkitila oli todella kaunis ja istumapaikkoja oli 20 vieraalle. Muutama vieras joutuu siis seisomaan, mutta tuskin sekään ketään haittaa. Me mennään "perinteisellä kaavalla" eli mies näkee minut ensimmäistä kertaa puvussani vasta vihkihetkellä. Minä ja muksu odotellaan takahuoneessa, jotta kaikki saapuvat paikoilleen. Tilaisuus alkaa siten, että kaaso toimii dj:nä ja paukauttaa finlanderssin "oikeesti" biisin soimaan. Sitten pikkuprinsessa lähtee takahuoneesta kävelemään morsiusneidon tehtävissään kohti etuosaa ja menee istumaan sovitulle paikalle. Tämän jälkeen on minun vuoroni näyttäytyä juhlakansalle, sekä tulevalle aviomiehelleni upeassa hääpuvussani, joka on maailman kaunein. Kappale jää taustalle soimaan hiljalleen koko toimituksen ajaksi. Jaa etteikö muka kaunista, romanttista ja juhlallista?

Kiitos vastauksestasi. Laskin, että tämä minun tyylini vie ehkä sen 15-30 sekuntia enemmän aikaa, joten siksi ajattelin, että jos se mitenkään sopisi, niin näin asian haluaisin tehtävän

Maistraatissa on tarkoitus mennä naimisiin ja unelmani onkin, että mies menisi ensin odottamaan minua aivan samalla tavalla, kuin miehet kirkossa odottaa alttarilla. Sitten alkaa soimaan musiikki ja minä tallustan miehen luo...sitten musiikki jää hiljaa taustalle soimaan toimituksen ajaksi. Saako tällaisen toteuttaa vai joudunko heittämään suunnitelmat ja haaveeni romukoppaan?

Juhlimme meidän mittakaavamme mukaan isosti. Kutsuja lähetimme muistaakseni noin 40 ja vierata taisi olla 50, ellen nyt aivan väärin muista. Päivällä juhlimme anoppilassa kera suvun. Kaffeteltiin ja syötiin mansikkakakkua ja voileipäkakkuja. Sieltä sitten siiryimme mieheni kanssa kotiimme, jonne oltiin kutsuttu siarukset (tuon päiväkekkerin lisäksi) sekä kaveripiiri. Näissä juhlissa kippaismme boolia naamaan ja grillasimme makkaraa. Jatkot baarissa. Kivaa oli

Kuvasta on nähnyt, kun hälle vilautin ja kysyin, että tykkääkö. Häät vuoden päästä, joten ei voi millään isäntä enää tuolloin muistaa, miltä puku näytti. Livenä tulee näkemään vasta kirkossa.

En ollut koskaan edes ajatellut, että kihlan ja/tai vihkin voisi joskus vaihtaakkin. Nyt, kun olen lukenut tämän ketjun läpi, niin en pidä lainkaan huonona ajatuksena sormusten vaihtoa, joskin ihan heti en sitä lähtisi tekemään. Oman kihlani saan kylläkin sormeeni vasta tänä iltana, eli sikälikin asian ajattelu tuntuu vielä kaukaiselta. Mutta mikäli mieleni sormuksen kauneuden suhteen aikanaan muuttuu, niin kyllä vain voin sen vaihtaa...kunhan vanha kihla tulee silti käyttöön joko toiseen käteen, tai se sulatetaan ja siitä tehdään uusi sormus. Hieman hölmä oli nyt ihmisten kommentointi siitä, että miksi ei heti osta sellaista sormusta, josta todella tykkää :-/ Kyllä varmasti suurin osa siitä omasta sormuksestaan ostohetkellä tykkää, mutta mielipide sormuksen suhteen voi ajan kuluessa muuttua. Ja kuten jo on ketjussa mainittu, opiskelijabudjetilla ei ihmeitä saada aikaan sormuksen suhteen, joten onko se nyt niin kamala asia, jos haluaa sormukseensa näyttävyyttä myöhemmin ja sen siitä syystä vaihtaa? Itse rakastuin omaan sormukseeni ensi silmäyksellä, mutta kyllä minulle olisi kelvannut sama sormus asteen leveämpänäkin. Leveämpänä sitä ei kuitenkaan vastaan ole tullut, eikä talouskaan kyllä antaisi periksi. Sain kyllä haluamani, mutta leveämpi olisi ollut asteen miellyttävämpi. Tuon leveysasian vuoksi en sormusta tule vaihtamaan, mutta ehkäpä jostain muusta syystä...se jää nähtäväksi. Koska olen nyt kihloissa elämäni ensimmäistä ( ja toivottavasti viimeistä) kertaa, en voi ymmärtää ajatella kaikkea. Kun sormusta olin sovittamassa, myyjä otti esille sormuksen sopimisen yhteen vihkisormuksen kanssa. Ei minulle ollut ko. asia tullut mieleenikään! Onneksi myyjä siis otti asian esille. Joskin minulla olisi ollut tuuri matkassa, sillä haluamani vihki sattuu sopiman kihlaani, kuin nenä päähän...samaa tyyliä kun ovat vaikkakin ovat keskenään täysin erilaiset.

