shira

Kyllä se mulla ainakin passissa lukee viivan kanssa, harmi. Kuten Morsokin sanoi, se olis paljon nätimpi ilman viivaa. Mä en tiennyt että se olis Suomessa mitenkään mahdollista/tapana, mutta tässä gradua paukuttaessa osui käsiin kirja, jonka toimittajista toinen on kirjoittanut yhdistelmänimensä ilman viivaa - ellei Kervanto oo sitten sen toinen nimi...

Siinäpä se tulikin, mitä mieltä olette? Esimerkiksi Ameriikoissa taitaa olla tapana kirjoittaa nimet vain peräkkäin ilman viivaa, mutta entäpä meillä Suomessa? Minä otin naimisiin mentäessä yhdysnimen, ja tykkäisin kovasti kirjoittaa nimet juuri siten, peräkkäin ilman viivaa, pelkästään välilyönnin kanssa. Olisiko se outoa? Tai perästi asetusten vastaista? Oletteko nähneet sellaista käytäntöä Suomessa? Jos en osannut asettaa kysymystä selkeästi, tarkoitin siis, että sen sijaan, että kirjoittaisi Shira Meikä-Meikäläinen, olisikin Shira Meikä Meikäläinen.

Pärjäileekö Maltalla englanninkielellä? Muistissa on yksi Italian-matka, jolloin kukaan paikallinen ei 'ymmärtänyt' kun yritettiin sönkätä jotain engelskaksi. Mites on Maltalla, onko se imenyt itseensä Italian kulttuurin tämän puolen?

Sulho on toisella kierroksella, minä ensimmäistä kertaa avioitumassa. Kun olimme päättäneet mennä naimisiin, niin kyllä meillä kävi mielessä että mitähän sulhon puolen sukulaiset sanoo jos pidetään isot häät - jollaiset minä haluan. Mutta kun tulevat appivanhemmat kuulivat hääsuunnitelmista, molemmat sanoivat että pidätte sitten kunnon tanssihäät. Joten ei tarvinnut miettiä sen pitempään. Sulhon ekoista häistä on kohta 16 vuotta aikaa, joten tuskin ne ovat kovin tarkasti kenenkään muistissakaan enää. Ja häät olivat myös erittäin pienet. Vihkiminen oli kirkossa, mutta sen jälkeen kahvitilaisuus kotona, paikalla muutama sukulainen eikä juuri kavereita. Luulin aiemmin, kun itseni tunnen, että aina kun jotain skismaa tulee hääjärkkäilyjen suhteen, niin minä olisin heti että 'no oliks sun edelliset häät sit paremmat, häh?'. Olen kyllä yllättänyt itseni kun ei ole kertaakaan tuo sammakko suusta päässyt.

Meillä on suunnitteilla marsseiksi Verdin voitonmarssi Aida-oopperasta, ja pois tullessa Mendelssonin häämarssi. Jos kanttorille tuo Verdi osoittautuu ylitsepääsemättömäksi, niin sitten sen tilalle varmaankin Kuulan häämarssi, joka oli muuten myös mun vanhemmilla.

Monet muutkin ovat jo kehuneet täällä O. Mannista, ja minä voin myös kehua sitä nyt. Tulimme juuri hieromasta sormuskauppoja. Tarkoituksena oli kierrellä eri liikkeissä, mutta Manninen oli ensimmäinen johon menimme, ja sinne myös jäimme. Teetämme minulle vihkisormuksen mummun vanhasta sileästä kultasormuksesta. Sormus pitää pienentää, siitä pitää vähän hioa teräviä reunoja pyöreämmiksi, ja siihen istutetaan yksi 0,10 karaatin VS-luokan timantti. Hinta-arvio on 250 euroa, eipä mikään kovin paha. Palvelu oli aivan mahtavaa. Sama 'vanha mies' josta joku muukin kirjoitti taisi palvella meitäkin. Erittäin asiantuntevaa ja kaikin puolin miellyttävää. Kun kyselin timanttien laaduista, hän kertoili mielellään meille aiheesta ja yhtä timanttia katsoimme luupillakin. Jäi oikein hyvä mieli, eikä hintakaan huimaa päätä. Tosin sormus saadaan vasta 6 vkon päästä, kun väliin sattuu joulu - eikä meillä ole mitään kiirettä, häät ovat vasta kesäkuussa.

Mä olen jo ennenkin sitä miettinyt, että täältä naikkareista puuttuu yksi hymiö. Nimittäin sellainen, joka itkee mutta suu on silti hymyssä. Taas olisi käyttöä. Alan kerätä rohkeutta että uskaltaisin lausua sulholle tuon Kaskisen runon. Olen kyllä tottunut puhuja, mutta meidän perheen - siis vanhempien ja veljen - kesken ei koskaan puhuta tunteista eikä niitä juuri näytetä, ja siksi tuntuu vähän jännältä puhua noin tunteellisesti. Mutta sulhon kanssa kyllä tunteillaan sitäkin enemmän.

Mistä olette Viivi ja Wagner -koristeenne ostaneet? Mä haluaisin myös sellaiset, mutta ei ole aavistustakaan missä moisia myydään. Lelukaupoissa?

Tanssikurssilla käytiin jo ennen kuin oli kosittukaan, ja nyt kosaisun jälkeenkin ehdimmen vielä käydä saman kurssin toiseen kertaan, että tulee sitten kunnolla opittua! ;D

Vieläköhän näitä kaivataan? No tässä kuitenkin meikäläisen mielestä maailman kaunein rakkauslaulu: Sielun veljet: Rakkaudesta huokaus kulkee, se syliinsä sulkee jo vierähtäneen kyyneleen tunnelma lämmin ja surullinen, mutta silti onnellinen sun jalkasi hakkaavat katujen kultaa,mä jähmetyn keskellä jään sä lähetät kaukaisen kaupungin luolista valoa lämmittävää me neroja ollaan, sä tiesitkö sen, me keksimme rakkauden sä olet maa, mä olen kuu sä olet kuu, mä olen maa rakennan sun sydämmeesi taloa, mä rakastan sua enemmän kuin jumalaa rakennan sun sydämmeesi taloa, mä rakastan sua enemmän kuin jumalaa hetkemme kauneimmat liian kauniita sanojen viekkaudelle rakkaus on rauhaa ja vapautta, sanoja raiskattuja on kotini linnaakin komeampi, sydämesi on kotisi lämmin ja lohdullinen, sydämeni me neroja ollaan, sä tiesitkö sen, me keksimme rakkauden sä olet maa, mä olen kuu sä olet kuu, mä olen maa rakennan sun sydämmeesi taloa,mä rakastan sua enemmän kuin jumalaa rakennan sun sydämmeesi taloa, mä rakastan sua enemmän kuin jumalaa... Kertosäkeet saattaa olla vaikeata toteuttaa yksin laulamalla, mutta sovittaahan voi aina.

Hunnun kaava löytyy Suuren Käsityölehden numerosta 1/2001. Samassa on kahden Heli Kujala-Bradleyn suunnitteleman hääpuvun kaavat.