Hillanen

Meillä oli kaksiosaiset häät: ensin mentiin ihan kaksin naimisiin maistraatissa ja oltiin monta kuukautta ihan salassa naimisissa. Varsinainen hääjuhla vietettiin sitten kaiken suvun ja ystävien kera monta kuukautta myöhemmin ja koska mieheni on kristitty, alkoivat juhlat avioliittomme siunauksella ja jatkoimme sen perinteisen kaavan mukaan. Mun mielestä parasta oli se, ettei karkaamisesta olisi ollut mitään hyötyä - naimisissahan sitä jo ollaan eikä karkuun pääse ;D - joten oltiin aika rentoina koko juhlien ajan.

Meillä ei ole edes mitään kaiverruksia (tai siis on, mutta vanhoja kun on perintösormukset), mutta kumpaakin päivää juhlitaan. Yleensä meitä muistetaan siinä avioliiton siunauspäivän aikoihin, useimmat ihmiset kun eivät edes tiedä vihkipäiväämme

E- Leinoa oli siis meillä, eli tämä: Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä/ ja kuulemme ääniä kuutamo-yön/ me astumme hyllyvän sammalen päällä/ ja illan on varjoa ihmisen syön. // Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa/ yön varjossa toistansa huhuilevaa / ja varjoa kaksi jos toistansa kaulaa, - / se sentään, se sentään on ihanaa! Hauskasti kävi, että hääpäivän iltana oli upea kuutamo

En tiedä, oliko tämä nyt kuinkakin persoonallista mutta mielestäni idea toimi hyvin. Esittelimme itse kättelyn & pöytiinasettumisen jälkeen kaikki vieraamme ja yritimme ainakin kertoa aina välillä, missä ja milloin olimme ensi kerran tavanneet. Minä esittelin sulhon suvun, hän minun ja yhdessä jotenkin sumplimme kaverit ja opet, niitä kun häissä ei ollut kuin yhteisiä (jotain hyvää siinä, että on hengannut iäisyyden saman jätkän kanssa!) - tosin kun avecilla kutsuimme niin tuli muutama ihminen joita ei edes tunnettu, mut aika vähän. Hyvin tiesimme ketä on paikalla, kun olimme juuri kätelleet kaikki vieraamme! Suosittelen, jäi tosi hyvä mieli ja vieraatkin sanoivat päässeensä edes hiukan perille tästä laajasta ja rönsyilevästä suvustani (niitä 'puolikkaita' ja niiden puolikkaita kun riittää... )