Meillä tyttäreni ottaa tulevan mieheni sukunimen samalla kun minäkin. Meillä on haaveena lapsiluvun lisääminen eikä tunnu hyvältä, että yhdellä lapsella olisi eri sukunimi, kuin muilla lapsilla. Omasta nimestä luopuminen vähän kirpaisee, kun rakastan sukunimeäni ja miehen sukunimi on taas tylsä, mutta mieluummin otan koko perheelle yhteisen nimen, kuin kuljen yksinäni/yhden lapsen kanssa tällä nimellä.

Valkokultaa. Tämä tosin on täysin makuasia. Itse pidän valkokullasta enemmän, enkä koe ongelmaksi sitä, että joku ajattelee sormukseni olevan hopeaa. Siinäpäs ajattelee. Minulle ei ole sormuksen hinta, materiaali, tai muu maallinen arvo niin tärkeää kuin se, että MINÄ siitä pidän Isäntä ostin minulle unelmieni syntymäpäivälahja-sormuksen. Kyseessä on hopeaa oleva sormus, jossa on tsirkoneja...hintaa huimat 25 euroa - alennus, jolloin hintaa jää huimat 20 euroa. Mutta minä tykkään ja tykkäänkin paljon!

17

Meidän kihlamme ovat vielä liikkeessä, mutta kotiutuvat ensi viikolla. Dubyamoan sormus on todella paljon samankaltainen kuin omani...minun sormuksessani on tosin vain tuo keskimmäinen kivi ja se on väritön. Pitkään mietin sitä, että kivellä vai ilman, mutta koska olen omanlaiseni persoona ja haluan että siinä minun sormuksessani on SE juttu, niin päädyin kiveen. Kaksiväriset ja erilaiset tähdet yms. kaiverrukset sormuksessa eivät ole se minun juttuni.

Vietämme kohta kihlajaiset osittain juuri siitä syystä, että tapaisin miehen puoleista sukua ennen häitä, sillä ajatus useammasta minulle täysin tuntemattomasta ihmisestä ei miellytä. Toki kaukaata tulevat vieraat tapaan häissäni ensimmäistä kertaa, mitä todennäköisimmin, mutta on kiva kuitenkin tuntea edes suurin osa

