salivadera

Voih, mie täällä jo liikutuin kanssa toisten viestejä lukiessa.. Oon miettiny tätä itku-asiaa aika paljon ja todennu, että eihän sille mitään voi, jos vaan on siihen taipuvainen. Tiedän tämän omalta kohdaltani, ja harmittaahan se usein. Toisaalta, olisinko minä, jos en reagoisi tyypilliseen tapaani? *huokaus* Se kyllä harmittaa, että vaikka kuinka haluaisin laulaa miehelleni häissämme, niin en kyllä voi, koska laulaminen ja itkeminen ei oikein sovi mitenkään yhteen.. Ja hieman OT, mutta telkun hääohjelmissa miun mielestä on ihana nähdä, miten hääparit ovat olleet liikuttuneita suurena päivänään. Ihanaa

Meillä tässä suhteessa "onneksi" vain kissoja. Niiden unelmapäivä siis tulossa, kun kupit täynnä ruokaa ja saa hiljaisuudessa löhöillä koko pitkän päivän "mummulassa uuninpankolla". Häiden jälkeen ajateltiin lähteä muutamaksi päiväksi Naantaliin nauttimaan toisistamme, ja siksi aikaa kisut jäävät äitini luo halittaviksi.

Mie ihan omassa päässäni ajattelen, että vaikka kaikkia perinteitä yleensä ja varsinkaan niitä häihin liittyviä, ei aina voi eikä pidäkään noudattaa, niin häävieraan kokovalkoiseen pukeutuminen olisi jotenkin loukkaavaa, osoittaisi tietämättömyyttä tai sitten vaan välinpitämättömyyttä. Hyvä pointti tuo, että valokuvista kokovalkoinen puku todella erottuu sitten vuosienkin jälkeen niitä katsellessa, ei kiva Jos joku sitten jonkun maailman-ihanimman-valkoisen-puvun löytää ja haluaa sen jonkun häihin pistää, niin voihan sitä asusteiden väreillä paljonkin tuunata... Ja musta häissä ei kyllä miulle ole mikään kauhistus, siihenkin voi lisätä muuten väriä. En kyllä tiedä, jos äiti tai anoppi vetäisi mustaa ylleen, niin mitenköhän sen nyt ottaisi.. ??!! Onneksi ei kuitenkaan varmaan tarvi tätä pelätä!

Meillä on takana yli kahdeksan yhteistä vuotta, aloitettiin siis kasiluokalla yläasteella , joten naimisiinmeno ei varmaan tule kellekään yllätyksenä. Omaa äitiäni siedätin "hääasiaan" pikkuhiljaa ja hän on lähtenyt juttuun oikein positiivisella mielellä. Jännittää jo nyt tosi paljon, näin sanoi pari päivää sitten Isännän vanhemmat kuulivat varsinaisesta päivämäärästä hieman livauttaen syksyllä eikä asiasta ole sen suuremmin sen jälkeen jutskailtu. Tulevat appivanhempani ovat omien vanhempiensa tavoin menneet aikoinaan "salaa" naimisiin eivätkä itse kannata kovin suureellista juhlintaa. Ei heillä kuitenkaan omien sanojensa mukaan mitään vastaan ole, jos toiset haluvat esim. isot häät viettää. Täytyy tässä pikkuhiljaa kevään aikana ruveta lämmittelemään asiaa, jos vaikka innostuisivatkin!

Ehdottomasti miun ja isännän mielestä Satuhäät. Kun tosiaan niistä horoskooppi-osioista on päästy eroon, niin on mukava ja herkkätunnelmainen ohjelma. Ihana katsoa.. paitsi viime torstaina eräs allekirjoittanut veti lievät pultit, kun vaihtoi yhdeksältä kakkoselle ja tulikin LUISTELUA! Ei miul sinänsä mitään luistelua vastaan, mutta olin koko päivän odottanut satuhäitä, yhyy

Meidänkin isäntä tietää, ja naureskelee melko hyväntahtoisesti. Välillä tulee ihan itsekin viereen lueskelemaan. Sulho sanoikin yksi päivä, että hyvä, kun mie (siis morsian) voin purkaa aina välillä hääkuumeiluani naikkareihin, niin hän saa vähän aikaa olla rauhassa Ollaan kyllä puhuttu, että tosi hyödyllisiä vinkkejä yms. täältä saa. Mitäpä nykyihminen tekisikään ilman internettiä... Ja toisten kokemuksista voi aina (yrittää) viisastua