Oma kaasoni on 21 vuotta ikää niittänyt pikkusiskoni. Itse täytän tässä kuussa 24. En voisi ajatella kaasoksi lasta/kovin nuorta, sillä oman kaasoni kontolle jää paljon asioita, joita hänen tulee hoitaa ja joiden hoitumiseen minun tulee voida luottaa. Kaasollani tulee olla vähintäänkin ajokortti ja mieluusti auto. Tietenkään en kaasoa noilla perustein valinnut, vaan sydän sen valitsi, mutta koska kaaso joutuu tekemään yhtä sun toista, on auto kovin kätevä. Juuri olimme kaasoni kanssa ostamassa minulle kihlajaisvaatteita ja todella tyytyväinen olen! Kaaso parka käveli likimain 6 tuntia kanssani ostoskeskuksessa ja jaksoi vielä loppuaikanakin hymyillä, vaikka jalkoja jo kivisti. Vaadin kaasoltani paljon, mutta toisaalta, mikäli minut joku joskus kaasoksi haluaa, olen valmis tarjoamaan paljon. Ja varmasti omaa kaasoani muistan kiittää ja kumartaa. Kaason kanssa oikeastaan ne häät tulee järkättyä, eikä niinkään sulhasen kanssa, jolla on sanavaltaa siis hyvin vähän ;D Loisto kaason kyllä sain...kihlajaisjuhlien suunnittelussakin hänestä oli valtava apu

Itse olin suunnitellut ja kertonut myös miehelle, miten minua tulee kosia Minua tulee kosia niin, että yllätyn, eli minä en saa aavistaa mitä tuleman pitää. Mutta... Olen tässä nyt jo jonkin aikaa puhunut vain ja ainoastaan kosinnasta, kihlautumisesta ja suunnittelen kovaa vauhta häitä...eikä kosintaa siis ole vielä edes kuulunut Otin tänään puheeksi sen, että kun tilanne nyt on, mikä on (eli ei hän kykene kosimaan niin että yllätyn, sillä TIEDÄN, että hän kosii hetkenä, minä hyvänsä) niin mitäpäs jos hän nyt vain paljastaisi minulla kihlautumispäivän. Näin lähinnä siksi, että saan kihlajaiskutsut menemään oikeaan aikaan. Sovittiin siis periaatteessa nyt yhdessä, että kihlajaisjuhlat vietetään 30.6.2007, jota ennen mies minua kosii. Eli nyt vain odottelen kosintaa muutaman viikon, jonka aikana se tulla tupsahtaa Ei kovinkaan romanttista (lähinnä järkevää), mutta katsotaan mitä mies saa aikaan...voihan se tilanne sitten vielä yllättää Juhlimme aamupäivän kera n 30 sukulaisen ja illan juhlimme noin 20 ystävän läsnäollessa. Tilaisuus pidetään kotonamme, pannaan pöytä vieraille koreaksi ja nautitaan

Ajattelin ennen, että lapset vasta avioliitossa, mutta toisin kävi. Minulla on aiemmasta suhteestani avioliiton ulkopuolella syntynyt yllätyslapsi. Nyt, kun on löytynyt se oikea ja alttarille astumista suunnitellaan, niin alkuun ajattelin, että haluan naimisiin ennen seuraavaa lasta, mutta käytännönasioiden vuoksi en tiedä, miten tässä tulee käymään. Asia on jopa menettänyt merkityksensä aikalailla. Viimeisin vaihtoehto olisi mennä naimisiin raskaana, sillä en halua olla vatsa pystyssä, kun kävelen alttarille. Joko siis häät vietetään 2008 keväällä/kesällä ennen lapsen alullepanoa, tai mahdollisesti naimisiin pamautetaan lapsen ristiäisissä, jos niikseen käy. Toisaalta en haluaisi pitkittää raskauden yrittämistä, sillä lapsilla tulee olemaan iso ikäero, jota en halua isontaa ja koska lapsia olsii tarkoitus tehdä vielä 1-3, niin tuon kolmen lapsen tekeminen ei kädenkäänteessä käy ja lapset kaikki haluan kuitenkin "nuorena". Todennäköisesti naimisiin mennään 2008 kesällä ja lasta yritetään sen jälkeen, mutta mikäli emme saa kokoon häihin tarvittavaa summaa rahaa ja häät siirtyvät, vauvahaaveet laitetaan aluillensa jo vuoden alusta ja naimisiin mennään sitten vasta lapsen syntymän jälkeen.

Ei tiedä, mutta varmasti epäilee Pitänee kaiketi kertoa, kunhan isäntä kohta kotiutuu.