Mie pistin tässä taannoin isännän luettelemaan, mitä HÄN haluaa häiltämme. Lista oli about seuraavanlainen: - paljon kavereita (ei muilla vierailla niin kauheesti väliä, kunhan kaverit ja vanhemmat ja sisarukset on paikalla) - hyvää kakkua (ei mitään kreemimössöä) - tyylikäs puku (hänelle, morsiamen eli miun pitää olla kaunis, pukua hän ei halua nähdä ennen häitä) - hyvät jatkot (kavereiden kanssa, pitää kuulemma olla guitar hero tai joku karaoke...) - hääauto (ei tarvi olla mikään hieno, kuulemma sellainen, johon rakkahin vaimoke tylliunelmansa kanssa mahtuu ) - hääpari (eli me) ei saa istua omassa pikkupöydässään, kun vieraat pitävät keskenään hauskaa. Miun naamaa hän ehtii kuulemma katselemaan lopun ikäänsä (mistä olen samaa mieltä ). Että näin meillä! Siinä miulle runkoa varsinaisten häiden suunnitteluun

Alkuperäiseen kysymykseen vastailen, että me sulhoni kanssa kumpikin tahdomme ja toivomme saavamme lapsia, mutta kummallekin on aina ollut selvää, että lapset kuuluvat meillä avioliittoon. Tämä juontuu siitä, minkälaisia me olemme, mitä henkilökohtaisia arvoja meillä on.. Me haluamme niin, ei perinteiden tai minkään sääntöjen, moraalin tms. vuoksi. En lähtisi ketään kuitenkaan tuomitsemaan, koska en voi olla täysin objektiivinen, mie näen asiat kuitenkin aina omien arvojeni ja oman itseni kautta

skorppari-75: Kuulostaapa kivalta toi teidän ruokalista! Hauska idea, että pyttäri tehdään paella-pannulla Meidänkin mies varmaan suurena pyttipannun ystävänä tykkäisi tuosta ideasta pipa: Miun mielestäni ruokalistanne kuulostaa kivalta, mahtavaa, että huomioitte virolaiset perinneruoat (varmaan vieraanne arvostavat sellaista). Jos ei joku vieras tykkää, eli ruokalista ei ole hänen makuunsa tarpeeksi "monipuolinen", ei se todellakaan miun mielestä ole teidän ongelmanne

Mekin ollaan opiskelijoita, joten ystäville lahjaksi korkeintaan se 50 euroa olis mun mielestä tosi hyvä kahdelta ihmiseltä. Me yritetään kyllä antaa mieluummin joku henkilökohtaisempi lahja, varsinkin jos kyseessä tosiaan on ystävien häät. Sulho oli tänä kesänä bestmanina ja tehtiin lahjaksi polttari-dvd, jossa oli videota, valokuvia, musiikkia sellaseksi elokuvaksi tehtynä; oli alkuvalikot, traileri, oikea juoni, alku- ja lopputekstit jne. Mukaan laitettiin "elokuvan" soundtrack-cd, polttareihin liittyvää kamaa, kehystetty taulu... tehtiin dvd:t myös kaikille muille polttareihin osallistuneille. Lahja oli arvokas, sillä aikaa siihen käytimme runsaasti ja henkinen panostus tietty on korvaamatonta Ainakin jälkeenpäin olemme kuulleet, että lahja oli erittäin mieluinen Mielestämme näille hyville ystäville, jotka itsekin opiskelijoita, olisi meidän opiskelijoiden ollut hassua antaa rahaa, vaikka sitä toivoivatkin. Mutta, ihan tapauskohtaistahan nämä lahja-asiat on... Ei pidä tuomita muiden ratkaisuja. Itse en ikinä antaisi esim. 100 euroa meiltä kahdelta kellekään kaverille, korkeintaan omalle veljelle joskus hamassa tulevaisuudessa ja jos itse saa lapsia, niin heille tietenkin sitten joskus jne.